Milloin mielestänne vainohrahaisuudessa ylittyy se raja, että ihmisen on hakeuduttava hoitoon?
Mikä on normaalia epäileväisyyttä ja milloin on menty sairauden puolelle?
Onko kellään kokemuksia lähipiirissä vainoharahaisuudesta, ihmisestä joka epäilee kaikkia lähimmäisiään kaikesta pahasta häntä kohtaan?
Mikä on normaalia epäileväisyyttä ja milloin on menty sairauden puolelle?
Onko kellään kokemuksia lähipiirissä vainoharahaisuudesta, ihmisestä joka epäilee kaikkia lähimmäisiään kaikesta pahasta häntä kohtaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
lukihäiriöön :))
Mulla ei hirveesti ole ollut vainoharhaisuutta koskaan. Tietysti elämäntilanteen kohentaminen voisi olla yksi hyvä neuvo. Vaikkapa etääntymällä näistä ihmisistä, kehittämällä omia hyviä ominaisuuksiaan, etsimällä uusia tuttavia vanhojen tilalle. Jos on syytä epäillä vainoharhaisuutta, voi otsikkoon viitaten miettiä selvittämättömiä asioita ihmissuhteissa ja muussa elämässä.
Silmäilin erästä psykankirjaa nopeasti viime viikolla ja siinä oli juttua ihmisten käyttäytymisestä ja sen vaikutuksesta ajatteluun. Kuitenkin on sellaista eleetöntäkin viestintää, jonka silmä rekisteröi vaikkapa hartioiden asennosta, mikä on esim. keskustelukumppanin mielentila. Voi kumpa näitä käytäisiin ihan järjellisesti läpi koulussa. Kun kaikenlaiset elämänstressitilanteet kuitenkin vaikuttavat omaksumisen vaikeutumiseen.
Mielestani silloin on syyta ohjata laheinen hoitoon, jos naet hanen karsivan vainoharhaisuudesta ja tiedat varmasti, etta kysymyksessa on harhakuvitelmat eika todellista syyta esim. pelkoon.