Usonto. Siis uskonto. Hallitsrrko se teidän jokapäivästä elämäänne?
Olen nainen. Kuinka uskontonne ottaa huomioon naiset. Varmaankin tällä palstalla on moneen kertaan ollut asiasta kirjoituksia, mutta en ole ollut aikaisemmmin tilanteessa tutustua.
Haluan aidon islamilaisen kommentin, enkä mitään television hömppäohjelman "totuutta".
Olen ymmärtänyt, että islamilaisessa maailmassa on omia suuntauksiaan.
Olen nainen. Kuinka uskontonne ottaa huomioon naiset. Varmaankin tällä palstalla on moneen kertaan ollut asiasta kirjoituksia, mutta en ole ollut aikaisemmmin tilanteessa tutustua.
Haluan aidon islamilaisen kommentin, enkä mitään television hömppäohjelman "totuutta".
Olen ymmärtänyt, että islamilaisessa maailmassa on omia suuntauksiaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minun kokemukseni on omakohtainen, muttei varsinaisesti muslimin kokemus.
Minä olen saanut elämäni parasta kohtelua muslimimieheltäni. Kukaan ei koskaan aikaisemmin ole ollut niin posiitiivisesti vilpittömän kiinostunut kaikessa minussa. Kaikkeen kysytään aina mielipiteeni, jopa joskus rasittaa minua.
Myös kaikki mieheni ystävät ja sukulaiset edustavat samaa linjaa, joku tarjoaa aina tuoliaan, kyselee mikä maistuisi ja niin edespäin.
Kaikki ne muslimit jota olen tavannut ja keiden kanssa olen aikaani viettänyt ovat näyttäneet minulle maailman missä nainen on kaiken kruunu ja yksilö jonka hyvinvointi on jokaisen tavoite, ei pelkästään aviomiehen.
Tiedän, että toisenlaisiakin kokemuksia ja muslimimiehiä on. Olen joskus saanut kunnolla turpaani suomalaismieheltä, mutten usko, että kaikki kuuluvat samaan naistenhakkaajamuottiin.
Olen miettinyt monet kerrat, että mikä ero on suomessa syystä tai toisesta asuvalla muslimilla ja omassa maassaan asuvalla. Siksi, koska en ole (ainakaan vielä) mieheni kotimaassa tavannut: -alistettua vaimoa
-vaimoansa halveksuvaa miestä
-väkivaltaa
-terrorisminihailua
-kiihkoilua tai käännyttämistä
Siis mietin mikä aiheuttaa sen käytöksen. Tiedän, ettei kaikki ongelmajutut (pahoinpitelyt, raiskaukset yms.) ole pelkkää muslimivastaista propagandaa.
Markan psykologialla ja omaa miestäni miettien, olen päätynyt yhteen teoriaan. Miehelleni yksi suuri kunnianaihe ja tärkeä asia miehenä ja muslimina on työ ja sen tuoma elämäntilanne. Tärkeää on myös olla mies ja itsenäinen. Pelkkä ajatus miehestäni Suomessa työttömänä ja "minun armoillani" on absurdi. Luulen, että jossain vaiheessa se muuttaisi mieheni psyykeä ja sitä kautta arvomaailmaa. Liekö sitten huonoa stressinsietokykyä, mutta näin olen joskus miettinyt.
Elikkä hyviä vappuja kaikki kotirasistini, sinä päivänä kun muutan muslimimieheni kanssa yhteen, hän ei ole se joka seisoskelee Koskikeskuksessa sossun tai minun ostama nahkatakki päällä kyttäämässä teinityttöjä tai vaatimassa minareettia Helsingin keskustaan.
Viestisi on kuin omani, jonka olisin voinut kirjoittaa kauan sitten, kun olin vasta tutustunut tulevaan mieheeni ja hänen kulttuuriinsa. Kaikki oli NIIIIIN positiivista ja kohteluni kuin prinsessalla. Olin vain liian naiivi tajuamaan, että eihän se aina voi niin jatkua, vaan joskus tulee se arkikin vastaan ja silloin voi olla aivan toinen ääni kellossa.
Vierailulla arabimaissa (tai sitä läheisissä kulttuureissa) saa usein todella sydämellisen vastaanoton, ihan niinkuin sanoit, jopa rasittavuuteen saakka. Tuttu juttu on, että kun hieman kohentaa asentoaan tuolilla, niin jo kolme nousee pystyyn tarjoten omaa tuoliaan, joka ehkä voisi olla hieman mukavampi istua... ihan hymyilyttää muistellessa näitä tilanteita, joissa tunsin itseni yhtä aikaa sekä kuningattareksi että tavattoman noloksi (suomalainen kun olen...).
Muslimit eivät saa suoranaisesti yrittää käännyttää ketään, mutta ajan myötä sanoma tulee kyllä kristallinkirkkaasti esille. Vaimona sinulta viedään vähitellen kaikki oikeutesi KRISTITTYNÄ, viimeistään sitten kun pariskunnalla on lapsia. Et saa sitten enää edes kirkossa käydä tai tavata kristittyjä ystäviäsi (jos siis ylipäätään olet todella uskova kristitty; nimiluterilainen tuskin kohtaa vaikeuksia tällä saralla). Voit kokonaan unohtaa uskosi harjoittamisen kotona esim. hengellisen musiikin kuuntelun, ruokarukoukset, jne. Sen tilalla joudut päivät päästään kuuntelemaan ja katselemaan kaikkea islamilaista, onhan kotisi miehesi mielestä sataprosenttisesti islamilaista maaperää. Ongelmat kasvavat niin vaikeiksi, että lopulta sinulla on vain kaksi vaihtoehtoa: käännyt islamiin perherauhan säilyttääksesi tai eroat miehestäsi, joka sitten vie sinulta lapsetkin mennessään.
