Masennus rajoittaa

Sama homma, ei mikään kiinnosta. Mietin, että pitäisi tehdä sitä ja tätä, mutta ei siitä mitään tule. Ei ole minkäänlaista aloitekykyä. En pysty myöskään päättämään mitään asioita, vaan siirrän ja siirrän. Lopulta en enää edes tiedä mitä piti päättää, koska asioita on kertynyt jo niin paljon.

Olen alkanut kadehtimaan vanhuksia, koska he ovat jo elämänsä eläneet. Nyt vain odottavat kuolemaa. Minulla on vielä kaikki edessä, enkä millään viitsisi katsoa mitä paskaa siellä edessä vielä on.

Enkä saa päätettyä edes, menenkö käymään lääkärillä kysymässä olenko masentunut.

Ominaisia piirteitä masennukselle ovat... Mutta kyllä sekin aika vielä tulee kun sosiaaliset kontaktit alkavat kiinnostaa ja kavereihin alkaa uudestaan pitämään yhteyttä. Kokemusta asiasta on... ("Ystävät ovat ja pysyvät!")

olisit kertonut minun elämästäni! Mullakin aina kaikkia yrityksiä muuttua/muuttaa eläämääni mut jotenki en vain jaksa, väsyttää, keskittymiskyky kadonnut tms. Olo on niinkuin odottas josko hyvä haltija tulisi ja täyttäisi toiveeni ja tavoitteeni niin sit kyllä elämä maistuisi. Toisinaan taas tulee tunne et kun me kaikki kuiteski joskus kuollaan niin miks yrittäs jotain uutta elämänlaatua parantavaa toimintaa. Mulla jo sairauksiakin fyysisiä jot ei tiedä millonna täält lähtö tulee. Kyl mä oon ihan kiltti ja avulias muille ihmisille mutta miksei, sitä osaa itsensä kanssa elää??? Tällai funtsin mä miltäs nyt tuntuu auttoko yhtään. Enpä usko mut elellään päivä kerrallaan joskus kaks, jos ei nukuta välis.

aikoina en kyennyt kaupassa päättämään minkä shampoon valitsen. Pienimmätkin päätökset olivat aivan ylitsepääsemättömän vaikeita. Nykyään pystyn pienistä asioista päättämään, mutta isommat ovat edelleenkin vaikeita. Päätöstä ei vain millään saa tehdyksi, toivoisi että joku toinen ihminen päättäisi puolesta. Niitä lykkää ja lykkää vaan, saattaa mennä tosi kauankin ennen kuin saa jotain päätetyksi, jos sittenkään vielä saa. Ei uskoisi että voi olla niin vaikeaa. Mutta kun taakse päin elämää ajattelen, niin jonkin verran siis on edistystä tapahtunut, uskomatonta vaikka se onkin. Jossain vaiheessa olin niin masentunut että halusin tosissani kuolla, tuntui ettei millään ollut mitään väliä. Kaikki kaverisuhteet katkaisin lähes täysin. Onneksi ne kaverit jaksoivat odottaa, sitten kun vointi oli parempi, niin aloin taas pitämään heihin yhteyttä. Silloin ei kerta kaikkiaan kiinnostanut ihmisten seura, ei jaksanut olla ihmisten kanssa tekemisissä. Olo oli jatkuvasti väsynyt, puhuminenkin tuntui ponnistelulta. Lisäksi vaivasi voimakkaat huonommuudentunteet, aina ajatteli kuinka paljon parempia toiset olivat, itse tunsi olevansa jotenkin tosi huono. Itsetunto siis täysin nollassa. Nykyään on paremmin, vaikka toisinaan ne samaiset tunteet vieläkin vaivaa. Ei tosiaankaan uskoisi, mutta masennuksesta voi hiljalleen toipua. Se vaatii pitkän ajan, välillä on ollut epätoivoista elämä. Kannattaa yrittää vaan jaksaa, voinnin parantuminen on takuulla edessä päin, sen voin sanoa. En välttämättä itsekään olisi kirjoittamassa tätä juttua, vuosi sitten olin vielä niin huonossa kunnossa ettei mikään kiinnostanut tai huvittanut, koko elämä tuntui merkityksettömältä. Omin voimin masennuksesta ei parane, läheisiä tarvitaan. Jos ei niitä ole, niin terapeutti ainakin on enemmän kuin tarpeen. Toivottavasti monilla masentuneilla olisi mahdollisuus terapiaan, koska se auttaa, vaikka kauan viekin, jopa vuosia. Syvästä masennuksesta en olisi selvinnyt myöskään ilman lääkkeitä, ne ovat auttaneet pahimman yli. Pitkään aikaan terapiakin oli jokseenkin tuloksetonta, masennus oli niin vaikea-asteinen. Nyt kuitenkin sekin sujuu, ja muutenkin tuntuu että elämä voittaa - vihdoinkin! Voimia sinulle ja muillekin...

jep. ei minkäänlaista päätöksenteko kykyä. ei aloitekykyä. eikä halua/kiinnostusta mihinkään tässä maailmassa. kaikki on kumminkin turhuutta,eikä täält saa mitää mukaansa. mut usko Jeesukseen on jääny. lepäilen armossa ja ajattelen taivaankotia,et jos siellä sit ois jotenkin terve ja asiat kohdillaan. jos täällä jotain edes yrittää niin pieleen se vaan menee,en tiiä.