Eräs asia mitä en ole oikein itselleni pystynyt vuosien mittaan selvittämään, on se veteen(kossuun) piirretty viiva alkoholistin ja asunnottoman rappioalkoholistin välillä(puhun nyt muovipussissa omaisuutta mukanaan kantavasta puistojen miehestä, joka yöpyy joko ulkona tai yömajassa vuodenajasta riippuen). Vaikea uskoa, että täällä ketään jälkimmäisen ryhmän edustajaa olisi läsnä kirjoittelemassa nettikahvilassa kommenttejaan palstalle.
Onko kyse itsesuojeluvaistosta, tuurista, älykkyydestä vai mistä? Vai viekö viina jonkun nopeammin mukanaan? Kodittomuus ei kuitenkaan jokaisen alkoholistin kohtalo ole, vaikka ei viinan käyttöä lopettaisikaan.
Itse en voisi ikinä kuvitella katujen mieheksi päätyväni(tosin vannomatta toki paras).
Onko kyse itsesuojeluvaistosta, tuurista, älykkyydestä vai mistä? Vai viekö viina jonkun nopeammin mukanaan? Kodittomuus ei kuitenkaan jokaisen alkoholistin kohtalo ole, vaikka ei viinan käyttöä lopettaisikaan.
Itse en voisi ikinä kuvitella katujen mieheksi päätyväni(tosin vannomatta toki paras).
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joskus todella tekisi mieli pysäyttää yksi näistä "kassi Almoista tai Aapoista" ja kysyä, että missä meni vikaan. Löytyisiköhän vastaus?
t.GG
Taitaa ennemmin olla kysymys helpotuksesta. Siitä, että vielä löydätte ihmisiä, joita teillä on mahdollisuus katsoa alaviistoon.
Hieman negatiivinen kommentti...oletko mahdollisesti näitä netin riidanhaastajia. Turha vaiva, minua ei kovin helpolla saa edes livenä suutuksiin:-)
Kyllä se kai lähinnä tuossa keskustelunavauksessa on uteliaisuus taustalla ja luonnollisesti pelko alitajunnassa, entäpä jos itse ajautuu samaan tilanteeseen.
En kuulu riidanhaastajiin, sen suhteen saat pitää negatiivisuuden hyvänäsi.
Kerran vielä ja avartaen: Avauksessasi itse toit älykkyystekijän vaihtoehtona esille. Toin esille näkökulman, joka minusta olennaisesti liittyy asiaan. Laajemmassa ja paljon tärkeämmässä merkityksessä yhdistän tämän asian mielessäni nöyryyden käsitteeseen.
Lainaus: Taitaa ennemmin olla kysymys helpotuksesta. Siitä, että vielä löydätte ihmisiä, joita teillä on mahdollisuus katsoa alaviistoon."
Tätä edellistä nyt lähinnä tarkoitin, tulkitset melko vapaasti mitä muut ajattelevat.
Tulkinnoista nämä keskustelut yleensä kai sytykkeensä saavatkin... Valitan, tämän enempää en tulkintaani kykene avartamaan.
kovinkaan monen tietoisesti hakeutuvat puistokemistien piiriin pysyvämmin. Kokeillahan sitäkin voi, kuten itse olen joskus tehnyt. Mutta en viihtynyt niin hyvin, että olisin jäänyt niihin porukoihin. Toisaalta uskon, että asunnottomaksi ei ryhdytä, vaan joudutaan. Luulen, että joillakin alkoholisteilla kulissien säilyttäminen on sula mahdottomuus, kun riittävästi jättää asioitaan hoitamatta. Tosin tiedän kyllä ainakin yhden tapauksen, joka omien puheidensa mukaan sanoo pitävänsä muovitelttailusta lähimetsikössä enemmän kuin mistään niinsanotusti tavanomaisemmasta asumismuodosta. On kuulemma jonkinlaista vapautta, kun ei tarvitse vuokranmaksusta huolehtia yms. Mutta ehkä hän onkin poikkeava yksilö joukossa, en tiedä. Laajaa tutkimusta telttamiesten leireissä en ole tehnyt.
Lisäksi luulen, että monilla puistoihin päätyneillä ei enää oikein riitä mielenkiintoakaan asunnon hankkimiseen tai vastaaviin "ylellisyyksiin". Heille on tärkeintä vain selvitä siitä päivästä ja mielellään "sumussa". Näiden ihmisten kuvittelen laskeneen elintasonsa niin alas, että eivät enää asunnon kaltaisia hyödykkeitä elämäänsä kaipaa, jos vaihtokaupassa pitäisi luopua juomisesta.
Mutta alkoholistin ja asunnottoman puistokemistin ero on todella häilyvä. Tuskin mistään muusta on kyse, kuin eräänlaisesta luovuttamisesta useimpien kohdalla. Ne, jotka puistoihin päätyvät, eivät ilmeisesti enää arvosta samoja asioita kuin vielä kulissit säilyttävät yksilöt. Viina tehnee tehtävänsä ja osaltaan tilanteeseen vaikuttanee myös seura, jonkalaisessa viihtyy. Jos haluan säilyttää kulissit, niin en taatusti veljeile puistonpenkeillä juoppojen seurassa epämääräisessä "pulloringissä". Tosin tänä päivänä saatan puistonpenkille pysähtyäkin ja jopa jutella tällaisen "asukin" kanssa. Heillä on yllättävän lämpimiä ajatuksia kanssaihmisistään ja pitävät tosiaan tovereistaan huolta. Ihan toisella lailla kuin rahan perässä juoksevat ihmiset yleensä. Mutta siis, seura tekee kaltaisekseen, sanotaan. Uskon, että pitää paikkansa. Käytännössä siis kenestä tahansa alkoholistista voi hyvin tulla asunnoton jo sillä toiminnalla, että kaveripiirikin on asunnottomia. Tämä on vain yksi ajatus ja näkökulma asiaan, luulen, ettei ole ainoa. Lienee olemassa muitakin tekijöitä, miten puistoihin päädytään.
"Kerro millaisia ovat ystäväsi, niin minä kerron, minkälainen sinä olet."
Krisse63
Joo, ihan hyvä selitysmalli tuo. Ei varmaan aukoton sekään, mutta ajatuksia herättävä. "Luovuttaminen" on aika hyvä sana...jotkuthan alkoholistit menettävät kaiken: työn, perheen, asunnon, ystävät, terveyden jne. Jos elämä tarpeeksi päähän potkii, tosin usein myös omalla suosiollisella avustuksella(alkoholi), niin voi vahvakin ihminen taipua puhumattakaan hieman heikkoluonteisemmasta lajitoverista.