se, että diagnoosin saaminen omasta sairastumisesta on todellakin kiven takana. Jos hyväksyt mielenterveysongelmat edes yhdeksi osa-alueeksi, voit saada sairaslomaa - vain tuon yhden sanan takia. Muutoin kaikki onkin kiven alla.
Miten helposti mielenterveyspotilaaksi pääsee! Mutta jokainen joka on lukenut Ulla Nevalaisen kirjan Haista home vakuutusoikeus, huomaa miten äärettömän vaikeaa on todistaa päivän selvää asiaa homeistasairastumista.
Mielenterveysdiagnoosiin ei tarvitse kertoa kuka mielenterveytesi järkytti - sehän on päivän selvää, olet masentunut - mielenterveytesi heikkenee, olet sosiaalisesti eristäytynyt jne jne.
Kaikki diagnoosiin tarvittava annetaan kultalautasella sairastuneelle - ota ota - tässä sairaslomaa kun sulla on nyt vaikeaa tuon mielenterveytesi kanssa.
Kuntotustakin tarjotaan, sopeutetaan työelämään - mutta jos sairastut työpaikkasi sisäilmasta sinulle asetetaan hirvittävä todistustaakka. Sairastuminen ei riitä - sinun tulee todistaa sitä ja tätä.
Saat oksentaa keuhkosi ulos, eikä sinua välttämättä auta tai tue kukaan eikä mikään instanssi!
Tästä syystä on aivan varmaa, että monet työpaikan sisäilmasta sairastuneet ovat mielenterveyspuolen sairaslomilla - eläkkeellä jne.
Ja kenen nilkkaa kalahtaa kun kukaan ei korjaa, ei huolehti työpaikan sisäilmasta - kun ne kerran on mielenterveysongelmia. Näin yhteisöllisestä ongelmasta tehdään yksilön ongelma, tosin seuraava ja seuraava yksilö sairastuu ... eikä kukaan välitä yhtään ...
Päättäjien pitäisi tarkastella yhtä kriittisesti mielenterveyslausuntoja, sairaslomia sekä lyhyitä että pitkiä - aivan meidän kaikkien eduksi, sillä niillä haudataan sekä ongelmat, että ihminen.
Miten helposti mielenterveyspotilaaksi pääsee! Mutta jokainen joka on lukenut Ulla Nevalaisen kirjan Haista home vakuutusoikeus, huomaa miten äärettömän vaikeaa on todistaa päivän selvää asiaa homeistasairastumista.
Mielenterveysdiagnoosiin ei tarvitse kertoa kuka mielenterveytesi järkytti - sehän on päivän selvää, olet masentunut - mielenterveytesi heikkenee, olet sosiaalisesti eristäytynyt jne jne.
Kaikki diagnoosiin tarvittava annetaan kultalautasella sairastuneelle - ota ota - tässä sairaslomaa kun sulla on nyt vaikeaa tuon mielenterveytesi kanssa.
Kuntotustakin tarjotaan, sopeutetaan työelämään - mutta jos sairastut työpaikkasi sisäilmasta sinulle asetetaan hirvittävä todistustaakka. Sairastuminen ei riitä - sinun tulee todistaa sitä ja tätä.
Saat oksentaa keuhkosi ulos, eikä sinua välttämättä auta tai tue kukaan eikä mikään instanssi!
Tästä syystä on aivan varmaa, että monet työpaikan sisäilmasta sairastuneet ovat mielenterveyspuolen sairaslomilla - eläkkeellä jne.
Ja kenen nilkkaa kalahtaa kun kukaan ei korjaa, ei huolehti työpaikan sisäilmasta - kun ne kerran on mielenterveysongelmia. Näin yhteisöllisestä ongelmasta tehdään yksilön ongelma, tosin seuraava ja seuraava yksilö sairastuu ... eikä kukaan välitä yhtään ...
Päättäjien pitäisi tarkastella yhtä kriittisesti mielenterveyslausuntoja, sairaslomia sekä lyhyitä että pitkiä - aivan meidän kaikkien eduksi, sillä niillä haudataan sekä ongelmat, että ihminen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä se näin on nähtävä, että perus- ja ihmisoikeudet eivät toteudu tässä maassa homeallergikkojen kohdalla.
Kun minäkin sen aloin vihdoin viimein tajuta, järkytykseni oli suunnaton, samoin raivoni.
