satoa - sanotaan. Yritän tässä pärjätä sen kanssa. Mitä "pappi" sanoi, sen pitäisi lohduttaa mutta ne ovat vain tyhjiä sanoja. Ei sitä kukaan voi korjata tai tehdä paremmaksi. En enään koskaan nää sisartani; minun olis pitänyt kuolla ensin...
Kun kuolema korjaa..
-!-
12873
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ei täällä mitään vuoronumeroita (onneksi) jaeta..voimia sulle eteenpäin. suru helpottaa ajan kanssa mutta koskaan se ei mene pois.sinulla on elämä, muista elää se.
Vaikea ymmärtää ja hyväksyä tilanne aluksi. Nyt hyväksyn, mutta ikävä on niin kova ettei sitä kukaan voi käsittää. Iloa on vaikea repiä enää mistään asiasta.
Yritetän jaksaa.
ei ole helppo löytää oikeita sanoja tilanteeseesi. Aina kuitenkin jonkun toisen tuollainen viesti tuo mieleen oman elämän synkimmät hetket. Mikä silloin auttoi...ei sitä tiedä, päivä kerrallaan ja juuri kun luulee että helpottaa,suru tulee kuin aaltoina, väistämättä ja entisellä voimallaan. Kummipoikani menehtyi parikymppisenä yllätäen, siitä on toistakymmentä vuotta, yhtään ei ole unohtunut.
Muistan sen illan, tuntui kuin itsekin hajoaisin kappaleiksi.Keräsin omat lapset siskonpetiin lattialle ja pidin heistä kiinni. Tuntui että heidätkin voi joku viedä. Olisin tarvinnut lujaa halausta pysyäkseni kasassa. Vähän myöhemmin istuin yöllä keittiön pöydän ääressä ja laskeutui kuin autio rauha, asialle ei voi mitään, se pitää uskoa todeksi.
Joitain lauseita kirjoista muistan mm. Aino Suholan "kuolema on kutsu tehdä elämästä totta". sen jälkeen tein isoja ratkaisuja elämässäni. Tai "älä anna ikävän kasvaa elämää suuremmaksi", siis elettävä on..Pappien sanat eivät aina lohduta. Hautajaisiin vein itse sopivia tekstejä, kirjoitin muistopuheen. Se muuten auttoi minua, jonkinlaista terapiaa tai tein vielä sen ainoan mitä pystyi.
Kuitenkin lainaus loppuun, sopii ajankohtaankin kun katsoo luontoa.
"Suurimmasta kivusta
jonka jaksoit kantaa
josta jaksoit luopua
kasvaa suurin hellyys
lämpöisin
niin kuin mustasta mullasta
jossa kaikki syksyn
kuollut ruoho paloi
kasvaa kevään ruoho
valoisin"
(Ebba Lindqvist)
???
niin uskon,vaan jatkaa persoonallista elämäänsä tuolla puolen,,ja valinnat tässä elämässä ratkaisevat missä...mutta uskon jälleen näkemiseen...voimia sinulle..
elämä päättyy kuolemaan. On elettävä parhaansa mukaan sillä toista elämää ei tule.
lohtua ei tuo minullekaan usko jälleennäkemiseen. Yritän elää tämän elämäni niin hyvin kuin osaan. Olen oppinut elämään avointen kysymysten äärellä.
En kysy miksi vaan mihin tätä tarvittiin minun elämässäni. Kuolinilmoitukseeni haluaisin taivaan lintuja ja tekstin "Ihmisen taivas on niiden ihmisten muistoissa jotka ovat häntä rakastaneet". Kaikkea tällaista se panee miettimään. Ja sen että omien läheisteni kanssa pidän välit sellasina että mitään selvittämätöntä ei ole. Käytännössä koskaan ei erota vihassa tai ainakin tekstari perään jos joku ovet paukkoen lähtee, noin ihan käytännössä. Koskaan ei tiedä mikä kenellekin on viimeinen päivä tai viimeinen matka.
KIrjoituksesi ovat ollet täyttä asiaa mielestäni.
Vaikutat hienolta ihmiseltä.
Surun aallot pyyhkivät minunkin ylitseni. Ystävät ja työkaverit eivät voi ymmärtää yllättäviä mielialanmuutoksiani. Tuska on niin suuri toisinaan, mutta sitten taas helpottaa ja olen kuin eri ihminen - nauran ja iloitsen elämästä. Raskasta tämä on.
Kiitokset sinulle molemmista kirjoituksistasi. Uskon, että keskustelun avaajakin sai hyvää ajateltavaa ja lohtuakin.
siellä kuitenkin kaikki noin suurinpiirtein kunnossa, sen pärjäämisen kanssa?
enää koskaan palaa entiselleen kun läheisen menettää. Mutta asian kanssa oppii elämään, ja elämähän kaikesta huolimatta jatkuu...
Itse olen oppinut elämään ilman perheenjäseniä, jotka menetin aivan liian aikaisin, ja nuorina.
Ikävä on kova, paljon olisin halunnut vielä heidän kanssaan kokea ja jakaa. Usein mietin, kunpa olisi voitu nämä ilonhetket yhdessä käydä läpi, yhdessä nauraa...
Muistot antavat voimaa. Voimia sinulle.
ystävä tosi tarpeeseen.
Pappikin on kärsivä ihminen vain.
Kuolema on vakava asia,kenen kohdalle sitten osuukin.Se on vaan jaksettava kestää se suru ja
kaipuu,aikanaan siitä selviää.
Itsellä meni aikaa kyllä kauan kun isäni kuolemasta selvisin.
Toivon sinulle voimia vaan jaksaa.Elämän on jatkuttava niiden osalta jotka vielä tänne jää.