Koska joudun olemaan tekemisissä erään sukuuni kuuluvan henkilön kanssa, tuntuu että hänen moninaiselle persoonallisuudelleen olisi kiva tietää joku yhteinen nimittäjä.
Henkilö on siis ollut tällainen ihan nuoresta saakka ja hän on aiheuttanut paljon mielipahaa ja riitoja kaikkien ihmisten keskuudessa, missä hn vain on tekemisissä.
Käyttäytymisestään voisi ajatella että hänellä on dementia, mutta ei kuitenkaan voi olla, koska luonne ei ole pahentunut eikä parantunut vuosikymmenien edetessä.
Hänelle puhuessa ei voi tietää että kuunteleeko hän. Hän keinuttaa ja heijaa itseään sivulta toiselle ja hymyilee. Yhtäkkiä hän saattaa keskeyttää toisen puhumisen ja aloittaa pitkän oman porinansa ihan muusta aiheesta. Yleensä aihe on negatiivinen, jolloin se autuas hymy katoaa kuin iskusta kasvoilta. Tarve on aina pitää jotakuta "hampaissaan" ja haukkua, lietsoa vihaa ja olla katkera. Katkerat puheensa ovat niin mahtipontisia että hän lyö nyrkkiä pöytään tehostaakseen sanomaansa.
Vihan kohteeksi joutuu kukin vuorollaan suvussa.
Hän saattaa juuttua hymyilemään ja keimailemaan peilikuvalleen, eikä häneen saa silloin puheyhteyttä eikä tönäistyä jatkamaan matkaa. Kaupoissa tahtoo olla aika paljon peilejä...
Omissa maailmoissaan hän usein kävelee liikennevaloissa päin punaisia ja hymyilee.
Hänelle aivan ihmeelliset asiat ovat tabuja, joista kukaan ei saa puhua tai saa myrkyllisiä katseita osakseen. Tabut vaihtelevat. Viimeksi ei saanut puhua ääneen hänen tyttärensä raskaudesta. Kovasti ihmettelin, koska tytär oli onnellisesti naimisissa ja ennestään heillä oli jo yksi lapsi. Siihen ei todellakaan liittynyt mitään salamyhkäistä.
Hänet pitäisi huomata kokoajan ja kaikkien toimesta. Hakea omiin perhejuhliin näyttävästi, että hänen naapurinsakin näkevät. Perhejuhlissa hän käyttäytyy niin, että varmasti kaikki huomaavat hänet ja on jatkuvassa liikkeessä että ehtii mukaan joka valokuvaan varmasti (kerran jopa hautajaisissa)...kunnes löytää peilin jonka eteen kivettyy.
Henkilö on siis ollut tällainen ihan nuoresta saakka ja hän on aiheuttanut paljon mielipahaa ja riitoja kaikkien ihmisten keskuudessa, missä hn vain on tekemisissä.
Käyttäytymisestään voisi ajatella että hänellä on dementia, mutta ei kuitenkaan voi olla, koska luonne ei ole pahentunut eikä parantunut vuosikymmenien edetessä.
Hänelle puhuessa ei voi tietää että kuunteleeko hän. Hän keinuttaa ja heijaa itseään sivulta toiselle ja hymyilee. Yhtäkkiä hän saattaa keskeyttää toisen puhumisen ja aloittaa pitkän oman porinansa ihan muusta aiheesta. Yleensä aihe on negatiivinen, jolloin se autuas hymy katoaa kuin iskusta kasvoilta. Tarve on aina pitää jotakuta "hampaissaan" ja haukkua, lietsoa vihaa ja olla katkera. Katkerat puheensa ovat niin mahtipontisia että hän lyö nyrkkiä pöytään tehostaakseen sanomaansa.
Vihan kohteeksi joutuu kukin vuorollaan suvussa.
Hän saattaa juuttua hymyilemään ja keimailemaan peilikuvalleen, eikä häneen saa silloin puheyhteyttä eikä tönäistyä jatkamaan matkaa. Kaupoissa tahtoo olla aika paljon peilejä...
Omissa maailmoissaan hän usein kävelee liikennevaloissa päin punaisia ja hymyilee.
Hänelle aivan ihmeelliset asiat ovat tabuja, joista kukaan ei saa puhua tai saa myrkyllisiä katseita osakseen. Tabut vaihtelevat. Viimeksi ei saanut puhua ääneen hänen tyttärensä raskaudesta. Kovasti ihmettelin, koska tytär oli onnellisesti naimisissa ja ennestään heillä oli jo yksi lapsi. Siihen ei todellakaan liittynyt mitään salamyhkäistä.
Hänet pitäisi huomata kokoajan ja kaikkien toimesta. Hakea omiin perhejuhliin näyttävästi, että hänen naapurinsakin näkevät. Perhejuhlissa hän käyttäytyy niin, että varmasti kaikki huomaavat hänet ja on jatkuvassa liikkeessä että ehtii mukaan joka valokuvaan varmasti (kerran jopa hautajaisissa)...kunnes löytää peilin jonka eteen kivettyy.
