Minkähän takia ihmisillä on niin negatiiviset ja ennakkoluuloiset asenteet lestadiolaisia kohtaan?
Asenteet
Sss
332225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Tulkinta 1.
Vuorisaarnan kahdeksas kohta toteutuu. Pilkka, viha ja vaino Kristuksen tähden.
Tulkinta 2.
Omituiset, sisäänpäinkääntyneet ja asioita salailevat yhteisöt saavat aina aikaan kummastelua ja huhumyllyt pyörivät.
Revi näistä tai keksi oma.
muistan lapsena kun kaverini naapurissa asui lestadiolaisia. en tiennyt mitään muuta heistä kuin että heillä ei ollut telkkaria. En ajatellut pahaa tai normaalia enempää hyvääkään.
Aikuisena on ollut samanlainen suhtautuminen. En oikein tiedä lestadiolaisista mitään. täällä moni hermostui ensin kun kyselin että onko jutut legendaa vai totta, heidän mielestään se oli pilkkaa.
Nyt olen oppinut tuntemaan yhden lestadiolaisemiehen tämän palstan kautta ja olemme s-postikirjeenvaihdossa. Hän on oikein mukava -mukavampi kuin moni muu "ei-lesta" ...heh...
Myöskin olen oppinut sen että lestadiolaisia on monenlaista, niinkuin meitä muitakin! Yksilöitä riittää, mikä on hyvä!
Yksi mikä ruokkii epäasiallista asennoitumista on se että lestat eivät juurikaan puhu uskostaan. Olisiko myös se asennevamma osittain katsojankin silmässä? En ole oikeastaan koskaan kuullut että kukaan olisi mitään pahaa lestadiolaisista sen kummemmin sanonut. Mitä nyt tuo tavanomainen päivittely: Voi noita naisia kun joutuvat kokoajan olemaan raskaana... Ei saa olla telkkaria, ei saa tanssia jne. Mutta joka arvostelee lestoja, arvostelee muitakin ihmisiä, kunhan vain saavat syyn.
Ei heitä kiinnosta asioiden syvempi merkitys.
Jokainen dokumentti, jonka olen lestadiolaisista nähnyt (tosin niitä ei ole monta), on tehty melko "ääripäätapauksista". Vähemmästäkin rupeaa miettimään, että "onko hieman liioittelua?" ja "mikä noita vaivaa?", kun lestadiolaisnuori selittää tosissaan telkkarissa, kuinka helvetin lieskat käy vihmomaan silmissä, kun joutuu katsomaan telkkaria...
Kyllähän hänelläkin on oikeus kokemkseensa (enkä ihmettele kun tietää mitä sontaa se toosa syytää) -mutta olet oikeassa että otanta pitäisi olla hieman laajempi.
Jos luterilaisuudesta tehdään dokkari niin ei kai siinäkään välttämättä ole joku murhaaja tai pettäjäpappi, jos halutaan esitellä kirkkoa.
Täytyy ymmärtää, että dokumentti on journalismia.
Se kertoo vain siitä, mistä se kertoo.
Ei siis tule odottaa liikaa.
-----
Historiantutkimus tai tutkimus yleensä on näkökulmaltaan laajempi. Siinä voi olla
500 dokumenttia.
-------
Asiaa auttaa ymmärtämään:
"Dokumentti suomalaisista" =
Lauttasaarelainen kuorma-autoilija tai
Utsjokilainen poromies"
Mitä ne voivat kertoa Suomen kansasta?
Ne kertovat vain kaksi tarinaa.
Tottakai on ja jos todella näin ajattelee, niin mikäs siinä. Kun jostakin ryhmästä, olkoon se mikä tahansa, annetaan vain tuollaisia ääripää esimerkkejä, jotka poikkevat esim. ei-uskovaisista paljon, niin tottakai ennakkoluulot ja asenteet ovat aika tiukat. Myönnän itsekin, että käsitykseni lestadiolaisista oli melko stereotypinen ennen kuin tutustuin kyseisen liikkeen edustajiin ja nyt tiedän, että heitäkin on monenlaisia eikä heidän elämänsä todellakaan ole niin pelkistettyä ja tiukkaa, kuin mitä yleinen käsitys antaa luulla.
