Johtopäätöksenäni voisin todeta, että jotain vikaa on Suomen koululaitoksessa.
Kävin lukion melkein loppuun, keskiarvo oli noin kuutosen luokkaa. Kirjoitukset jäivät tekemättä.
Ammattikorkeakoulu meni vähän paremmin, keskiarvolla noin kolmonen jos laskee ns. pilipaliaineet mukaan.
Yliopistolla keskiarvo 3,5 ja arvosanat parantuneet mitä pidemmälle opinnot ovat menneet.
Voisiko joku nyt selittää minulle ystävällisesti, miten tämä on näin? Eikö lukion pitäisi olla valmistava koulu lannistuksen sijaan?
Kävin lukion melkein loppuun, keskiarvo oli noin kuutosen luokkaa. Kirjoitukset jäivät tekemättä.
Ammattikorkeakoulu meni vähän paremmin, keskiarvolla noin kolmonen jos laskee ns. pilipaliaineet mukaan.
Yliopistolla keskiarvo 3,5 ja arvosanat parantuneet mitä pidemmälle opinnot ovat menneet.
Voisiko joku nyt selittää minulle ystävällisesti, miten tämä on näin? Eikö lukion pitäisi olla valmistava koulu lannistuksen sijaan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kypsyminen, sitä myöten oppimisen kehittyminen ja asioiden ymmärtäminen. Ihan selkeä homma. Itsella sama juttu aikoinaan lukiossa. Vaikka k.a. oli kasin paikkeilla en tajunnu yhtään mistään mittään. Kolmikymppisenä asiat menee päähän kuin häkä.
Sama vika. Lukion päästötodistus 7,8. Aikani yritin, että pääsin yliopistoon. Kolmannella kerralla sitten sisään. Kuusi vuotta myöhemmin (joista vuosi vaihdossa) valmistuin: reilut 250 ov:ta plakkarissa ja nyt on tekeillä väitöskirja töiden ohessa.
Omalla kohdalla voi taaksepäin katsoessa sanoa, että olin täysi kakara valkolakin päähän painettuani. Muutama välivuosi töissä ei tehnyt pahaa. Ja kun yliopistoon lopulta sisälle pääsi haluamalleen alalle, olivat motivaatio & lukuhalut kohdallaan.
Luulenpa, etten välttämättä pärjäisi lukiossa vieläkään sen pänttäyksen takia mitä siellä harrastetaan. Tosin kyllä yliopistossakin vielä jossain määrin on sitä samaa, joissakin tapauksissa soveltaminen ei ole välttämättä riittävää.
Motivaatio lienee kuitenkin se tärkein tekijä opinnoissa.
Vähän samat kokemukset. Lukio meni lähinnä hilluessa ja bilettäessä. Läpihuutojuttuna, ka. 7.2. Ei jaksanut sillon kiinnostaa. AMK meni hyvin, 4 ka. Ja nyt yliopistossa pääaineessa 4.2 ka.
Motivaation tarpeen huomaa nopeasti. Kun joku juttu yliopisto-opinnoissa ei satu nappaamaan, on yleensä lopputuloksena huono tai keskinkertainen arvosana, kun taas homma sattuu kiinnostamaan, saa melko helpolla hyvän tai kiitettävän arvosanan. Näin se ainakin minulla menee ihan selvästi.
ole koululaitoksessa vaan sinussa - ei vaan silloin sinua huvittanut. Nyt huvittaa, ja homma toimii.
Katso peiliin ensimmäiseksi!
Ei koulussa tarvitse olla eikä siellä aina olekaan mukavaa. Sama pätee myös opiskeluihin ja työelämään. Aikuistuminen tarkoittaa taas sitä, että tämän asian ymmärtää ja jaksaa kestää ne vähemmänkin mukavat jaksot, ilman että jättää asiat kesken.
Pääsin rimaa hipoen lukioon. Olin hieman sellainen "erilainen nuori" ja sain aika lailla opettajilta kuraa niskaan. Luin paljon, en tosin aina koulukirjoja ;) Keskiarvo lukion lopulla n. 6,5 -> kirjoitin E:n paperit.
Lukiossa ja peruskoulussa pärjää pitkälle sosiaalisuudella ja yhteistyökyvyllä. Ammattikorkeissa kai kysytään myös noita taitoja. Yliopistossa taas vaaditaan kykyä itsenäiseen työskentelyyn. Olen lukion jälkeen tavannut pari ex-koulukaveria, jotka lukiossa olivat aina eturivissä ja käsi pystyssä tuomassa esille osaamistaan - keskiarvokin jotain 9-10. Tällä hetkellä hakevat jo x:ttä vuotta yliopistoon, eikä millään onnistu. (Tämä ei ole tarkoitettu yleistykseksi!) Yliopistoissa vain on aika heikoilla, jos on tottunut sosiaaliseen opiskeluun, jossa saa koko ajan opettajalta ohjausta ja kiitosta. Harmillista on, että monet työnnetään heti peruskoulun jälkeen ammmattikouluihin, kun ne "lintsaa", "on epäsosiaalisia" jne... Peruskoulumenestys kun ei yhtään kerro sitä, miten oppilas menestyisi vaikkapa yliopistossa.