Siinähän sitten viranomaisluottamukseni katosi taivaan tuuliin.
Suomi on kuin suuri kosteusvauriomikrobialtistuskammio ja geeniperimä määrää sairastuuko altistuksesta vai ei. Eräänlaista rodunjalostusta siis.
Ja kun kansalaisterveydestä vastuussa oleva viranomaistaho hyväksyy tämänkaltaisen rodunjalostuksen, se hyväksyy samalla myös homeallergikkoihin kohdistuvan järjestelmällisen niin psyykkisen kuin fyysisenkin väkivallan käytön.
Homeilla saa toistuvasti altistaa homeallergikkoa, sairastuttaa ja myös tappaa, kukapa sitäkään pystyisi todistamaan.
Eihän tuonkaltaista epäoikeudenmukaisuutta pidäkkään hyväksyä.
Kun tieto näistä asioista kansalaisten keskuudessa lisääntyy, painostus viranomaistahoa kohtaan lisääntyy ja vasta sitten heidän on pakko ottaa asia julkiseen keskusteluun.
Kun epämääräisistä oireista kärsivä hakeutuu lääkäriin, lääkärin olisi selvitettävä tupakanpolton ja viinanjuonnin sijasta josko tuolla taustalla olisikin kosteusvauriomikrobialtistus.
Ja lab. kokeita löytyy immuunipuolustusjärjestelmän solukoostumuksen epätasapainon havaitsemiseksi kun ne tehdään oikeaan aikaan eikä kuukausien päästä.
Mitä noihin sairaslomiin tulee pakkohan lääkärin on jossain vaiheessa antaa mielenterveysdiagnoosi, koska homediagnoosillahan KELA ei myönnä sv-päivärahaa, koska työnantaja on vastuussa turvallisesta sisäilmasta.
Muutoin kuin astmaattisesti reagoivathan saavat toistuvien flunssapoissaolojensa takia työnantajaltaan potkut, jopa vaikka ovat julkisen vallan palveluksessa.
Ja kun päiväkoti, koulu sairastuttaa, saa sairastuttaa kaikessa rauhassa kenenkään siihen kummemmin puuttumatta.
Näihin oikeusloukkauksiinhan tulee saada jossain vaiheessa piste. Työsarkaa siis riittää.
Tosiasia on joka tapauksessa, että tässä maassa on yllättävän paljon homeista sairastuneita.
Määrä vain kasvaa.
Kun vielä tähän lisätään kaikki ne sairaudet, jotka ovat lähtöisin tällaisesta sisäilmahomeiden aiheuttamista immuunipuolustusjärjestelmän heikkenmisestä, jopa "raiteiltaan suistumisesta", määrää alkaa olla hälyyttävä.
Mutta mitä tekevät nämä eri tahojen "isokenkäiset"?
He vain järjestelevät näitä moninaisia kokouksiaan, tehtailevat kaikenlaisia, monasti aivan tyhjänpäiväisiä, lausuntojaan ja nostelevat kokouspalkkioitaan.
No, onhan siinä tietysti heille yksi etu, nimittäin tällöin he saavat matkustella, eräät jopa virkansa sivussa samalla nauttien täyttä palkkaa tekemättömästä työstä, ja "avartaa" mieltään.
En ole missään vielä nähnyt mitään varoitusta homeisen rakennuksen vaaroista, en tiedotusvälineissä, en ao. rakennuksissa.
Kyllä muita selittelyjä löytyy vaikka kuinka paljon, mutta tosiasiaa vähän.
Ilmeisesti rakennukset saavat mädäntyä kaikessa rauhassa ja ihmiset siinä sivussa.
Ja minkähän takia kukaan "tietäjä" ei uskalla tai ei osaa sanoa myrkyllisen sisäilman yhteyksistä muihinkin sairauksiin.
Onkohan niin, että "turvat" on tukittu.
Ennen kotimme kosteusvauriokorjausta oirehdin äärettömän paljon ja vaikeasti lihas- ja nivelkivuilla, joita fysiatri ei pitänyt fibromyalgiana, mutta lähes sellaisina. Migreeni oli monta päivää kerrallaan. Selkäsairauksieni lisäksi nuo olivat niin kovia, lamaannuttavia oireita, että lääkäri ehdotti osatyökyvyttömyyseläkkeen hakemiseksi lisättävän esim. masennuksen, sillä muuten on kuulemma pelkillä tuollaisilla oireilla vaikea saada eläkettä. En siihen suostunut, mutta tiedän sen nyt olevan portti, jos selkävaivat menevät pahemmiksi ja jälleen uudelleenkoulutus tai eläke olisi edessä. Selkäni on leikattu ja se on perinnöllisesti myös sökö.
