Älä lähde yksin!

Kannattaa ottaa äiti mukaan. Ette pullamössöporukat muuten missään pärjää. Itkuhan siinä tulee kun itse joutuu asioistaan huolehtimaan.

Iski ja äiskä mukaan joka paikkaan! Ehdottomasti. Mitä sitä yksin lähtemään. Tai mitä sitä lähteä muutenkaan kotoansa mihinkään!

Ihan säälittävää ajatella noin, jos ei yksin pärjää niin ei tarviskaan. Vaihtoon ei edes ole mahdollisuutta ottaa ketään mukaan.

Itse olen sitä mieltä että vaihtoon kannattaa lähteä juuri yksin. Ei ainakaan parasta kaveria kämppikseksi, näin teet karhunpalveluksen itsellesi. Et tutustu keneenkään, kun ei ole tarve, onhan sinulla jo kaveri seurana. Entäs sitten kun käy niin, että tulee riitoja ja välit menevät poikki? Ankeaksi käy elämä saman katon alla. Puhun kokemuksesta. Suosittelen siis vaihtoon lähtöä yksin, alku on tietenkin hankalaa, mutta ainakin saa uusia tuttuja opiskelijapippaloista.

Riippuu aika paljon tietysti henkilöstä. Itse olen ollu vaihdossa lukiossa ja yliopistossakin kahdessa maassa. EI ole ikinä ollut ystävien saamisessa.

Eipä tosin ole semmoisia ongelmia SUomessakaan, eli eiköhän tämä ole aika lailla henkilöstä kiinni. JOs ei Suomessa saa ystävä, niin eipä niitä sen todennäköisemmin muualtakaan löydy.

Kannattaa olla aktiivinen. Paras neuvo kaikille vaihtareille on, ettei ensimmäisen kuukauden aikana tyrmää yhtäkään kahvittelu-, ulkoilu-, bileily- jne. kutsua. JOs aina vastaa, ettei juuri nyt ehdi, mennään toisella kertaa, niin niitä toisia kertoja ei ikinä tule.

Alussa jokaista vaihtaria väsyttää aina. On tosi raskasta olla vieraassa kulttuurissa ja käyttää jatkuvasti vierasta kieltä, mutta alun aktiivisuus kannattaa!

Yksin olen ollut 4 kertaa tosi pitkiä jaksoja pois kotoa. ja jo ekan kerran 16vuotiaana
Tollasten ei tarvis lähtee ollenkaan mihinkään. Sä oot varmaan se joka sano sille tytölle joka miettii et lähteekö, et ei kannata jos siltä tuntuu.

Onneks en oo sinä

itse ottasin kaverin mukaan esim.kehitysmaihin, muualla kyllä pärjää itsekin. Lähinnä en uskaltaisi vaikka afrikassa yksin liikkua. Kavereita saa helpommin aina muualta kuin suomesta, ihmiset on yleensä ulospäinsuuntautuneempia ja vieraiden kanssa juttelu sujuu helposti.

Yksin vaan matkaan. Ainakin jos aiot siellä kieltä oppia. Itse olin vuoden Saksassa ainoana suomea puhuvana koko koulussa. Siinä ainakin oli pakko avata suunsa ja oppi jotain.

Kaikki kaverinikin olivat vaihdossa samaan aikaan, osa samassa maassa, osa muualla. Ja me ainakin ennen hakua varmistimme, ettemme ole menossa samaan paikkaan, juuri siitä syystä että tulee paremmin luotua uusia kaveruussuhteita.

Niin ja vielä se, että itse en ainakaan ole mitenkään hirveän "rohkea" ja ulospäinsuuntaunut jne. Mutta en todellakaan tuntenut itseäni ulkopuoliseksi ja tutustuin ihmisiin aivan yhtä hyvin kuin olisin tutustunut uusiin ihmisiin Suomessa. Sillä on hyvä muistaa se, että siellä on myös muualta tulleita vaihto-opiskelijoita, jotka eivät tunne sieltä ketään ja ovat kiinnostuneita tutustumaan juuri teihin.

Jollei yksin pärjää, niin kannattaako lähteä ollenkaan? Kyllä niitä kavereita löytyy ihan _varmasti_ jos yhtään jaksaa tehdä töitä sen eteen että tutustuu ihmisiin (ja yleensä ei tarvi niin paljon töitäkään sen eteen tehdä :)
Voisi myös kuvitella että kun lähtee kaverin kanssa niin helpommin tulee sitten vain oltua sen oman tutun kaverin kanssa ja moni ihminen jää tutustumatta, moni asia kokematta, kun ei tarvitse nähdä sitä vaivaa, ja mennä tutustumaan ihmisiin! Omassa koulussani täällä Briteissä Aasialaisilla tuntuu olevan paljon näitä klikkejä, ovat vain keskenään(suurin osa, ei tietenkään kaikki!) eivätkä edes tutustu kehenkään muihin...

Mielelläni kuulisin perusteluita alkuperäiseltä miten kaverin kanssa lähtö tukee sopeutumista uuteen paikkaan? Tukeeko se mielestäsi myös sopeutumista uuteen kulttuuriin? En ainakaan usko...

Itse en lähtisi kaverin kanssa vaikka olisi mahdollisuus. Eikä tämä tarkita sitä ettenkö kavereistani välittäisi, ei todellakaan!

Parhaaseen ystävääni täällä muuten tutustuin, kun ensimmäisten (yksinäisten) parin viikon jälkeen pakotin itseni menemään juttelemaan jollekin. Menin höpöttämään eräälle tytölle, jonka olin nähnyt samalla luennolla, jotain vain siitä edellisestä luennosta... alettiin sitten juttelemaan ja hän pyysi minua mukaan kun oli juuri menossa lounaalle parin kaverinsa kanssa. Sen jälkeen ollaan oltu suurin piirtein parhaita kavereita, ja tämän ihmisen kautta olen tutustunut moniin mukaviin ihmisiin:) Mainittakoon tähän väliin, että olen suhteellisen ujo eikä ihmisiin tutustuminen ole minulle aina helppoa, joten tätä tuskin olisi tapahtunut jos olisin ollut kaverin kanssa liikenteessä, olisi ollut aivan liian helppoa tyytyä vain sen oman tutun ja turvallisen kaverin seuraan:)

Nimenomaan yksin kannattaa lähteä matkaan, sillä silloin sitä on kaikista avoimimmillaan uusille ihmisille ja tilanteille! Kaksin sitä aina turvautuu liian helposti toiseen eikä kielitaitokaan pääse preppaantumaan yhtä tehokkaasti. Yksin maailmalle sanon minä!

Ja kyllä, olen reissannut yksin, kaksin ja porukalla, joten kokemusta on.

Vaihdon tarkoitus on tutustuttaa vieraaseen maahan. Sen tarkoitus ei ole tarjota kahdelle suomalaiselle yhdessänyhjäämislomaa. Jos ei yksin uskalla lähteä, ei kannata harkita koko vaihtoon lähtöä laisinkaan. Suomessa saa ihan rauhassa nyhjätä sen bestiksen kanssa.