Annoin aikanani 4-vuotiaan lapseni sijoitukseen. Minulle paukahti niin hankala epilepsia, että kohtauksia tuli päivittäin. Olin tosin lapsena jo saanut lieviä kohtauksia, mutta niitä ei silloin ollut diagnosoitu.
Siitä rakkaasta lapsestani luopuminen oli elämäni kamalin asia!
Kesti 2 vuotta, ennen kuin lääkitys saatiin oikeaksi ja hoitotaso kuntoon.
Tapasin lastani koko ajan. Kun tunsin, että jaksaisin hoitaa hänet itse, en saanutkaan lastani??
Perusteluina oli, että lapsi on jo kiintynyt "uuteen kotiinsa".
Olin yksinhuoltaja ja vanhempani olisivat ottaneet lapseni myös. En kuitenkaan uskaltanut heille antaa, koska isäni oli ajoittain väkivaltainen!!
Sain lapseni takaisin vasta 13-vuotiaana murkkuna.
Voitteko ymmärtää, että olen katkera ja vihainen.
Siis sosiaalitoimen väärälle vallankäytölle!
Mutta tätä palstaa lukiessani olen nähnyt karmeaa.
Onko totta, että joku äiti voi jättää vauvan pakkaseen vaunuihin yksin?
Voiko äiti jättää pienen lapsen yksin kotiin ja lähteä ryyppäämään?
Jätetäänkö lapsia nälkäisiksi?
Jos näin tapahtuu, on sijoitus silloin ehdottomasti paras ratkaisu.
Voiko viina ja huumeet mennä äidinrakkauden edelle?
Ymmärrän ehkä sossuja paremmin, jos saan tähän joitain vastauksia?
Omalle sossulleni en ikinä voi antaa anteeksi, vaikka olen hänen kanssaan yrittänyt asiaa käsitellä.
Odottelen kommentteja???
Siitä rakkaasta lapsestani luopuminen oli elämäni kamalin asia!
Kesti 2 vuotta, ennen kuin lääkitys saatiin oikeaksi ja hoitotaso kuntoon.
Tapasin lastani koko ajan. Kun tunsin, että jaksaisin hoitaa hänet itse, en saanutkaan lastani??
Perusteluina oli, että lapsi on jo kiintynyt "uuteen kotiinsa".
Olin yksinhuoltaja ja vanhempani olisivat ottaneet lapseni myös. En kuitenkaan uskaltanut heille antaa, koska isäni oli ajoittain väkivaltainen!!
Sain lapseni takaisin vasta 13-vuotiaana murkkuna.
Voitteko ymmärtää, että olen katkera ja vihainen.
Siis sosiaalitoimen väärälle vallankäytölle!
Mutta tätä palstaa lukiessani olen nähnyt karmeaa.
Onko totta, että joku äiti voi jättää vauvan pakkaseen vaunuihin yksin?
Voiko äiti jättää pienen lapsen yksin kotiin ja lähteä ryyppäämään?
Jätetäänkö lapsia nälkäisiksi?
Jos näin tapahtuu, on sijoitus silloin ehdottomasti paras ratkaisu.
Voiko viina ja huumeet mennä äidinrakkauden edelle?
Ymmärrän ehkä sossuja paremmin, jos saan tähän joitain vastauksia?
Omalle sossulleni en ikinä voi antaa anteeksi, vaikka olen hänen kanssaan yrittänyt asiaa käsitellä.
Odottelen kommentteja???
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minulta otettiin sijoitukseen ed.kesänä pieni lapsi ja pelkään samaa että jos sijoitus vielä jatkuu vuodenkin niin kuulemme saman kirosanan "kiintynyt
liiaksi sijoitusperheeseen" Lapseni on kohta vuoden asunut muualla mutta on edelleenkin hyvin aktiivisesti tulossa takaisin omaan kotiinsa koska ei halua asua tuolla toisessa paikassa.
Voiko joku kertoa vastauksen lapseni kysymykseen:
" miksi sinä äiti et voi päättää asiasta vaan ne toiset aikuiset?" tämän kysymyksen edessä olin aika pinteessä kuten arvata saattaa. Onko jollain hyvä vastaus tähän?
