Niin monet meistä... kuin yhdessä laulussa ;)
ovat eronneita... tai leskiä, tai just jätettyjä tai just jättäneitä, mutta kuitenkin jostain syystä ilman puolikasta. Onko yksinäisyys miten tuttu tunne?
Tiedän kyllä, että parisuhteessakin voi olla yksin. Vaikka toinen ois ihan kuulomatkan päässä. Jos ei ole mitään puhumista, mitään yhteistä tekemistä tms. niin eikö se ole aika yksinäistä. Eihän suhde toisaalta sulje pois "tervettäkään" yksinäisyyttä eli sellaista omaa rauhaa, jota jokainen kaipaa.
Sen koin (joskus heti eron jälkeen) että eronneena ei viitsinyt mennä toisten perhe-elämää "häiritsemään" esim. juhlapyhinä. Kaikkein karvaimmat muistot yksinäisyydestä olivat illat, jolloin tuli lähdettyä pariskuntien kanssa viihteelle eli kuskiksi. Siinä sitten olit - yksin - ja tulit kotiin yksin. Söihän se...
ovat eronneita... tai leskiä, tai just jätettyjä tai just jättäneitä, mutta kuitenkin jostain syystä ilman puolikasta. Onko yksinäisyys miten tuttu tunne?
Tiedän kyllä, että parisuhteessakin voi olla yksin. Vaikka toinen ois ihan kuulomatkan päässä. Jos ei ole mitään puhumista, mitään yhteistä tekemistä tms. niin eikö se ole aika yksinäistä. Eihän suhde toisaalta sulje pois "tervettäkään" yksinäisyyttä eli sellaista omaa rauhaa, jota jokainen kaipaa.
Sen koin (joskus heti eron jälkeen) että eronneena ei viitsinyt mennä toisten perhe-elämää "häiritsemään" esim. juhlapyhinä. Kaikkein karvaimmat muistot yksinäisyydestä olivat illat, jolloin tuli lähdettyä pariskuntien kanssa viihteelle eli kuskiksi. Siinä sitten olit - yksin - ja tulit kotiin yksin. Söihän se...
Vastaukset 49
Vanhimmat
yksin kotosalla Vappuna. Mutta, onneksi kelit suosivat tänä vuonna Vapunviettoa. Se helpottaa myös omaa oloa. Tähän yksinoloonkin tottuu, niinkuin kaikkeen.
Tein pitkän ( no, kummiskin n. 12 km ) reipasvauhtisen lenkin puoliltapäivin. Aurinko ja raikas ilma piristi oloa huomattavasti. Lenkin jälkeen piitkä suihku ja makoisat kahvit.
Hauskaa Vappua Sinulle Niisku-myy46 !
Illalla tulee ( uusintana ) Speden X-paroni. Siinähän se ilta kuluukin. Huomenaamulla aikaisin ulos ja kelien salliessa, nauttimaan kevätilmasta.
Ne eivät ole toistensa synonyymeja, onneksi!
Nautin omasta rauhastani enkä haluaisikaan ketään lähelleni, jolle joutuisin jollakin tavalla olemaan tilivelvollinen tai ylipäätään vastuussa tekemisistäni tai tekemättä jättämisistäni.
Yksinolo on rentouttavaa, yksinäisyys kaiketi tukahduttaa kaikki aistit ja ihminen on vain omien ajatustensa kanssa, luulisin.
a-e
Valitettavasti minun kohdalla ne ovat synonyymeja. Olen ollut koko noin 40-vuotisen elämäni ajan lähes täysin vailla ystäviä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Nuo poikkeuksetkin katkesivat asuinkuntien muutosten yhteydessä.
Silloin kun jaksan käyn elokuvissa - yksin, teatterissa - yksin, konserteissa - yksin, lomamatkoilla - yksin, ulkoilemassa/kävelyllä - yksin, museoissa - yksin, ravintoloissa en ole enää muutamaan vuoteen käynyt vaikka halua olisikin.
Vielä eilen suunnittelin, että vappuaattoiltana lähden ulos katsomaan juhlintaa, mutta nyt alkoi ahdistaa, hienosta säästä huolimatta. Ehkä huomenna...