Vastaukset 6
Vanhimmat
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=180&valikko=2
Näyttääkö tutulta, huh?
Hohhoijaa. Entäpä jos olet hänelle vain keteellinen kun olet itse läski ja peili ei kestä kuvaasi?
Ensin yritetään väkisin mahduttaa toinen johonkin väkisin väännettyyn psykologiseen sabluunaan (mielisairausdiagnoosiin) ja sitten vedetään ihan tyhjästä väite että jotakin kauheaa on tapahtumassa. Sopisi nyt vain tarkentaa mitä kauheaa nyt todella on tapahtumassa vai tapahtuuko mitään. Mieshän on ollut vuosikymmenet samanlainen.
Tuohan on ihan kuin amerikkalaista journalismia: "maailmanloppu on aina tulossa" ja todisteet kerätään kasaan vaikka väkisin. Ihan kuin skientologien julkaisuista. Toimintaa perustellaan aina jollain korkeasti moraalisella syyllä. Asiat nähdään myös mustavalkoisina, itse ollaan niin hyvän ritareita ja se toinen osapuoli niin paha, tosin psykologiassa viha naamioidaan auttamiseksi ja amerikassa "pahalta pelastamiseksi".
Älä sitten vaan pakene pahuutta Amazonin viidakkoon samanmielisten kanssa ja tee joukkoitsemurhaa jaffaan sekoitetulla myrkyllä, niinkuin teki eräs amerikkalainen uskonlahko 1970-luvulla :D
Että en provosois...
Kyseinen läheiseni on mies, 59v ja itse olen 28v mies, naimisissa onnellisesti ja kolmen lapsen isä.
"Hänelle puhuessa ei voi tietää että kuunteleeko hän. Hän keinuttaa ja heijaa itseään sivulta toiselle ja hymyilee. Yhtäkkiä hän saattaa keskeyttää toisen puhumisen ja aloittaa pitkän oman porinansa ihan muusta aiheesta."
Ei kuuntele, mutta ei vain viitsi sanoa sitä suoraan jottei muut suutu, siksi hän näyttelee kuuntelevansa. Noin itserakasta miestä ei muitten jutut kiinnosta pätkääkään. Vain hänen omat porinansa on hänelle merkityksellisiä koska niillä hän nostaa itsensä muitten huomion keskipisteeksi.
"Tarve on aina pitää jotakuta "hampaissaan" ja haukkua, lietsoa vihaa ja olla katkera. Katkerat puheensa ovat niin mahtipontisia että hän lyö nyrkkiä pöytään tehostaakseen sanomaansa.
Vihan kohteeksi joutuu kukin vuorollaan suvussa."
Muita haukkumalla hän ylentää itseään alentamalla muita. Hän ei siedä ajatusta joutua kenenkään toisen varjoon. Joillekin toisten jatkuva huomio on niin tärkeää, että se pitää saada joko hyvällä tai pahalla (riitaa kylvämällä). Tärkeintä on huomio, ei hyväksyntä.
"Viimeksi ei saanut puhua ääneen hänen tyttärensä raskaudesta."
Tyttären raskaudesta puhutaan aina kun mies on läsnä koska se on helpoin puheenaine. Kun tytär on raskaana mies on sen johdosta huomion keskipisteessä ja narsisti tyttärensä varjossa joten tilanne on miehelle siksi sietämätön. Mies yrittää ratkaista tilannetta ummistamalla silmänsä raskaudelle ja vaatimalla muilta samaa jolloin tilanne olisi (ainakin näennäisesti) sama kuin ennen raskautta.
Pieni huumoripläjäys aiheesta: Muutama vuosi sitten TV2 esitti kotimaisen komediasarja jossa esiintyi "minä mies" hänkin oli itseään täynnä, ei kyennyt olemaan ja elämään vilkuilematta kokoajan peiliin. Nimekseenkin oli vaihtanut vain "minä", jota hän toisti koko ajan. Sukua moinen tympi. Suku, pappi ja koko kylä toivoi ja vaati että hän edes jossain tilanteessa osaisi sanoa jotain muuta kuin "minä". Kaiken huippu oli kun piti sanoa vihillä "kyllä" hän sanoikin itkunsekaisesti "minä" ja häät meni sekasortoiseksi ja sukulaiset suuttuivat suvun häpäisemisestä.
Jotain meni jo kakruna pieleen. Suuttuessani löin sisaruksiani mitä vaan käteeni sain.
Kun rajoja laitettiin, masennuin. Terrorisoin omaisiani isona pahoin ajatuksin ja kirjein.
Marttyyri look ei hevin lähde.
Ompa elämä silti opettanut kävelemään hiljaa. Kusipäisimmälläkin tyypillä
on oikeus ja mahdollisuus itsensä kehittämiseen.
Ystävän saan olemalla jollekin ihmiselle ystävällinen ja kohtelias.
Luulen että näin se luonnossakin kulkee, luontokappaleitahan mekin ihmiset ollaan.
Jos kevennystä murjaisis lopuksi; kyllä ne nitron yleensä vaivihkaa ottavat,
joilla sellaisia on...kohtaamistasolla.