Koko asia ei tuntuisi niin pahalta ellei lapsi toistuvasti kyselisi että koska pääsee takaisin kotiinsa!! miten ihmeessä tätä enää jaksaa?
Voin sanoa että en ole alkoholisti,narkkari enkä rikollinen. Olin vain aikoinaan onnettomuudessa ja masentunut. Tämä riitti syyksi viedä lapsi sijoitukseen/huostaan! voi helvetti mihin tämä maailma on menossa? eilen yksi ystävänikin sanoi ettei ikinä olisi voinut uskoa kuinka näin voi käydä.
Sekin merkitsee aika paljon. Käykö hän usein kotilomilla? Tapaatko sinä häntä usein?
asiakohdat löytyvät huoltosuunnitelmastanne.
Ei kai onnettomuudesta johtuva masennus alunperinkään voi eikä saa olla lapselle lopun elämää kestävä huostaanotto,
tuleehan siinäkin kohtaa
jo lastensuojelulaki vastaan.
Lastensuojeluasetus 16.12.1983/1010
...
"Huoltosuunnitelma laaditaan yhdessä asianomaisten kanssa. Huoltosuunnitelmaan kirjataan ne olosuhteet ja asiat, joihin pyritään vaikuttamaan sekä keinot ja arvioitu aika, jonka kuluessa tavoitteet pyritään toteuttamaan. Suunnitelmasta on myös käytävä ilmi, kuinka usein suunnitelma on tarkistettava.
Huostaanotettua tai avohuollon tukitoimena sijoitettua lasta koskevaan huoltosuunnitelmaan kirjataan lisäksi sijoituksen tarkoitus ja tavoitteet, erityisen tuen ja avun järjestäminen lapselle, hänen vanhemmilleen ja häntä hoitaville ja kasvattaville henkilöille sekä se, miten yhteistoiminta ja yhteydenpito lapsen vanhempien ja muiden hänelle läheisten henkilöiden kanssa toteutetaan ja se, miten jälkihuolto toteutetaan. (15.6.1990/546)
Huoltosuunnitelmaa täydennetään tarvittaessa erillisellä hoito- ja kasvatussuunnitelmalla.
.....
Lapseni on 6v. jos sillä nyt on tässä jutussa merkitystä?
-Huoltosuunnitelman laatimisessa minua ja miestäni ei kuultu! tiedä kuka/ketkä sen ovat laatineet...:(
Pitää kyllä tehdä teidän kanssa, eli tapaamiset ja tavoitteet kirjataan paperille ylös, siihen tulee kaikkien allekirjoitusket, jos ette hyväksy niin menee jaostolle. Nykyisinhän ei saisi vanhempia ja lapsia erottaa, huostaanotto on väliaikainen ei lopullinen ratkaisu. Eli soskun pitäisi yrittää yhdistää perheet eikä erottaa, niin kuin valitettavasti sitä harjotetaan edelleen. Meillä on nyt huoltosuunnitelma menossa jaostolle, luultavsti menee läänille ja tarvittaessa vien kyllä KHO:llekin ja vielä eurooppaan asti.
Mitä aiot moittia huoltosuunnitelmassa?
Tapaamisia vai tavoitteita?
Mitä siinä et hyväksy kun on menossa jaostolle?
huostaanoteta! ne joilta on helppo huostaanottaa olemme juuri me väsyneet ja sairastelevat äidit joiden miehet loistavat vastuunhtunnottomuudellaan!
koko ajan niitäkin paikkoja tarvittaisiin oikeasti muille lapsille joilla lapsiamme kiusataan!
Mä voin kuvitella vihasi ja katkeruutesi. Mulla on omia lapsia kolme ja jos mä ne "menettäisin" sairastelun takia ni varmasti sekoaisin. Toivotan sulle kuitenkin jaksamista, koko sydämelläni.
Siihen kysymykseen, että miten jotkut äidit voivat jättää lapsen ja kiinnostua enemmän muista asioista ni onhan niitä. Meidän eka sijoitettu on pikkuvauva jonka vanhemmilla ei paljon toivoa ole. Tarkoitan sitä, että elämän tilanne on se, että kuolo korjaa jos eivät ota apua. Aikuisille, kun ei montaa kertaa tarjota apua vaan annetaan olla. On se kamalaa ja toivotaan, että tämäkin pieni kiintyy meihin ja antaa anteeksi, kun joku päivä särjetään hänen sydän ja kerrotaan, ettei olla hänen vanhempiaan.
