Osaako kukaan kertoa, miten paljon kuluneet hampaat saisin korjautettua? Bulimiaa takana 6 vuotta ja kaduttaa helvetisti. Posliinilaminaatit ovat liian kalliit budjettiini.
hampaiden korjaus
onko kellään kokemusta?
112633
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itselläni on myös alahampaat kulunu ja ylähampaasta lohjennu pala pois. Alahampaiden kulumiin ja lohjenneeseen hampaaseen hammaslääkäri laitto paikat, kun sanoin että niihin vihloo.
Näkisin, että hampaat ovat vioittuneet toisen sairauden, eli bulimian takia. Voisiko tähän soveltaa samaa periaatetta, jolla epilepsiaa sairastava ystäväni sai hampaansa korjautetuksi osittain yhteiskunnan tuella. Hampaat olivat kuluneet mataliksi ja lohkeilleet öisten epilepsiakohtausten takia. Hän sain Hammaslääketieteen klinikalta hyvän hoidon ja hänelle valmistettiin myös purentakiskot, joita hän pitää öisin uusien hammasvaurioiden estämiseksi.
Jos bulimiaasi on hoidettu joskuns yhteiskunnan tuella, esim sairaalahoidossa, näyttö on minusta ilmeinen. Asiaa kannattaa kysyä Kelasta ja oman kotikunnan terveyskeskuksen hammaslääkäriltä. Luulisin että myös oman kotikunnan sosiaalitoimistosta voisi kysyä, onko mahdollista saada apua korkeisiin kuluihin.
Vihoviimeinen mahdollisuus on, että saat jonkun hammaslääkärin kanssa sovituksi pitemmästä maksuajasta.
Asian selvittäminen vaatii viitseliäisyyttä, mutta hampaat on iso osa terveyttä.
Bulimia on myös sairaus, mutta itseaiheutettu - näistä kirjoituksista päätellen vielä väkisin. Yhteiskunnan varoilla ei pidä parannella juopottelun pilaamia maksoja, anorektikoiden lapsensaantikykyä, mädäntyneitä lävistyksiä sen enempää kuin vessasta alas vedettyjä hampaitakaan. Muutamalla hampaalla tulee toimeen - omilla varoilla voi sitten rakennella lisää vaikka jalometalleista.
Tällaisista kommenteista ei kannata välittää. Huomaa ettei sinulla ole mitään käsitystä syömishäiriöistä. Ne ovat sairaus, viimeinen hätähuutokeino. Kukaan ei toivo itselleen bulimiaa ja huonoja hampaita.
Sairaus, kyllä. Itse hankittu, kyllä. Harvoin törmää wannabe-reumaatikkoon tai wannabe-aivohalvauspotilaaseen, mutta wannabe-bulimikkoja on palsta täynnä.
kantsii mennä muille palstolle kirjoittelemaan kun ei asioista mitään tajua.
Näkemiin, sua ei tällä palstalla kaipaa kukaan.
niin.. kuinka sää määrittelet wannabe bulimikon?? mikä tekee wannabe?? en kato ihan tajunnu tätä sun juttua tässä?? eiks sillon ole bulimia ku oksentaa sen ruuan pois?? mitä sitten vaikka joku haluis sen!!! tottakai bulimia itse aiheutetaan!! ei sitä kuka muu voi tehä! bulimia on kun oksentaa ruuan ulos!! ei tässä ole wannabe !! ajattele joskus hei! toisilla voi olla rankaa toisilla ei!! ihmiset reagoi erilailla asioihin!!
voi sua pientä kun et tiedä! :(
miettinyt sitä,ennen kuin alotit sen oksentelun!!!
tämä menee tähän.. :(
sairauksia on kaikenlaisia..
bulimia saattaa näyttää itseaiheutetulta, myönnettäköön se heti. onkai se nyt ihan hullua syödä niin paljon kun napa vetää (ja vähän vielä enemmänkin)
aivan, hulluahan se.
onko mielisairaus itseaiheutettua?
ja enpä tiedä.. ehkä se hampaiden hajoaminen on aika pientä, sen ison pahan olon rinnalla.. ihan oikeasti.
bulimian rinnalla? Sopii siis vedättää ne pois tai maksella korjaukset itse. Lonksuvilla, lainatuilla tekareillakin pärjää, jos on pakko.
..tarkoitin lähinnä sitä, että ainakaan minä en pää pöntössä itke hampaitani.
itsen sitä kaikkea pahaa mitä tunnen.. miten inhoan itseäni niin että voisin repiä pääni irti. vihaan sitä pientä ääntä sisälläni, joka sanoo "otaotaotaotaota.. ota vähän tätä ja vähän tuota.. otaotaota, et sinä siihen kuole, korkeintaan taas oksennat loppuillan, itket vessan lattialla ja pyyhit räkää poskelta.. otaota nyt. olethan sinä jo aamupäivän paastonnut, ei nyt yksi munkki hallaa tee.. eikä toinen.. otaota, syö koko pussi!"
itken sitä, miten pelkään ja tärisen, miten olen yksin oloni kanssa, ei tätä kenellekään tahdo jakaa.. en tahdo että kukaan saa tietää, miten vastenmielinen ja epäonnistunut minä olen. miten olen itseni tälläiseen kuntoon päästänyt.
itken sitä pientä poikaa joka koputtaa vessan oveen ja kysyy "äiti joko tulet kakalta?"
itken sitä, miten en pysty syömään oikein, en pysty syömään hyvin.. en edes pysty olemaan oksentamatta, en edes tänään, vaikka tähän asti on mennyt jo ihan hyvin. minä tunnen sen, se on tulossa tänäänkin. enkä minä paska pysty edes sen päätä kääntämään, niinkuin en omaanikaan.