Hyvä puoli on, että olen oppinut matkustamaan ja selviämään, ja työssä ihailevat kuinka olen rohkea kun lähden maailmalle yksin. Mutta kulissia täytyy minunkin pitää yllä, enkä ole vuosiin menoistani paljoakaan kertonut - koska yleensä seuraava kysymys on kenen kanssa.
Haluaisinkin vinkkejä nettisivujen keskustelupalstoista, jossa voisi keskustella tästä vaikeasta asiasta asiallisesti kohtalotovedeiden kanssa. Täällä jos alkaa mahdollisia syitä ja yksinäisyyden aiheuttamaa ahdistusta ja pelkoakin purkaa, niin vastaukseksi saa sylin täydeltä p...aa.
Aurinkoista Vappusäätä kuitenkin teille kaikille!
olisi Tampereen seudulta?
Luin kolmeenkin kertaan viestisi, asetin sen mielessäni vasten omaa kommentiani, luin uudestaan.
Oma taustani muistuttaa sinun työhistoriaasi ja mieleeni tuli tuo otsikkoni kysymys, että voisiko yksinäisyys kuitenkin olla mielentila? Siis sellainen, joka toista jäytää mutta toisen vapauttaa?
a-e
Yksin olen yksinäinen yksin olen onnen kerjäläinen kurjuuden kuningas....
Eikö muuten ole niin, että kun ihminen selviää ensijärkytyksestä eron tms. jälkeen ja saa ikään kuin tuulta siipiensä alle, niin rima alkaa pikku hiljaa kohota. Eli ei ihan kuka tahansa "vie minulta tätä vapautta". Eihän toisen tarvitse mikään ihmeolio olla, mutta jos on yhdestä "sadistista" päässyt, niin tuskin ehdoin tahdoin toista ottaa - tämä nyt ihan vain esimerkkinä.
Se on nähty, että tavalliset naiset ja tavalliset miehet, joilla on normaalit odotukset ja normaali elämäntyyli - he eivät kohtaa ;) Niin no, mikä sitten on normaalia :)
Mun kohdallani yksinäisyys on seurausta petetyksi tulemisesta... kun oikein kunnolla on saanut siipeensä, niin ei siitä vaan vuodessa näköjään selviä. En uskalla luottaa keneenkään ja jotenkin vaan kova kuori on näköjään tullut jäädäkseen mun ympärilleni. Apua... sanoisin, että pelkään yksinkertaisesti päästään ketään lähelleni.
Eron jälkeen yksinäisyys oli aika riipaisevaa, mutta ajan myötä tähän on tottunut ja on ihan totta, että tästä ei enää ihan helposti haluaisi luopua: saa olla just niin kuin itse haluaa, kukaan ei määrää eikä kommentoi eikä kenellekään tarvitse selitellä yhtään mitään. Lasten kotona ollessa yksin oloa - siis parisuhteettomuutta :-)) - ei huomaa, mutta näin kun ovat joskus isällään, talo on kovin hiljainen. Tällaisina juhlapäivinä olo tuntuu joskus yksinäiseltä: kukaan ei edes kutsunut vapun viettoon :-((
vuodatin tuolla ylempänä yksinäisyyttäni, ja nyt huomaan, että te muut puhutte puolison puutteesta.
En suinkaan vähättele parisuhteen päättymisen tuomaa yksinäisyyttä. Mutta kun ei ole kodin ulkopuolellakaan ketään luotettua, niin puhumme hieman eri asioista. Siispä poistun jonnekin toisaalle.
ps. En elä T:reen seudulla, käyn siellä kyllä aika ajoin.
on nostaa niin korkealle että sen yli ei pääse tavallinen "mies". Niitä hulluja piisaa lukeneissakin ja hienostopiireissä.
Minusta tuntuu että kun ottaa ihmisen ihmisenä ja katsoo huulipartaan, niin kyllä se sieltä löytyy.
Kyllä "normaalit" naiset ja miehet kohtaa, se vaan vaatii vähän aikaa ja siinä pettyy monesti.