Totta puhut. Olen jonkun ohjelman joskus nähnyt lestadiolaisista enkä muista miten se oli nimetty... Siis oliko "dokumentti" vai mikä..
Toisaalta journalismiin kuuluu se että jutun pitää olla vetävä. Tottakai halutaan herättää tunteita ja ajatuksia, mielummin negatiivisia, kohauttavia. sitähän lehtienkin lööpit ovat täynnä..Kohua, juoruja -ikäviä sellaisia.
Mikäs juttu se nyt olisi jos lestadiolaisista annettaisiin oikein hyvä ja fiksu kuva!? Leikki leikkinä... Hyvää vappua!
En ole nähnyt/kuullut esikoislestadiolaisista yhtään dokumenttia, mutta vanhoillislestadiolaisista kylläkin. Seuraan aktiivisti tiedotusvälineitä.
Esikoiset ja vanhoilliset erovat jonkin verran toisistaan. Joku näkee erot suurina, toinen vähäisempinä.
En usko, että vanhoillisistakaan tehty dokumentti teki täysin oikeutta heidän uskolleen ja yhteisökulttuurilleen, mutta niinhän se on aina.
Onhan se hyvä, että tälle maailmalle yritetään kertoa edes jotakin - oli se sitten olennaista tai ei, koska täällä on kuitenkin elettävä ja tultava toimeen.
Mitä ne erot sitten ovat? En nimittäin tiedä...
Rukoushuoneiden seinillä oli aikaisemmin ainakin isot plakaatit, missä kiellettiin valokuvaaminen ja nauhoittaminen. Minkäköhän takia?
Olisiko yksi syy se, että siellä seuroissa on paljon sellaista, mitä ei haluta ulkopuolisten näkevän ja alkavan retostelemaan?? Olen kuullut jonkun lestadiolaisen sanovan, että on vaikea kertoa uskostaan ulkopuoliselle, koska häpeää sitä! Oliskos noin, että ei niinkään häpeä uskoaan, vaan niitä ulkoisia asioita, joita on vaikea selittää ulkopuolisille niin, että ymmärtäisivät?
Jos ihminen on vapaasti uskomassa, eikö hän mielellään levitä tätä ilosanomaa ulkopuolisille? Mutta jos usko ahdistaa, eihän siitä mielellään muille kerro?
Esikoiset tekivät elokuvan.
Tästä elokuvasta keskusteltiin täällä kovasti taannoin. Se ei ollut mikään esikoisuutta käsittelevä dokumentti, vaan esikoislest.nuorten tekemä filmi. Kirjoittavathan jotkut kirjojakin.
Sillä ei ole el:n kanssa mitään tekemistä.
Lähes kaikilla ruukkun tekijöillä on jonkinlainen yhteys es.les. -seurakuntaan.....ei kai heitä ole eroitettu?
Lukekaa ihmeessä Ruukkua.
Siinä on hyvää sanomaa. Missä tahansa muussa yhteisössä tuollainen lehti saisi kiitosta.
Ruukun ongelma on se, että se on Raamatun pohjalla. Kaikille sellainen uusi oppi ei käy.
... vanhoillislestadiolaisuuteen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&subcat=923
Pornahtavan lehden toimittaja tuli (piip) paikkakunnalla ruksalle ja aloitti nauhoituksen ja kuvasi rukoushuonetta sisällä seurojen aikana.
Nyt jo kauan sitten edesmennyt veli, minullekin hyvin tuttu, nousi ylös kauhuissaan ja alkoi hätistellä toimittajaa pihalle. Siitä tuli aika kähinä.
Tämän jälkeen tuli näitä kieltoja rukoushuoneille, koska muutoin ei olisi voitu estää vastaavien seuroja häiritsevien tapausten toistumista julkisissa tilaisuuksissa.
Ostin itsekin tuon lehden ja luin artikkelin.
Alastomia naisenkuvia oli myös samassa lehdessä.
Seuroista toimittaja kirjoitti kauniisti, muun muassa meidän monien rakastamasta puhujasta. Hänkin on jo taivaassa (k. v. 77).