Surullista, mutta totta. OTA HYVÄ IHMINEN SELVÄÄ ASIOISTA, ENNENKUIN SITOUDUT MIHINKÄÄN!!! Kaikki ei ole niinkuin päältäpäin näyttää. Vaikka et juuri välittäisi nykyisestä uskonnostasi, niin islamin alaisuudessa kohtaat myös naiseuteesi ja suomalaisuuteesi kohdistuvia rajoituksia, esim. et voi enää lauantai-iltana mennä äitisi kanssa nakuna saunaan, grillata makkaraa, juoda saunakaljaa ja käydä läheisessä joessa uimassa. Ja tämä VAIKKA ET ITSE haluaisi kyseisiä rajoituksia elämääsi (sellaisiakin on!), vaan nyrkki heiluu, jos naputat vastaan.
...jos tuo kaikki on mitä olet joutunut kokemaan. Toivotan sinulle parempaa onnea jatkossa ihmissuhteissa ja itselleni, että voin sanoa kaikille (jopa itselleni) epäileville juudaksille, kyllä kannatti.
Ainoa mitä kritisoin kirjoituksessasi on tämä vihaamani yleistys. Se ei voi olla syy leimata ketään eikä mitään, jos saman uskontokunnan, maan, tai suvun jäsen on syyllistynyt johonkin.
Niinkuin jo edellisessä kerroin, olen joskus muuttanut pois yhteisestä kodista suomalaisen miehen luota henkihieverissä. Ja sain turpaani koska tiedustelin herran vieraissa käyntejä. Ei kuulunut minulle ja ylitin valtuuteni moisia kysellessäni. Enkä edelleenkään ole sitä mieltä, että kaikki pirkanmaalaiset miehet ovat naistenhakkaajia ja huorapukkeja.
Mukavaa kevättä Sinulle Sissi ja kaikille muille myös!!!
Sissi on nähnyt elämänsä aikana jos jonkinmoista ja lukenutkin aika pinon. Onpa tavannut sellaisiakin, kuin suvaitsevaisia muslimeja, jotka suovat myös kristitylle (tai muslimi-) vaimolleen oikeuden tehdä ihan mitä haluavat. Ottakaa nyt kuitenkin hyvät ihmiset selvää mistä se johtuu ja mistä koko asiassa pohjimmiltaan on kyse.
Islamissa on tiettyjä sääntöjä, jotka sitovat aitoa muslimia myös perheenpäänä. Jos muslimimies rikkoo näitä sääntöjä eikä välitä perheensä kunniasta ja lastensa saamasta esimerkistä, niin voi kysyä kuinka "aito" muslimi hän oikein on. Esimerkki: kristitty vaimo haluaa kesäiltana juoda olutta ystävättäriensä kanssa läheisellä terassilla. Toinen esimerkki: kristitty vaimo haluaa mennä kirkkoon, mutta mies ei anna lasten mennä mukana eikä ehdi/halua hoitaa heitä sillä aikaa. Mitä AITO muslimi tekee tällaisissa tilanteissa?
Yksilöt voivat aina ja kaikkialla toimia vaikka miten, mutta tässä onkin kyse niistä perusteista ja periaatteista, jotka siellä taustalla jylläävät. Esim. suomalainen mies voi olla juoppo vaimonhakkaaja, mutta mistä kirjoista ja kansista löydät tähän kannustavan/sallivan periaatteen? Suomen Lakikirjasta? Raamatusta? Kalevalasta? Niin mistä? Kyse on kuitenkin vain silkasta epäonnistumisesta oman elämän hallinnassa eikä mistään ylevästä juoppouteen ja vaimon hakkaamiseen kannustavasta periaatteesta. (En tässä missään tapauksessa yritä sanoa, että islam sellaiseen kannustaisi!)
Yrittäkää ymmärtää tämä ero! Jos muslimimies istuu kaljabaarissa, hän rikkoo uskonsa periaatteita vastaan eikä ole mikään esimerkki "suvaitsevaisesta tai modernista muslimista". En ole niin typerä, etten erottaisi näitä kahta toisistaan. "Yleistys" lienee paikallaan jos sanon, että muslimit eivät juo olutta (vaikka tosiaan joku prosentti heistä kuitenkin juo).
Jos siis sanon, että viimeistään lasten syntymän jälkeen muslimimiehen on ajateltava perheensä kunniaa ja lastensa saamaa kasvatusta ja esimerkkiä (mistä seuraa aimo annos eurooppalaisten tapojen karsimista myös vaimon elämästä), niin onko se "yleistystä" sanan negatiivisessa merkityksessä?
Hauskaa kevättä Sinullekin ja kaikille muille! Kuten sanoin, toivottavasti olet tapauksessasi oikeassa (eikä se "yleinen" toimintamalli toteudu kohdallasi). Olisi kiva kuulla elämästäsi kymmenen vuoden päästä. Haluaisitko kirjoitella kanssani yksityisesti?