Tulee mieleen että tässäkö se on, nytkö se tapahtui, ja kun meni mönkään ,,,pettymys. Uudestaan vaan, kyllä se siitä. Sitten vuosien päästä ,,, nauruksi menee. Oman aikansa se vaatii.?!;)))
ainakin itselleni... ;(
Eikä työn luonne, sitä juurikaan nykyisin kohdaltani paranna... ;(
Ettei yksinään tarvitsisi olla... ;(
Aivan, totta tuokin ja sattaa tehdä vastapuolen mustasukkaiseksikin,
jos itsellesi juuri sitä omaa aikaa haluat... ;(
Mulla oli sama juttu, etten halunnut pahemmin tuttujani häiritä, vaikka olisivatkin halunneet vaan juttelemalla tilannettani auttaa... ;)
Vaan enpä saannut Kumppaniani tavallani Rakastaa...
Kun tulette minua neuvomaan elämästäni...
Ajatuksesi oli ihan hyvä,
tähänkin aloitukseen... ;)))
Mutta, minä en viitsi tätä Paskaa Jauhaa...;(((((((((((
Kerran olen Syyllinen mielestänne, Kaikkeen Omalta Kohdaltani Olleeseen ja Menneeseen ........................
Vaikka en saannutkaan Rakastaa Kumppaniani tavallani... ;(((
olohuoneessa?
rämä...
Mä kun luulin olevani omassa kodissani... ;)
selvitetäänkö tämä, minäkin luulin olevani, omassa...!
mulle...
käytännössä tapahtuu?
joku oikea ajatus vai...outo ajatus?
Nähtäväksi... ;)
Jollet sitä muuksi muuta...?
tämän asian kanssa ihan sekopäinen. Etkö sinä voisi antaa pikkuisen periksi. Olen huolestunut kun tiedät "aika paljon " minun asioita ? Onko minulla aihetta huoleen ?
on kuitenkin aika toivotella...
Hyvää... Yötä... ;)
pakko alkaa kirjoitella täällä mitä ajattelen. Muuten minut saa viedä suljetulle osastolle, eli se asia mitä alkutaipaleella jo ennustelit käy toteen. Hyvää yötä sinullekkin, kaikesta huolimatta.
koska en viitsi tuosta... menneestä enää keskutella...
Annan periksi... aina kun voin...?
Mutta, miten se sinuun liittyy...?
Jos veikkaan oikein, niin en veikkaa mitään... ;))
Huoleen...? Syystä...?
se on niin...
Jos olet, niin sanotus koukussa tänne...
Ahaa... paljastit sentään itseäsi ja veikkaukseni taittaa mennäkkin oikein... ;DDD
Kiitos Samoin Sinulle... ;)))
kun en ehtinyt tallentaa... ja taisit siepata sen?
Kyllä minä olen koukussa mutta en tähän palstaan vaan sinuun. En tiedä onko se sitten yhtä helppoa naputella jos kirjoittaisi suoraan. Ehkä se ei ole, en tiedä.
Niin täällä palstalla roikkuminen ja pitkin kankaita juokseminen vie liian paljon aikaa ja kohta se vie liian paljon rahaakin.
Arvoituksia on kiva ratkoa, mutta tämän ratkominen on minulle liian ylivoimaista, myönnän sen. Mitähän nyt tapahtuu kun pitää ajatella välillä, katkeekohan tämä yhteys.
Mitä siinä luki sinun edellisessä viestissä ? unohdin sen jo.
miin siitä itsensä paljastamisesta, sinähän olet jo ottanut varmaan selvää? Minä taas en tiedä sinusta yhtään mitään, on vain tämä outo tunne?
Silmiä pakottaa... Niin olisi kiva tietää sinustakin jotain, oikeasti.
Mikään ei käy... toteamatta toteen...
Jos pistää vastaan...?
kirjoitin että olen huolestunut siitä kun sinä olet minun olkkarissa, makkarissa, kylppärissä ja taidat olla vähän joka paikassa. Luetko sinä minun sähköpostit.
Eikös näytä ihan sekopäiseltä..
