Mä oon anorektikko. Porukat väittää et mut voidaan pakottaa terveeksi, mutta saako niin oikeasti tehdä? Ei ihmistä voida siihen pakottaa, jos se ei itse tahdo.
Ottakaa kantaa:)
Ottakaa kantaa:)
voiko ihmisen pakottaa paraneen?
Tauski
211826
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ei, sua ei voida pakottaa terveeksi. Sun täytyy pakottaa sun porukat terveeksi. Kannattaakin miettiä jo hyvä toimintasuunnitelma kuinka sen teet. Olen kuullut ettei anorektikko yleensä tiedosta olevansa anorektikko. Monesti laihoista pojista luullaan, että he ovat syömishäiriöisiä, vaikka ongelma piilee ihan muualla. Muista että anoreksiaan kuolee, aina!
Siis ei olisi MITÄÄN sairauksia
koko maailmassa, jos ihminen
voitaisiin pakottaa parantumaan!
Pakkohoitoon voidaan laittaa,pakottaa,
jos ei itse huomaa hengenvaarallista
tilaansa, kuten anorektikko ei
yleensä huomaa/myönnä.
Voi herranjestas! Kerro heti,
jos sinut saatiin pakotettua
parantumaan, niin haluan
käyttää samaa ihmettä!
Tossa kymmenisen vuotta sitten oli ankaraa argumentointia anoreksiasta TV:ssä ja siitä, kuinka jotkut nuoret tytöt hakevat sairastumista siis haluavat sairastua sekä puolesta että vastaan.
Tämän teorian mukaan on mielestäni mahdollista parantua, kun keskitytään muihin asioihin elämässä. Eri asia on sitten se, osataanko tätä tehdä. Valitettavasti terveydenhoitohenkilökuntakin on koulutuksestaan huolimatta vain ihmisiä. Eli heitäkin on monenlaisia.
Pakkohoito on jo siinäkin mielessä väärin, ettei sieltä oikein mitään siirtoja saa, jos hoito ei onnistu. Viitaten esim. tapaus Nennaan.
voi estää jos joku sen välttämättä halua tehdä.
Anorexia on hidas itsemurha.
Minusta heitä pitää kohdella kuin mielisairaita yleensäkin, pakkohoitoon jos ei itse ymmärrä kuinka tuhoisaa heidän käytöksensä on.
Eihän psyykkisesti sairas itse tiedosta sairauttaan, sehän siinä juuri hankalaa on.
Huoltajat ovat vastuussa alaikäisestä lapsesta ja yhteiskunta yrittää parhaansa mukaan pitää huolta ihmisistä, jotka eivät tilaansa ymmärrä. Kehitysvammaiset, vaikeasti mielisairaat, dementoituneet ja muut sellaiset hoidetaan vaikka vastoin heidän omaa haluaan, ei sentään ihan väkivaltaa käyttäen. Anoeksia on psyykkinen sairaus, jolla on vakavat fyysiset oireet. Hoitamattomana se johtaa aina ennenaikaiseen kuolemaan.
Kysymys on vaikea. Anoreksiaa voi verrata alkoholismiin, joka myös aina hoitamattomana johtaa ennenaikaiseen kuolemaan. Alkoholistikaan ei myönnä olevansa sairas usein edes siinäkään vaiheessa, kun ei enää pysy pystyssä pikkuaivojen surkastumisen takia ja virtsaa säännöllisesti alleen.
että, ei anorektikkoa voi pakottaa parantumaan. parantumishalun täytyy lähteä itsestä ja täydestä sydämestä. jos anorektikko lihottaa vain muiden mieliksi ja leikkii parantunutta, hän ei missään vaiheessa kuitenkaan itse hyväksy itseään. lopputulos on vielä suurempi itseinho ja lopulta varmaan ajautuminen uudestaan syömishäiriökierteeseeen.
Anoreksia on elinikäinen riesa. kun sen kerran saa, siitä ei koskaan pääse irti.
ns.parantuminen on sitä, että oppii hyväksymään sen ja elämään sen kanssa.
minut pakotettiin "parantumaan", eli lihottamaan. aloin syömään muiden vuoksi ja parin vuoden sisällä lihoin kahdeksan kiloa ja olin muodokas. kun vihdoin tajusin mitä oli tapahtunut, vihasin itseäni vielä enemmän kuin silloin kun olin laiha ja häiriöinen. nyt olen taas anoreksia kierteessä eikä parantumisesta ole tietoakaan.
Joo ja sitten saadaan aikaan tällaisia ihmisiä, joilla ei enää muuta tekemistä ole, kuin arvioida sairaanhoitohenkilökunnan käyttäytymistä. Heidän piirteitään, heidän virheitään. He ovat kuitenkin potilaiden elinympäristö ja itseen kiinnitetty huomio on joko liiallista tai sitten se on kiellettyä kokonaan.
>Minusta heitä pitää kohdella kuin mielisairaita
>yleensäkin, pakkohoitoon jos ei itse ymmärrä
>kuinka tuhoisaa heidän käytöksensä on.