Elokuvalla ei ole mitään tekemistä esikoislestadiolaisten kanssa. Sitä ei ole hyväksytty ja on kielletty menemästä katsomaan. Tässä netistä löytynyt tieto ruukusta.
Ruukku on esikoislestadiolaisten julkaisema lehti, jolla ei ole esikoislestadiolaisessa liikkeessä tunnustettua asemaa. Lehden perustivat vuonna 1988 liikkeen virallista kantaa liberaalimmat nuoret aikuiset.
Ruukku-lehden tarkoitus on toimia kristillisen uskon ja siihen läheisesti liittyvien asioiden avoimena keskustelukanava sekä tiedottaa erilaisista tapahtumista ja ilmiöistä.
Ruukku-lehden Internet-sivusto on Nettiruukku. Nettiruukku on perustettu kesällä 2000. Sivut palvelevat Ruukun tilaajia ja muita kävijöitä; sivuilla voi mm. osallistua nettikeskusteluun ja tilata Ruukku-lehden.
Ruukun toimituksessa, Nettiruukku mukaan lukien, työskentelee vapaaehtoisena noin 20 julkaisualan ammattilaista ja harrastajaa kirjoitus-, valokuvaus-, kuvitus-, taitto-, web-suunnittelu-, tuotanto-, markkinointi- ja muissa julkaisunvalmistustehtävissä.
Lehteä julkaiseen Fonticulus ry, joka on perustettu vuonna 2001. Alkuvuosina lehteä julkaisi Kunnon Seura ry.
Nämä, jotka ovat viisaampia kuin mitä esikoislestadiolaisuudessa on virallinen kanta, ovat ottaneet kuitenkin nimekseen aukile eli luutumaton kohta. Kyllä näkee, että kehitys on jäänyt kesken.
Jos oikein osaa katsella niin se on hyvin esikoislestadiolainen kuva. Hienovaraisesti tosin. Elokuva kuvaa sellaista ihmistä joka on joutunut vieraalle maalle vihollisen vangiksi. Ja kuinka rakastava lähimmäinen poika ja tyttö, lähtevät etsimään kadonnutta veljeään. Valtaosa näyttelijöistä on lapsesta asti kasvaneita esikoislestadiolaisia, monet minunkin rakkaita ystäviäni jo vuosikymmenien ajalta. Itku minulta pääsi sitä katsellessa, niin ihanasti siinä oli rakastavan Jumalan hoitava sana ja toisen pelastuksesta huolehtiva vastuullinen lähimmäinen esillä.
teidän loukkaavasta käytöksestä muita uskovia(ei vl)kohtaan.ALkakaa kunnioittamaan muitakin uskovia niin asenteet voi ja varmasti muuttuiskin!
kääntynyt porukka. Maalikosta varmaan ainakin kummastuttaa esikoislestadiolaisten rippi, jossa osa seurakunnasta lähtee penkeistään halamaan itkien vanhoja miehiä saarnastuoliin. Tavat ovat perin kummalliset, pelastyttävät heikkohermoiset.
Totta kain joiden es.les. jäsenten nuiva suhtautuminen muihin kristillisiin yhteisöihin vaikuttaa näihin asenteisiin.
Minusta on aina ollut kodikasta, kun mennään "halaamaan itkien vanhoja miehiä saarnastuoliin", tunnustamaan julkisesti oma syntisyys ja pyytämään anteeksi. Sitäpaitsi saarnaajina on kaikenikäisiä miehiä, hyvin nuoriakin.
Mutta ei heitä miehinä halata, vaan saarnaajina ja opettajina, Pyhän Hengen välikappaleina. Saarnaajan henkilökohtaiset ominaisuudet eivät siis ole kovin merkityksellisiä.
Jospa se on ihmisen sisällä asuva vanha aatami, joka el.tapoja pelästyy, rippiä ja syntien anteeksi saamista "Jeesuksen nimessä ja veressä"?
siinä on se, että kun palaat penkkiisi rippisi jälkeen, olet yhtä syntinen kuin sinne lähtiessäsi. Ei nämä vanhat/nuoret miehet voi sinusta syntiä viedä. Uskollasi Jeesukseen saat vanhurskauden vaatteen, joka peittää syntisyytesi Jumalan edessä.