Mieheni on aina sanonut, että sitten kun selkävaivat pahenevat ja jos en niiden saattelemana deprivoidu, niin sitten minun täytyy jälleen ottaa käyttöön näyttelijän taitoni ja tehdä itsestäni masentunut. Omalääkäri toivottavasti tuolloin on sama kuin on ollut viimeiset viisi vuotta.
Aivan sama juttu oli aikoinaan isälläni eli kun hän suostui myöntämään, että onhan hän välillä kipuihin selässään perin masentunut ja toivoton, saatiin papereihin masennusdiagnoosi ja lääkkeet, joita hän ei koskaan ennen eläkkeelle pääsemistään käyttänyt. Isäni sanoikin aina, että muista tyttö sitten, että aina saa apua, kun kehittää mielenterveysongelman, joista masennusta on helpoin käyttää. Hän kun oli osastotarkkailussa psykiatrisella eläkepapereiden saamiseksi, niin hän laittoi aina aamuyöstä kellon soimaan ja meni mukamas käytävälle unettomana kävelemään. Tämä masennus siis piti näin virallisesti todistaa. Lisäksi hän esitti masentunutta ja kuulemma toivotonta myös päivisin, koska tiesi henkilökunnan tarkkailevan häntä lausuntoa varten. Näin siis hommat onnistui Oulussa, itse olen nyt etelässä. Mitenkähän täällä aivan konkreettisesti onnistuu sama..
Käytän jo ties kuinka monetta vuotta astmalääkettä, sitä sisään hengitettävää. Limakalvoni ovat tulehtuneet, myös keuhkoista, mutta astmaa minulla ei ole. Apteekissa kysellään vähän väliä, että enkö saa lääkkeeseeni mitään erikoiskorvausta - vai mikä se sana nyt olikaan. Siis sitä, minkä astmaatikot saavat. No enhän minä saa, koska ei ole virallista diagnoosia.
Kun viimeksi kävin keuhkolääkärillä, kysyin tästä korvausasiasta. Hän totesi, että kun ensin pitäisi todistaa, että sinulla on astma. Minä siihen, että kun on jo todistettu, että ei ole. Hän siihen, että korvauksen saamiseksi pitäisi olla edes jokin tulehdus siellä keuhkoissa. Minä siihen, että no onhan se tulehduksen olemassa olo todistettu, ja että sen vuoksihan minä sitä lääkettä vakituisesti käytänkin.
Hän siihen: pelkkää hiljaisuutta.
Koska kärsin todella pahoista uniongelmista noihin aikoihin, en muutaman tunnin yöunen jälkeen jaksanut alkaa kinata. Myöhemmin tajusin, että se hänen hiljaisuutensa (ja toiseen aiheeseen siirtymisensä) taisi tarkoittaa sitä, että ei sinulla mitään tulehdusta ole, tai muutakaan.
Apteekissa kertoivat, että lääkäri voi ihan hyvin ottaa kelaan yhteyttä näissä korvausasioissa, ja kelahan sen päätöksen tekee. Vaan kun ei siis viitsitä.
Huomatessani toivottomuuden saada terveyskeskuslääkäriltä avuksi lapselle muuta kuin kohtauslääkettä (pari vuotta yhtäjaksoinen tulehdus päällä sairaalakierteineen, pari vuotiaalla) "vain keuhkoputkien supisteluun, normaalia lapsella", vein lapsen yksityiselle astmalääkärille: "vielä on jotakin tehtävissä, selvä astma". Säännöllinen hoitava lääkitys tuli ja sairaalakierteet ja yövalvomisetkin loppuivat. Samon Kelan hoitotuki. Omalla kohdallani on sama juttu eli ei astmaa terveyskeskuslääkärin mukaan. Puhalluskokeet kun tehtiin astman täsmälääkkeiden syönnin jälkeen. Yksityislääkäri (lapsen lääkäri) on sen astmaa sanonut olevan ja itselläni on jo geeniperimänä astmageeni (eikä siis muka astmaa ole). Vetelen lapsen piippuja, koska lääkäri on laittanut lapselleni varalta tupla-annoksen eli näin saan itselleni omaehtoisen kela-korvauksen, kun en sitä virallisesti ole itselleni saanut. Homealtistuksen jälkeen tarvitsin tosin kortisonipitoisempaa piippua ja vielä tabletteja, mutta nyt ollaan jo normaaleissa vedoissa.
