Joo tällä hetkellä on vähän ongelmia matikassa. Olen siis 2.luokalla. Viime vuoden jälkeen ka oli 9 mut tänä vuonna ei oo vaan oikeen onnistunu niin hyvin, on tullu 7,8, ja 9:siä. Ärsyttää vaan se, kun päättötokariin tavotteena ois ollu se 9 mut tätä vauhtia ka ehtii tippua alle 8,5 :((((. Yritän kyllä kovasti pysyä mukana mutta ei millään riitä. Panostan selvästi läksyistä eniten matikkaan, mutta tulokset ovat olleet pettymyksiä prkl...
Muissa aineissa vauhti on pysynyt viime vuoden tasolla, ellei jopa paremmmin. Pääosin 9 on tipahdellut.
Muissa aineissa vauhti on pysynyt viime vuoden tasolla, ellei jopa paremmmin. Pääosin 9 on tipahdellut.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä se siitä, matikka vaan nyt sattuu vaatimaan joillain enemmän, ja joillain vähemmän duunia.
Kaiken oppii, jos siihen käyttää tarpeeksi aikaa. Ja jos matikka sulla tökkii, et käytä siihen tarpeeksi aikaa. Simppeliä, eikö totta ? Ei sen ole tarkoituskaan helppoa olla, odotahan vain korkeakoulumatikkaa, se vasta herkkua on :)
Lukiomatematiikassa pärjääminen on ihan itsestä kiinni. Kannattaa muistaa, että muutaman kotilaskun tekeminen ei tuota hedelmää pitkällä tähtäimellä. On tärkeää saada peruslaskuihin rutiinia, ja sitä saa vain ahkeralla työnteolla. Kannattaa pyrkiä tekemään aina suurin osa oppikirjan tehtävistä ja mieluiten lisää vielä esim. etälukion nettisivuilta ja kirjaston lainakirjoista.
Kannattaa myös muistaa edellisten kommenttien ohella etteivät kaikki voi saada kiitettävää. Pitkä matematiikka on hyvin ihmisien taidot jakava aine ja 8 on vielä hyvä arvosana. Tyydy osaasi, jos et parempaankaan pysty.
Tietääkseni lukion päästötodistuksella ei ole niin väliä onko se matematiikan numero 7 vai 9 yliopistoihin haettaessa. Kirjoitusten tulos on se ratkaiseva asia, enpä ole törmännyt toistaiseksi itseäni kiinnostaviin yliopistoihin missä oltaisiin annettu lähtöpisteitä lukiotokarin perusteella. Turhaa tuosta on stressata, kertoohan tuo että hallitset asiat pääpiirteissään, ja ei todellakaan sulje mahdollisuuksiasi L:llään pienellä kertauksella. AMK:oista en sitten tiedä, sinne saatetaan lukiotokarista pisteitä sitten antaa. Näin minä olen asian käsittänyt. =)
Sinulla on hyvä ja ankara opettaja, joka ei anna kaikille kymppiä. Itselläni oli löysä opettaja, jolta sain melkein aina kympin, niin kuin kaverinikin saivat. Se oli rasittavaa, koska omat koetulokset olivat vain palikkatestin jälkeisiä saavutuksia.
Kuten tuossa joku jo mainitsikin, on lukiomatematiikassa kiitettävästi suoriutumisen ehtona laskurutiini, jonka saa vain laskemalla paljon. Kaikkien laskusääntöjen ja sieventämisten on tultava selkärangasta, sillä usein kokeissa ei ole aikaa jäädä pohtimaan, miten se 2. asteen ratkaisukaava toimii, vaikka se MAOLista löytyykin. Kannattaa pyytää opettajalta jo kurssin aikana tai viimeistään kokeeseen valmistautuessa lisää tehtäviä ja niihin ratkaisut, luulisi kyllä löytyvän.
Jonkin asian ymmärtää todella vasta sitten, kun sitä osaa soveltaa pidemmälle kuin vain malliesimerkkien kaltaisissa tehtävissä. Oma lukion matematiikan opettajani kävi tunnilla teorian pikaisesti läpi, näytti pari esimerkkiä ja antoi meidän laskea lopputunnin. Koska laskuaikaa oli suhteellisen paljon, pääosan helpoimmista tehtävistä ehti tehdä tunnilla, ja kotiin opettaja antoi 2-3 hankalahkoa tehtävää.
En itse saanut näitä tehtäviä tehtyä läheskään aina, mutta sen sijaan, että kuluttaisin pääni puhki vaikeilla tehtävillä, tein samasta aiheesta helpompia tehtäviä, joita opettaja ei ollut teettänyt tunnilla. Näin opin asian omasta mielestäni paljon syvemmin kuin tekemällä läksyksi annetut tehtävät, ja alkupään tehtävien avulla vaikeatkin tehtävät ennen pitkää aukesivat, jos vain jaksoi pohtia ja laskea.
Olen myös vuosien varrella oppinut, että matematiikassa, kuten myös muissakin aineissa, on tärkeää, että itse pohtii asiaa, eikä vain tyydy katsomaan malliratkaisua. Jos on itse yrittänyt pitkän aikaa, eikä keksi ratkaisua tai saa laskua oikein, kuitenkin asian miettiminen itsenäisesti on auttanut huomattavasti, vaikka joku ratkaisun sinulle sen jälkeen näyttäisikin. Ja kyseisen asian muistaa varmasti lopun ikäänsä, kun sitten huomaa, että "miksen minä tuota keksinyt?"
Olen samalla tyylillä saanut korkeakouluopinnoissakin hyviä numeroita, ja osin myös siksi, että laskurutiini kehittyi lukiossa melko vahvaksi. Osa asioista tietysti unohtuu käyttämättöminä, mutta kun ne on kerran kunnolla oppinut, muistuvat ne mieleen helpommin.
Lukion matematiikan opiskelu rakentuu oppitunneista, kotitehtävien suorittamisesta sekä itsenäisestä harjoittelusta PÄIVITTÄIN ja varsinkin valmistauduttaessa kokeisiin, matematiikan ylioppilastutkintoon ja pääsykokeisiin.
Hyvät tulokset matematiikan pitkän oppimäärän opinnoissa edellyttävät ensisijaisesti säännönmukaisuutta ja uutteraa harjoittelua sekä ripauksen matemaattista lahjakkuutta.