Mitäpä väliä...
väsynyt että en muista mitä missäkin kohti lukee.
Hyvä on , olet voittanut en jaksa enää tapella vastaan. Kun saisi jonkinlaisen mielenrauhan tämän asian suhteen, tai tasapainon , rauhasta ei niin väliä.
Voidaanhan me täälläkin seurustella jos niin haluat ? No, voi helevetti!!!
tosi hauskaa, onko sulla ne koneet kotona ? Varmaankin koska olet aina täällä. Tuosta menneestä, mitäpä siitä sen kummempaa sehän on sinun työtä. En minä pystyisi tällaista hommaa tekemään.
Vastaatko sinä johonkin kohtaan kun en enää näe kunnolla, näkö alkaa mennä kun tulee tuota ikää. Kiva varmaan aamulla taas lukea.
Se kun on semmoista ensin tunteet sitten järki..jos sittenkään
minä mitään sieppaamaan pystyn...;D
Kadottamaan kylläkin... mikä on tullut huomatuksi...;(
Vaan en omaa itseäni... kuitenkaan... ;))) vielä...
Oho... mikä ajatus... Kun ajatteleekin... Vaan ainahan sitä kangasta lisää kaupasta löytyy... ;DDD
Niin on, jos pitää sellasista... Mutta mullapa ei ole mitään syytä ratkoa mitään, koska siinä menee vaan lisää kangasta... ;DD
Sorry... niin melkein minäkin... vaikka tavaankin sitä tuossa alapuolella... ;DD
Jaa-a murretta sekaan... ;DDD En ole... kun se ei mistään selviä... Vaikka ajatuksissani veikkaankin... kenestä on kyse... Ja melkein sen arvaankin kenestä... ;DDD
Harmi... koska niin tekee itsellänikin...
Tiedäthän sinä... jos oikein ajattelen...?
että kyllä siinä menneessäkin kirjoittelussa alunperin oli jotain sinua, jossakin kohti. Sehän minua alkoi siinä ensin vaivata kun se ei tuntunut koko ajan niin helpolta, vain hetkittäin.
En minä taida enää jaksaa ajatella yhtään mitään.
Sanotko vielä hyvää yötä kun hauskanpidoltasi ehdit?
Yötä Ystäväin...;)))
Mä käyn unten maille näin... ;)))
ongelma vai mikä se olikin Jos sinä haluat tietääsen , ja tätä en kyllä ymmärtänyt , oikeasti. Voinhan vaikka sanoa että olen ihan pimahtanut, olen hoisossa, ja syön purkillisen pillereitä. Oletko nyt tyytyväinen?
Voi että minnuu väsyttää on ollut rankka kuukausi.
Hyvää yötä, hymyt perään.
ps et viittis kertoo minun juttuja täällä suoraan muuta edes vähän, kiitos
en saant tästä koko yöllisestä jutusta mitään selvää, mutta haitannekko tuo
vastannut?
kun poistat varmaan kohta. Lähetä sähköpostilla. Kiitos!
Nyt hyvää yötä!
että näyttää ..kivalta, vaikka asia onkin vakava.
Hauskaa työpäivää !
ps.
Minäkin tästä lähden ajelemaan.
Kukakohan tässä pakottaa ja ketä?? Ihan selvällä suomenkielellä: sinä yrität pakottaa Rakasta Kumppaniaa tuntemaan jotain sua kohtaan mitä hän ei tunne.
Jos suhde on ohi, se vaan on ohi. Ei sitä saa takaisin itkemällä tai uhoomalla. Päin vastoin, mitä tiukemmin yrität, sitä kauemmaksi sinusta toinen haluaa.
Kirjoitit tuossa aiemmin, että toivot ettei hän vihaisi sua. Se on ihan täysin sinusta itsestäsi kiinni. Et voi vaatia että toinen pysyisi ystävänä jos annat hänelle sellaisen olon että pitää paeta sut. Oletko sinä ollut hänelle ystävä? Sun omat teot on ollut kaukana kaikesta ystävyydestä. Ja ovat edelleen. Joten on kai turha odottaa että hänellä olisi mitään lämpimiä tunteita sua kohtaan?