En ole vain jaksanut ja viitsinyt tämän kosteusvauriosirkuksen keskellä ryhtyä omaa asiaani ajamaan yksityisellä puolella. Samahan tuo on, kenen hoitotuesta ja erityiskorvattavuudesta piippuja vedellään, kun niitä kerran kolmea kuukautta kohden saa varalta ostaa niin paljon.
Yrittääköhän kunnallinen arvauskeskuslääkäri näin vain pitää paikallisen Kelan taloutta kunnossa, kun ei ota vakavissaan niin aikuisen kuin lapsen astman diagnosoimista? Ja yrittääköhän yksityinen astmalääkäri antaa diagnoosin helpommin, koska näin saa vakiasiakkaan, jolla on hoitotuki, millä maksaa lääkärikäynnit (vakuutusta ei ole)..
Maamme jokainen keuhkolääkäri on saanut ohjeet niistä kriteereistä joiden on täytyttävä ennenkuin B-todistuksen voi kirjoittaa erityiskorvattavia astmalääkkeitä varten.
Astmaan liittyy keuhkoputkien tulehtumisen lisäksi niiden supistusherkkyys.
Ja tuota supistumisherkkyyttä mitataan peffillä.
Ja kyllähän nuo lääketiedegurumme ovat täysin selvillä siitä, että on olemassa myös homeallergikkoja, joille altistus aiheuttaa akuutin allergisen keuhkoputkitulehduksen, johon ei liity astmakriteerit täyttävää keuhkoputkien supistusherkkyyttä hengitysvaikeuksineen, ei myöskään hengityksen vinkumista.
Ja ainahan akuutti tilanne voi ottaa myös kroonisen muodon, jota kroonista keuhkoputkitulehdusta aletaan lääkitä astmalääkkein.
Lääketiedegurumme tietävät myös, että krooninen kauhkoputkitulehdus saattaa aiheuttaa keuhkoahtaumataudin.
Vaikeaa keuhkoahtaumatautia sairastavat yhdistettiin vuonna 1994 astmapotilaisiin.
Eli tulevaisuutemme suhteessa KELA:n erityiskorvattavien astmalääkkeiden saatavuuden suhteen näyttää tosi valoisalta niin sinun kuin minunkin kohdalla, ja ties kuinka monen muun maamme kansalaisen kohdalla.
Kun sinulla näyttää tuo krooninen keuhkoputkitulehdus jylläävän päällä, eli tuo soluvälitteinen reaktiotyyppi (nisuiisu), niin saisitko jonkun lääkärin kautta lab. lähetteen:
-Auttaja-T-solujen (CD4) ja sytotoksisten T-solujen (CD8) suhde, eli tuo nisuiisun mainitsema CD4/CD8.
-Kokonais IgE
-ECP
-Koepala keuhkoputkistasi, jonka tuloksena sinulta pitäisi löytyä samoja immuunipuolustusjärjestelmäsi tuottamia tulehdussoluja aivan samoin kuin astmaatikoiltakin.
Mielestäni keuhkolääkärisi sinua kohtaan osoittamasi hiljaisuus tarkoitti vain sitä, että hän ei pysty sinua auttaamaan millään tavoin.
Mikäli hän olisi todennut, että käytät turhaan astmalääkitystä, hänen velvollisuutensa olisi ollut lakkauttaa astmalääkitys ja ottaa lain mukainen vastuu päätöksensä seurauksista.
Keuhkoistani otetusta koepalasta löytyi tulehdussoluja. Minulle on, muuten, ainakin kolme lääkäriä vakuuttanut, ettei tämä löydös tarkoita mitään. Ainakin yksi heistä (keuhkolääkäri) sanoi, että kyllä jokaiselta terveeltäkin löytyy tulehdussoluja, siis keuhkoista.
"Huvittavinta" oli se, kun eräs infektiolääkäri huokaili löydöksistäni empaattinen ilme kasvoillaan, että sinä olet vain niin herkkä, niin herkkä...(ja se oli siis selitys oireilleni)