Muistan, miten koulussa ollessani (yläasteen viimeisellä, muistelisin) istuimme luokassa ja edessäni istuva poika kommentoi juttua, jonka mukaan joku oli joskus sanonut että minusta tulee varmaan tarjoilija. Hän sanoi: "Mut eiks tarjoilijan pidä jutella ihmisten kanssa?" Hän ei sanonut sitä ilkeästi (hän ei ollut ilkeä poika), huomautti vain. Sitten joku sanoi että istun hänen takanaan ja hän lisäsi hämmentyneenä: "Ai,mä en muistanu että oot täällä kun oot aina niin hiljaa." Sitten hän vielä kääntyi kaveriinsa päin ja sanoi: "Siis mä en aina edes huomaa et toi on täällä."
Olin vähän hämmentynyt kun olin aina pitänyt luokkatoveriani sellaisena älyllisenä ja lojaalina olentona., sellaisena jolla ei ole mitään minua vastaan.
Kerran ystäväni kertoi minulle, että hänen isänsä oli sanonut minun olevan omituinen koska aina hänen seurassaan olin hiljaa mutta kun vetäydyimme ystäväni kanssa hänen huoneeseensa aloin minäkin puhua. Olin siis omituinen.
Ala-asteella opettajani oli mennyt sanomaan ystäväni äidille ettei oikein käsitä, miksi minä olinkin niin kovin hiljainen.
Että kyllä niillä ihmisillä vain on niitä omituisia käsityksiä (esim. en voisi olla mahdollisesti tarjoilija koska joutuisin PUHUMAAN) ja vähän outo asenne ujoihin, aikuisillakin. Itse en koe ujouttani mitenkään outona tai haitallisena asiana mutta joillain muilla ihmisillä jostain syystä kyllä tuntuu olevan muita ajatuksia.
Olin vähän hämmentynyt kun olin aina pitänyt luokkatoveriani sellaisena älyllisenä ja lojaalina olentona., sellaisena jolla ei ole mitään minua vastaan.
Kerran ystäväni kertoi minulle, että hänen isänsä oli sanonut minun olevan omituinen koska aina hänen seurassaan olin hiljaa mutta kun vetäydyimme ystäväni kanssa hänen huoneeseensa aloin minäkin puhua. Olin siis omituinen.
Ala-asteella opettajani oli mennyt sanomaan ystäväni äidille ettei oikein käsitä, miksi minä olinkin niin kovin hiljainen.
Että kyllä niillä ihmisillä vain on niitä omituisia käsityksiä (esim. en voisi olla mahdollisesti tarjoilija koska joutuisin PUHUMAAN) ja vähän outo asenne ujoihin, aikuisillakin. Itse en koe ujouttani mitenkään outona tai haitallisena asiana mutta joillain muilla ihmisillä jostain syystä kyllä tuntuu olevan muita ajatuksia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei ujous ole mielestäni paha asia. Itse asiassa minua ärsyttää enemmän suuna päänä koko ajan äänessä olevat ihmiset. Kun ujo avaa suunsa, sieltä todennäköisesti tulee oleellista asiaa ja mitä sitten, jos puhuu vasta, kun paikalla ei ole kovin paljon porukkaa (esim. kaverin kanssa omassa huoneessa). Kun ujon ihmisen oppii tuntemaan, hän puhuu kyllä vaikka isommassakin porukassa. Nykyajan trendi mielestäni on vähän sellainen, että koko ajan pitäis olla kauheen aktiivinen ja puhelias. Ei kaikki vaan ole sellaisia, jotka aina ja kaikkialla haluis olla äänessä. Ei ujous ole pahasta, niin kauan kuin se ei vaikeuta arkielämää (siis ujous ei ole liian voimakasta).
t. itsekin vähän ujo.
Minä muistan kun koulussa kerran opettaja sanoi mulle että mä esitän ujompaa kuin oikeasti olen. Minä kun olen sellainen että en heti ole äänessä vaan seuraan tilannetta ja jos pystyy rentoutumaan muiden seurassa niin sitten avautuu se sanainen arkku, jos on on avautuakseen. Toisia ihmisiä vaan ujostelee enemmän kuin toisia. Ja joidenkin kanssa on vain helpompi jutella kuin toisten. Mutta aina ei edes keksi mitään sanottavaa jos joku tulee juttelemaan.
Usein ujot ja hiljaiset ihmiset leimataan ylimielisiksi koska ovat hiljaa. Ajatellaan ettei ne välitä muista ihmisistä ja pitävät itseään muiden ylpuolella. Typerä analyysi mutta ihminen nyt vain on sellainen että vetää asioista ja tilanteista omat johtopäätöksensä.
Joskus käy niin että kun ujo avaa suunsa, muut on ihan hiljaa esim. luokassa. Joskus käy niin ettei ujo saa suunvuoroa ja joskus taas kukaan ei noteeraa mitenkään ujoa tai mitä hän sanoo.
Mitenkäs, tuliko sinusta sitten tarjoilija? :)
No en minä ole ikinä edes halunnut olla tarjoilija. :)