(ja tiedoksi, tämä kerrotaan heti pienestä alkaen, mutta se milloin tämä ihmistaimi sen ymmärtää on eri asia)
Minusta tuo on aika ristiriitainen juttu, että lasten sijoituksen pitäisi olla vain "väliaikainen juttu", ja että tarkoituksena on palauttaa lapsi biovanhemmile takaisin, kun he saavat asiansa kuntoon. Sitten kuitenkin vedotaan, että lapsi on kiintynyt jo sijaisvanhempiinsa. Minusta nämä asiat riitelevät keskenään pahemman kerran.
Minusta tälläisissä asioissa ei ajatella sitä lapsen etua. Onhan se toki iso prosessi lapsen muutella aina, mutta pidemmän päälle se olisi varmasti suurimassa osassa tapauksia paras ratkaisu, että lapsi pääsee takaisin biovanhemmille. Ja ei sairaudesta pidä rangaista äitiä, niille asioille kukaan ei voi mitään. Kuka tahansa ihminen voi masentua, stressaantua, tulla epilepsia tms.
Tämmöiset epäoikeudenmukaisuudet synnyttävät helposti katkeruutta ja vihaa. Lopulta voi käydä niin, että äidit ei enään hae apua vaan salailevat viimeiseen asti asioita, kun pelkäävät näitä epäoikeudenmukaisuuksia ja viime kädessä siinä kärsii se pieni lapsi,joka joutuu ehkä elämään sitten sairastuneen äidn kanssa ja pahimmillaan jää vaille turvaa ja huolenpitoa. Minusta näissä sairaus tapauksissa pitäisi ensin käyttää viimeiseen asti kaikki tukimuodot ennenkuin sijoitetaan lapsi.
Minusta tuosta keskustelun aloittajan kirjoituksesta saa sen käsityksen, että siinä on käytännössä ollut "sijaisvanhempien suojelu", eikä lastensuojelu kyseessä. Ei se lapsen palauttaminen ole sijaisvanhemmille mikään mukava juttu, mutta se olisi vain kestettävä. Aikuiset pärjää aina, mutta lapsi on se kenen puolia pitäisi pitää ja ajatella häntä.
ajatus ole,
että lapsella on lainavanhemmat sen aikaa (lyhyt/pitkä), kunnes lapsen omat vanhemmat
ovat järjestäneet/saaneet
asiansa lapsen kotona
kohdilleen.
Ja vanhemman sairaus huostaanoton syynä
taitaa olla jo kaikkinensa "riman alitus" lasten huostaanoton syynä.
Kuka unohti lapsen ja hänen perheensä;
huostaanotto on nykyisin todella äärimmäisen
kevyt ja helppo hallinnollinen ratkaisu
lapsiperheiden apu- ja tukipaketissa!
Mun tilanne oli todella törkeä, enkä voi sitä koskaan antaa anteeksi kellekään osapuolelle.
Sijoituspaperiin nimen pyysi vt. sosiaalityöntekijä, joka oli ammatiltaan lastenhoitaja. Siis lähes ammattitaidoton?
Lopulta, kun sain lapseni kotiin, olin menettänyt hänen kasvuvuosistaan tärkeimmän osan.
Eikä lapseni silloin vielä täysin ymmärtänyt, mitä tekee, kun saan epilepsiakohtauksen.
Onneksi niitä tuli harvoin, mutta ensimmäisen näkeminen sai hänet paniikkiin.
Asiasta piti puhua pitkään ja hartaasti ja vähitellen elämämme alkoi sujua.
Jos tästä järjettömästä tilanteesta jotain hyvää löytyy, niin lapseni lukee lääkiksen pääsykokeisiin. Hän on jo sairaanhoitaja, mutta kokee haluavansa enemmän.
Emme kumpikaan pidä yhteyttä entiseen sijaisperheeseen, ja muutin paikkakuntaa, jottei tarvitse nähdä tämän ammattitaidottoman sos.tt. naamaa!!