Itsetuhoisesti käyttäytyvä voidaan ohjata pakkohoitoon. Anoreksia on hidasta itsemurhaa.
Mutta onko siitä hyötyä? Pystyykö pakkohoitoon ohjattu sisäistämään enää ajatusta omasta terveydestään huolehtimisesta? Hän on kuitenkin esimerkiksi päivästä toiseen tekemisissä samojen hoitohenkilöiden kanssa ja huomaa myös heidän olevan ihmisiä ja joutuu hyväksymään myös heidän virheensä ja elämään niiden kanssa. Auttaako se anorektikkoa oikeastaan hyväksymään muita ihmisiä vapaaehtoisesti myöhemmässä elämässä? Ovatko he hänelle enää samanlaisia ohjaavia, osaavia ihmisiä? Anorektikko kuitenkin mieleltään käsittääkseni elää suorittamisesta. Onko järkevää ohjata anorektikko pakolla suorittamaan sairauden ymmärtämistä? Eikö sairaudesta tule siten päällimmäinen asia hänen elämäänsä ja siten vaikeasti hallittava? Sen sijaan, että hän menettäisi mielenkiintonsa sairaudessa elämiseen?
Mä olen sairaalassa, parantumisen ja itsestäni huolehtimisen sijaan ja lisäksi alkanut etsiä hoitohenkilöstöstä ja hoitotoimenpiteistä virheitä, jota en normaalielämässä tee. Mielestäni tämä on katastrofaalinen tilanne. Lisäksi aloin SUORITTAA omaa paranemistani aivan liian kovalla tempolla, vaatien itseltäni täydellistä suoriutumista arjesta, niinkuin muut sitä halusivat tai toivoivat. Tämä ei tukenut mielenterveyttäni ja siten toipumistani. Mulla oli kuitenkin valtava hallitsemisen ja hallinnan kaipuu sekä tarve.
No miettisit vähän mitä puhut!
ei anoreksia mitään mielisairautta ole!!! jos ette tiedä VAKAVISTA asioista mtn älkää puhuko PASKAAAA!!!
Olet aika sekaisin päästäsi, jos kuvittelet, että joku ihailee laihuuttasi, se ei todellakaan pidä paikkaansa. Sinua katotaan kuin kummajaista, outoa sekopäätä, olet freak... Etkö tosiaan keksi muita elämänhallintataitoja kuin laihduttaminen? Ajatteletko muuten koskaan laihduttamisesi lomassa miltä läheisistäsi tuntuu? Äidistäsi? Isästäsi? Saisit hävetä, kun aiheutat heille noin paljon huolta ja murhetta. Ehkä tietäisit, jos sinulla olisi itselläsi lapsia. Ai niin, mutta ethän sinä lapsia koskaan tule saamaan, etkä perhettä, etkä mitään muutakaan mitä normaalit ihmiset saavat. Ainoa asia, mitä sinä elämässäsi saat, on LAIHUUS (ja muiden ihmisten kummeksuvat katseet). Toivottavasti tosiaan teet sen itsemurhan vähän nopeammin kuin laihduttamalla, jotta et olisi viemässä sairaalapaikkaa joltain sellaiselta, joka oikeasti haluaa parantua. Ehkä sut pitäisikin lähettää jonnekin Afganistaniin, niin saisit kokea, mitä ovat todelliset ongelmat.
Sä puhut kyllä tosi rumasti syömishäiriöisistä. Ei parantuminen ole todellakaan niin helppo. Enkä mä edes häpeä!
Mutta ethän sinä tahdo parantua! Muistatko mitä itse kirjoitit: "Mä oon anorektikko. Porukat väittää et mut voidaan pakottaa terveeksi, mutta saako niin oikeasti tehdä? Ei ihmistä voida siihen pakottaa, JOS SE EI ITSE TAHDO.
Ottakaa kantaa:)"
Älä pyydä kannanottoja, jos et kestä niitä kuunnella. Minä kirjoitin vain sen, mitä enemmistö ihmisistä ajattelee teistä anorektikoista. Pakkomielteenä laihdutus, ihan niin kuin alkoholisteilla alkoholi, pelihimoisilla uhkapelit jne jne.
Jos et kerran itsestäsi sen vertaa välitä, että pitäisit itsestäsi ja terveydestäsi huolta, niin mikset sitten välittäisi edes läheisistäsi? Ja siitä miltä heistä tuntuu? Vai onko anoreksia sinulle keino saada huomiota?
Jos tuntui rumalta, kun kirjoitin, ettei sinulla ole elämänhallintaa, niin kerropa, minkälainen on elämänhallintasi (jotain muuta kuin laihdutus).