Mutta tiedätkö mitä, voit vielä paikkailla tilannetta antamalla sun Rakasta Kumppaniaa olla rauhassa. Rakkaus on myös sitä että antaa toiselle tilaa.
Ensinnäkään en Pakota Ketään, jos Luet sen Oikein!
Vaan se on vastaus toteamus menneestä, kuten alkuperäinen otsikkokin aiheessaan kysyy...
Eikä mitään muuta...
Mutta, useammat muuttaa sen ajatuksissa juuri tuollaiseksi ollessaan minua vastaan, kuten asiasta kerrot...
Vai mitä itse sanoisit, jos vaikkapa minä alkaisin vastailla menneeseen viitaten joka keskusteluun johon sinä osallistut? Juuri sitä sinä harrastat. Joka paikkaan minnne ns. Rakas Kumppanisi kirjoittaa, joka paikkaan sinäkin vastailet. Sitä sanotaan vainoamiseksi. Ja se on kuules kaukana rakkaudesta.
Ymmärrän että sulla on paha olla koska suhteenne ei kestänyt, mutta paha olo ei koskaan lakkaa siitä että aiheutat muille pahaa oloa. Päin vastoin, se mustaa sun mielesi. Joten jatkaa elämääsi, menneeseen tarrautumisesta ei tule koskaan hyvää. Jos et pysty siihen, anna edes Kumppanille rauhaa!!
Hitto, näetkö.. minä kun en maltillisena ihmisenä koskaan käytä huutomerkkiä :)
pakota ketään mihinkään...
Mutta jos koet asian niin, niin koe sitten...
Ja mitä tulee vastaamisiin, niin en ole vastannut mitään pitkiin aikoihin...
Ja mitä tulee menneeseen... se on mennyttä...
Ja ilman pahaa oloa... Rauhassa saakin olla, koska minulla ei ole kumppania...
Ja mitä taasen tulee tuohon Kumppaniin, on se hyväksyttävä sellaisena kun hän on... Kerran on siihen lähtenyt ja itse sen elämän seuraksi valinnut... Vertaamatta kehenkään...
Huomaan juu... ;)
Eikä sitä kantava ääninen tarvitsekkaan... ;D
Joten se menneistä...
mitään syytä huoleen... Kun todellisuudessa en ole kuitenkaan missään kertomassasi paikassa... valitettavasti...?
En lue postejasi... eikä se olisi mahdollistakaan...
Ehkä... vaan minkäs minä sille voin...
Vaikka olen ollut joskus sekopäinen itsekkin...
Niinpä...
Arvoitus on ratkaistu. Sama pätee moneen, moneen kohtaan. Kaikki erilaiset versiot ovat tallella, sekä sähköisessä muodossa, että paperiversiona. Ei pidä tehdä johtopäätöksiä ihmisten nickien perusteella, pienviljelijäkin voi olla ns. oppinut.
ps. myös kielitaito kohtalaisessa kunnossa ehkä kannattaisi siellä vastaanottopäässä vetää piuhat seinästä
olette hyviä, ihania kamuja niin myötä- kuin vastamäessä :)kiitos teille siitä!
Olen edelleen sitä mieltä ettei yleinen palsta ole oikea paikka tällaisten juttujen selvittämiseen... mutta kun tulee mitta täyteen provosoidun ja lähden mukaan hiekkalaatikolle temmeltämään :D
Hiekka se senkun pöllyää, mutta nyt - eiku eteenpäin ku mummo trombissa :D
Puss molemmille :)
Mysseli
Etkö tiedä että ystävä hädässä tunnetaan...=))))
Nähellään ja jos tullaan sokeiksi törmäillään... on tapana sanoa...=))))
Olet oikeassa, ei nämä asiat tänne kuulu.
Ja on täällä tilaa kaikille, kunhan käyttäytyy nätisti. Niin että tuffe istuu nyt nätisti ja odottaa koirankeksiä, eikä ärhentele yhtään :)))
väärin?
jos se sitten menisi oikein. Olen nyt vähän herkkänä, joten aloitetaanko alusta.