Hei äidit!
Olen kuukauden ikäisen pojan äiti, suhteellisen nuori nykymittapuun mukaan (22v.) ja tällä hetkellä tunnen itseni aika yksinäiseksi. Kotona on toki ihana vauva ja hänen isänsä, lisäksi vielä jaloissa pyörii koirakin, perheen villitsijä ja virtapiikki.
Sen jälkeen kun sain lapseni, tai oikeastaan jo odotusaikanani, jouduin vetäytymään omiin oloihini aika paljon, koska odotusaika oli vaikeaa, ja toki lapsen synnyttyä luonnollisesti keskityin häneen, kuten edelleen teen. Ns. oma aikani koostuu koiran kanssa tehdystä pienesä kävelylenkistä imetyksen välillä, ja silloin monesti tuleekin kaiho mieli.
Tuntuu, että kukaan ystävistäni ei ymmärtäisi minua enää. Olen muuttunut. Olen äiti. Hehkun äitiyttä, sitä rakkautta jonka poikani on minulle opettanut. Ketä kiinnostaisi kuunnella, kun muilla ei ole vielä kokemuksia tällaisesta? Sitten kun yritän puhua muusta, mitä Heille kuuluu jne. tuntuu kuin minut leimattaisiin huonoksi äidiksi. Minua kiinnostaa muukin kuin oma pieni elämäni!
Ja kun on vaikeita öitä, mahavaivoja, niistä seuraa vaikeita päiviä. Ei tule itselle enää uni, vaikka vauva koisii päivällä pitkän tovin. Olen yllättänyt itseni mietiskelemästä menneisyyttä. Ihmisiä, jotka ovat joskus kuuluneet elämääni, ja jotka eivät enää kuulu.
Rakastan lastani, ja perhettäni, mutta pelkään vain, että palan loppuun ilman ystäviä.
Olen kuukauden ikäisen pojan äiti, suhteellisen nuori nykymittapuun mukaan (22v.) ja tällä hetkellä tunnen itseni aika yksinäiseksi. Kotona on toki ihana vauva ja hänen isänsä, lisäksi vielä jaloissa pyörii koirakin, perheen villitsijä ja virtapiikki.
Sen jälkeen kun sain lapseni, tai oikeastaan jo odotusaikanani, jouduin vetäytymään omiin oloihini aika paljon, koska odotusaika oli vaikeaa, ja toki lapsen synnyttyä luonnollisesti keskityin häneen, kuten edelleen teen. Ns. oma aikani koostuu koiran kanssa tehdystä pienesä kävelylenkistä imetyksen välillä, ja silloin monesti tuleekin kaiho mieli.
Tuntuu, että kukaan ystävistäni ei ymmärtäisi minua enää. Olen muuttunut. Olen äiti. Hehkun äitiyttä, sitä rakkautta jonka poikani on minulle opettanut. Ketä kiinnostaisi kuunnella, kun muilla ei ole vielä kokemuksia tällaisesta? Sitten kun yritän puhua muusta, mitä Heille kuuluu jne. tuntuu kuin minut leimattaisiin huonoksi äidiksi. Minua kiinnostaa muukin kuin oma pieni elämäni!
Ja kun on vaikeita öitä, mahavaivoja, niistä seuraa vaikeita päiviä. Ei tule itselle enää uni, vaikka vauva koisii päivällä pitkän tovin. Olen yllättänyt itseni mietiskelemästä menneisyyttä. Ihmisiä, jotka ovat joskus kuuluneet elämääni, ja jotka eivät enää kuulu.
Rakastan lastani, ja perhettäni, mutta pelkään vain, että palan loppuun ilman ystäviä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onnittelut vauvasta.
Koko vauva-asia on vielä niin uusi, että se hämmentää sinua itseäsi ja läheisiäsi. Ei ne ystävät minnekään ole kadonneet, tilanne on vaan muuttunut. Pidä yhteyttä ystäviisi, kerro heille omat kuulumisesi ja kysele heidän kuulumisiaan. Ihan niinkuin ennenkin, vaikka nyt omat kuulumisesi pitkälti liittyy vauvaan. Sekin kuuluu asiaan. Tottakai vauva on tärkeä. Älä kuitenkaan eristäydy vanhoista ystävistä, sillä hekin ovat tärkeitä. Erilaiset elämäntilanteet ovat rikkaus ystävyyssuhteissakin. Voisit yrittää tutustua myös muihin lähipiirin nuoriin äiteihin. On erilaisia kerhoja ja ym. Muista myös levätä riittävästi. Hyvää kevättä sinulle ja perheellesi!