Alempana joku toinen anorektikko kirjoitti, että kun hän näkee jonkun läskin vetämässä kebabia, niin hän päättää, ettei syö mitään sinä päivänä. Siis haloo! Jos syö yhden kebabin, niin muuttuuko siinä silmänräpäyksessä muka läskiksi luuseriksi?! Asennoituminen kertoo kyllä ylimielisyydestä, halveksunnasta toisia ihmisiä kohtaan, ihan kuin läskit olisivat huonompia ihmisiä kuin muut.
Kun tää anoreksia sattuu olemaan mielenterveysongelma ja mielenterveysongelmaisilla on hyvin rajoittunut elämä niin tekeeköhän kuule hyvää matkustella yksinään? Onkohan tämä edes sallittua? Pitkäaikaisena potilaana voin kertoa, että tuskin kukaan hoitohenkilökunnasta tukee tällaisia ajatuksia.
Entä lääkitys? Afganistanista tuskin ihan jokaisia mahdollisia lääkkeitä löyty. Vaikkapa sydänlääkkeet voivat olla aika kysyttyjä samoin suolistoinfektioita tai mitä muita infektioita tahansa hoitavat. Mietipä myös puskaradiota, kun joku alkeellisissa olosuhteissa elävä kuulee tai vastaavasti näkee, että sulla on mahdollisuus saada lääkkeitä ja hoitoa. Mitä siitä mahdollisesti seuraisi? Mellakoita? Ei kauheen turvallista.
Mietitkö kuule tosiaan koskaan miltä itsestäsi tuntuu? Ei näimmä hyvältä. Mulla ei kuule muuhun olekaan aikaa.
Laihdutus ei ole yleensä elämänhallintakeino, mutta oman itsensä hallitseminen on. Ja kauneus on katsojan silmässä. Annathan itsestäsi huolta pitävän kuvan, jos ruumiinrakenteesi muu olemuksesi on kunnossa ja näyttää huolitellulta.
Mun sairaus edellyttää jatkuvaa liikuntaa ja syömisen tarkkailua. Niissä onnistuminen parantaa mielialaa ja on edellytys paremmin voimiselle. Tämä ei ole sama kuin laihdutus, mutta voi riistäytyä kieltämättä käsistä, jos pää ei toimi. Ei elämä saisi muutenkaan koskaan koostua pelkästään sairaudesta huolehtimisesta. Mikään ei katsos ole koskaan tarpeeksi täydellistä. Tällaisen tavoittelu johtaa sairastumiseen, jos ei psyykkiseen, niin sitten hyvin oletettavasti fyysiseen, toistuviin flunssiin, tulehduksiin, rasitustiloihin.
Mikä auttaisi päätä toimimaan? No nämä normaalit hyvät turvalliset ihmissuhteet. Ihmisillä on useita muitakin ihmisryhmiä elämässään, kuin pelkkä perhe. Näistä mainittakoon harrastusryhmät, työ- ja opiskelutoverit, erilaiset asenteista, arvoista yms. muodostuvat ryhmät ja ryhmittymät, joihin samaistua, mutta jotka eivät välttämättä ole näkyviä ihmisen elämässä tai muutenkaan, potilastoverit ja hoitohenkilökunnan vielä voisi mainita. Lisäksi hyvä työ, hyvät harrastukset, elämykset yms auttavat ihmistä jaksamaan arjessa.
turha ihmisten tulla tänne haukkumaan anorekstikkoja koska ei sitä kukaan tahallaan aiheuta!! yleensä siihen johtaa masennus tai lapsuusiän lihavuus ym muut traumat...Eikä kaikki ihmiset lapsia halua!! KOITA TAJUTA!!!
Voi pentuparka.
Kuole sitten.
Voisit tosiaan mennä Afganistaniin, siellä ei kyllä ketään kiinnostaisi syötkö vai etkö. Siellähän lapsia kuolee ja sairastuu aliravitsemukseen... Sulle tuntuu olevan itsestään selvää, että sulla on ruokaa, mistä kieltäytyä, läheisiä, joiden avun torjua, hoitohenkilöstö, joka tarjoaa hoitoa ynnä muuta. Yhtenä päivänä sun koko perheesi voi kuolla auto-onnettomuudessa tai tsunamissa, niin kenellekäs sitten kiukuttelet? Mietipä sitä!
hoitoon mielisairaalaan, jos hän on vaaraksi itselleen tai muille. Anorektikko voi olla vaaraksi igtselleen, joten hänelle voidaan kirjoittaa M-lähete mielisairaalaan. Tiettävästi ainakin HYKSissä on erillinen osasto anorektikkoja varten, jonne sitten joutuu hoitoon.
itelläni oli paha anoreksia ja tajusin itse että on pakko parantua,vasta sitten kun olin joutumassa sisään sairaalaan!!
parempaan kuntoon kyllä. Anoreksia on mielenterveyshäiriö, josta ei parannu, jos ei halua. Tahdosta riippumattomaan hoitoon voi pakottaa, mutta terapiastakaan ei ole hyötyä, jos apua ei halua ottaa vastaan. Lihomaan voi ihmisen saada "pakolla", mutta henkisesti terveeksi ei (ikävä kyllä).