Kerropa, missä on Jumalan sanassa ohje tuollaiselle sunnuntaiselle pönttöön menolle!
Missä Laestadius puhuu sellaisesta, missä Luther, missä Paavali.
Kyllähän armoton omavanhurskauden perkele sellaista sanoo, että et ole riittävän hyvä saamaan syntejäsi anteeksi. Saarnaavat mitä saarnaavat. Vaan pitäisi olla huomattavasti parempi, tehdä sitä ja tätä, kasvattaa itselleen suurempi usko ja suurempi hartaus.
Toisin sanoen neuvosi ovat yhtä tyhjän kanssa. Usko on armoa ja se annetaan. Kun osaa uskoa, voi ottaa myös anteeksiannanon vastaan ja kokea siitä syntyvän vapauden tunteen, "Jeesuksen nimessä ja kalliissa ulosvuotaneessa sovintoveressä".
Saarnaajat ovat siis vain anteeksiannon välikappaleita. Mutta myös toinen kristitty voi olla sellainen, siis olematta mitenkään saarnaaja. Sananpalvelijoita on kuitenkin joskus helpompi lähestyä.
Olet käsittänyt "neuvoni" väärin. "
"Saarnaajat ovat siis vain anteeksiannon välikappaleita." -kerroit, mutta syntien anteeksiannon välikappale on Jumalan Poika, ei saarnaaja, ei toinen kristitty.
Et sinä etkä mikä voi kuolla synnittömänä. Tästä johtuen rippi vaan keventää syntikuormaamme, mutta ei sitä poista. Usko ilman tekoja, puhtaasti siihen, että Jumala antoi aikoikaisen Poikan uhriksi meidän syntiemme takia.
Sinun dogmatiikallasihan pitäisi kuolla saarnaspöntöön kädet saarnaajan kaulalla. Se oppi on väärä. Usko, synnittömänä et voi täältä lähteä, siis usko Kristuksen sovintotyöhön!
Matt. 18:19-----------------------------------
Näyttää että pyhitysoppi on pimeä puolesi.
Room 5: 1-11
Kol 2:6-23
USKO TAIKKA ÄLÄ, MUTTA NÄIN ASIA ON.
Niille on ihan turha laittaa raamatunjakeita, eihän ne tiedä mitä nämä kirjaimet ja numerot edes merkitsevät.
Mikä on terveydentilasi?
Uutta Suomessa, SCIO-tutkimus; kokonaisvaltaista hoitoa, lue lisää
www.hyvinvointituotanto.com
Nähneet nämä palstat.
Usein ainakin esikoislestadiolaisilta puuttuu toisten ihmisten ja erilaisuuden kunnioittaminen. tuomitaan oikopäätä ja ulkoisten tunnusmerkkien perusteella seurakuntaan kuulumattomia "uskottomiksi". Joskus tulee sellainen olo ettei kukaan välitä siitä mitä on ihmisen sisällä kun on ulkoisesti kelvollinen. Ei seurakunnan ulkopuolelta tuleva henkilö voi milläään käsittään sääntöjä ja normeja, joita ihmiset on aikojen myötä asettaneet seurakuntalaisilleen..eivät he voi ymmärtää mitä ihmeen syntiä on esimerkiksi kravatin pitämisessä, jolla he ovat oppineet kunnioittaa juhlallista tilaisuutta...tai toinen tilanne...lestadiolaisissa häissä useissa puheissa mainitaan kuinka hyvä juttu on kun uskovaiset ovat älynneet valita toisen uskovaisen kumppaniksi, eikä maailmasta tullutta epäkelpoa henkilöä ja tämän jälkeen on puhuttu monisanaisesti "uskottomien" huonoista puolista...on siinä epäkelvolla häävieraalla olemista!!! tai, että jääkiekkoa on saarnaajien toimesta kielletty pelaamasta muissa kuin lestaporukassa...nämä ei ole
yksittäistapauksia...