Esikoisen sain 22-vuotiaana. Jotenkin sitä tuntui jäävän vähän yksin, kun muilla kavereilla ei vielä ollu lapsia. (Voin lohduttaa, että perässä tulevat).
Kaikkien kavereiden kanssa ei enää löytynyt sitä yhteistä säveltä ja ne kaverit kyllä tippuivat pois ihan itsestään. Äitiys on niin iso asia, että se muuttaa kyllä itseä eikä monet lapsettomat kuitenkaan pysty näkemään sitä asiaa niin kun se on. Eli enää ei niin vaan lähdetä kaffille, baariin tai minnekkään ihan viiden minuutin varoituksella. Lapsen edusta tulee automaattisesti se kaikkein tärkein juttu ja huomaa esim.ostavansa lapselle mielummin vaatteita kuin itselleen jne.
Edellisellä kirjoittajalla oli hyvä pointti toi ryhmään hakeutumis-juttu. Nykyään on niin hyviä äiti-lapsi-ryhmiä, vauvamuskareita ym. että kannattaa kokeilla. Vauva vaihe on loppujen lopuksi niin kauheen lyhyt, samoin kun lapsuus. Ajattele, että sä et oo vielä kolmekymppinenkään, ku sun lapsi on jo koulussa. Nauti vaan "itsekkäästi" vaavista. Kyllä ne sosiaaliset kuviot taas selkenee. Pidät yhteyttä muihin sen verran, kun jaksat. Tosi ystävät on sellaisia, joiden kanssa juttu luistaa niinkun olis juteltu eilen, vaikkei olis nähny puoleen vuoteen.
Se on kyllä niin, että osa ystävistä jää kun vauva tulee taloon. Mutta niinhän käy myös kun vaihtaa koulua, työpaikkaa, harrastusta, asuinkuntaa jne. Kaverit tulee ja menee. Tosiystävät jää! Pidä yhteys niihin joiden tunnet olevan tosiystäviä.
Etsi seuraa muista nuorista äideistä. Kerhot, muskarit, leikkipuistot jne. Älä lannistu. Ja niitä ystäviä ei tarvitse olla tällä hetkellä niin paljoa, muutama riittää!
Vauvasi on vielä pieni. Kukaan ystävistäsi ei varmaan edes oleta, että olisit samalla lailla mukana menossa kuin ennen. Vuoden päästä olet jo varmasti enemmän kuvioissa mukana. Ja pitääkö kaiken pysyä ennallaan? Etkö voisi luopua jostain tai jättää vähemmälle? Saat VARMASTI tilalle jotain muuta, jopa parempaa! Oli se nyt sitten uusi ystävä, harrastus, fiilis tai tunne, jne.
Kutsu ystäviäsi kylään sitten kun olet valmis. Viettäkää aikaa teillä. Voit olla vauvasi lähellä ja hoitaa häntä ja samalla rupatella kamujen kanssa. Ystäväsi näkevät samalla mitä teidän arki sillä hetkellä on!
Koita ajatella niin, että nyt lapsi on tärkein ja muut tulee perässä omalla paikallaan. Upeeta kun pääset lenkille! Soita silloin kavereillesi! Ja soita uudelleen!
Äidillä saa ja pitää olla muutakin juttuja kuin lapsi. Lapsi tietenkin ensin, mutta se EI tee sinusta millään lailla huonoa äitiä tai ihmistä jos ajattelet muutakin ja juttelet kavereille muustakin kuin lapsesta!
Muistan itse kun oikein saalistin syitä tuntea itseni huonoksi ja syylliseksi kaikkeen! Heitä sellaiset ajatukset pois ja lähde vauvasi kanssa joskus kyläilemään, tapaamaan ystäviäsi ja kaupoille jos se tuntuu hyvältä.
kiitos kannustuksesta. Kyllä tämä tästä, tämä vappu kai on nostanut tiettyjä tunteita pintaan.
Onneksi pääsimme eilen ulos koko perheellä nauttimaan ihanasta ilmasta ja jäätelöstä:) piristi mieltä taas hetkeksi!