Esittely Woodin perheenjäsenistä ja muista tarinassa esiintyvistä henkilöistä:
Maya = Tarinan päähenkilö, 14-vuotias teini, jolla on lantiolle yltävät mustat hiukset ja syvänsiniset silmät.
Eerica = Mayan 5-vuotias taaperosisko.
Marie = Mayan ja Eerican 35-vuotias äiti.
Marien aviomies kuoli kolarissa viikon ennen Eerican syntymää.
Thomas Black = Mayan poikaystävä, 14-vuotias teini.
Alkaa…
Aamu valkeni hiljalleen ja aurinko loi säteitänsä Woodin talon ikkunoista sisään.
Linnut laulelivat iloisesti saapuneen kevään kunniaksi.
Maya loikoili kaikessa rauhassa sängyssään ja luki kirjaa. Kaikki oli tavallisen rauhallista, niin kuin aina. Hiljaisuuden kuitenkin rikkoi puhelimen pirinä.
Maya laittoi kirjan sivuun ja vastasi puhelimeen.
”Moi Maya! Voitkos tulla meille?!” kuului Thomasin ääni puhelimen toisesta päästä.
”Totta kai voin tulla!” Maya vastasi, ”Nähdään pian!”
Hän sulki puhelimen ja alkoi innoissaan valmistautua.
Puolentunnin päästä Maya soitti Thomasin ovikelloa.
”Kuka siellä?” kysyi Thomasin ääni oven takaa.
”Maya,” Maya vastasi hiukan hämmentyneenä.
Thomas avasi varovaisesti ovea niin, että Maya pääsi juuri ja juuri sisälle.
”Moi…Mitä sulle on tapahtunut?!” Maya kysyi kauhistuneen katsoessaan Thomasia. ”Niin… Tästä mä haluaisinkin puhua…” Thomas vastasi. Maya tuijotti Thomasin punaisiin silmiin. ”Vampyyri…” Hän ajatteli ja pelko hiipi hänen mieleensä.
Maya perääntyi pari askelta, avasi oven ja lähti juoksemaan, mutta Thomas tuli perässä uhaten omaa henkeään. ”Maya! Odota!” Thomas huusi, mutta turhaan; Maya ei ollut huomaavinaankaan.
Thomas ei enää kestänyt kirvelevää aurinkoa ihollaan ja kaatui kivusta maahan.
Maya vilkaisi taakseen ja rynnisti Thomasin luo.
”Olen pahoillani!” Hän nyyhkytti auttaen Thomasia takaisin sisälle.
Sisälle päästyään Thomas istui sängylleen ja hengitti hitaasti.
”Kiitos!” hän huokaisi ja lähestyi Maya.
Maya perääntyi hiukan luullessaan Thomasin purevan häntä.
”En minä nyt sinua voisi purra!” Thomas naurahti hieman ja suuteli hellästi Mayaa.
Tämmönenhän tämä... ;)
En kyllä varmaan ehdi jatkaa...
_Bansku_ :D
Maya = Tarinan päähenkilö, 14-vuotias teini, jolla on lantiolle yltävät mustat hiukset ja syvänsiniset silmät.
Eerica = Mayan 5-vuotias taaperosisko.
Marie = Mayan ja Eerican 35-vuotias äiti.
Marien aviomies kuoli kolarissa viikon ennen Eerican syntymää.
Thomas Black = Mayan poikaystävä, 14-vuotias teini.
Alkaa…
Aamu valkeni hiljalleen ja aurinko loi säteitänsä Woodin talon ikkunoista sisään.
Linnut laulelivat iloisesti saapuneen kevään kunniaksi.
Maya loikoili kaikessa rauhassa sängyssään ja luki kirjaa. Kaikki oli tavallisen rauhallista, niin kuin aina. Hiljaisuuden kuitenkin rikkoi puhelimen pirinä.
Maya laittoi kirjan sivuun ja vastasi puhelimeen.
”Moi Maya! Voitkos tulla meille?!” kuului Thomasin ääni puhelimen toisesta päästä.
”Totta kai voin tulla!” Maya vastasi, ”Nähdään pian!”
Hän sulki puhelimen ja alkoi innoissaan valmistautua.
Puolentunnin päästä Maya soitti Thomasin ovikelloa.
”Kuka siellä?” kysyi Thomasin ääni oven takaa.
”Maya,” Maya vastasi hiukan hämmentyneenä.
Thomas avasi varovaisesti ovea niin, että Maya pääsi juuri ja juuri sisälle.
”Moi…Mitä sulle on tapahtunut?!” Maya kysyi kauhistuneen katsoessaan Thomasia. ”Niin… Tästä mä haluaisinkin puhua…” Thomas vastasi. Maya tuijotti Thomasin punaisiin silmiin. ”Vampyyri…” Hän ajatteli ja pelko hiipi hänen mieleensä.
Maya perääntyi pari askelta, avasi oven ja lähti juoksemaan, mutta Thomas tuli perässä uhaten omaa henkeään. ”Maya! Odota!” Thomas huusi, mutta turhaan; Maya ei ollut huomaavinaankaan.
Thomas ei enää kestänyt kirvelevää aurinkoa ihollaan ja kaatui kivusta maahan.
Maya vilkaisi taakseen ja rynnisti Thomasin luo.
”Olen pahoillani!” Hän nyyhkytti auttaen Thomasia takaisin sisälle.
Sisälle päästyään Thomas istui sängylleen ja hengitti hitaasti.
”Kiitos!” hän huokaisi ja lähestyi Maya.
Maya perääntyi hiukan luullessaan Thomasin purevan häntä.
”En minä nyt sinua voisi purra!” Thomas naurahti hieman ja suuteli hellästi Mayaa.
Tämmönenhän tämä... ;)
En kyllä varmaan ehdi jatkaa...
_Bansku_ :D
Vastaukset 1
Vanhimmat
jatka vaa se oli sillee iha kiva