Tänään nähtyä: autossa kolme aikuista, ratissa nuori tyttö, vatsa vielä synnytyksen jäljiltä muhkeana. Kaikki kolme polttivat tupakkaa niin että auton sisäilma sinisenä. Toinen pojista lähti hakemaan kaljaa huoltikselta. Takapenkillä, naama kurtussa ja ihan punaisena, pikkuinen vauva huusi kurkku suorana KENENKÄÄN KIINNITTÄMÄTTÄ HÄNEEN MITÄÄN HUOMIOTA.
Tuntuu vaikealta uskoa, etten minä voisi olla sille vauvalle parempi vanhempi kuin ne biologiset.
Tuntuu vaikealta uskoa, etten minä voisi olla sille vauvalle parempi vanhempi kuin ne biologiset.
Vastaukset 12
Vanhimmat
..keski-ikäinen nainen krapulaisen näköisenä hoippuen ja ehkä jopa pikku pienessä työnsi pientä lasta rattaissa.
Lasta kävi todella sääliksi. Miksi äiti ei halunnut antaa lapselleen parempaa lapsuutta?
Miksi tämä elämä on niin epäoikeuden mukaista?
On se myös niin, että kun te epätoivosta piukeana odotatte sitä lasta, niin te myös näette kaikkia näitä pahuuksia ympärillänne. Ei maailmassa tietenkään kaikki lapset saa onnellista lapsuutta. Ei adoptioperheessäkään lapsuus ole välttämättä onnellinen. Nuo kaksi teidän kuvaamaa tilannetta eivät välttämättä ole jokapäiväisiä. Vappu on kerran vuodessa vaan.
Lapsettomuudesta huolimatta yrittäkää ymmärtää, että muiden lapset eivät ole teiltä pois. Ymmärtäkää myös se, että jotkut saavat vahinkovauvoja ja kypsyvät paremmin tai huonommin vanhemmuuteen vasta lapsen kautta. Teillä on ollut ja tulee olemaan aikaa vanhemmuuteen valmistautumisessa. Ei kannata kritisoida toisia, koska vanhemmuus on hankala laji ja siinä voi epäonnistua kuka tahansa.
..alkuperäiseen viestiin vastanneen kirjoitusta, johon sinä vastasit!!!
Joten vastaan sinulle:
on ihan sama onko vappu vai tavallinen arkipäivä, mutta:
jokaiselle lapselle kuuluu selvinpäin olevan vanhempi. Jos vanhempi juo, niin silloin hänen pitää taata lapselle siksi aikaa joku toinen hoitaja, joka on selvinpäin.
Etkö ymmärrä miten vaarallista on lapselle olla sellaisen ihmisen holhonnassa joka ei ole selvin päin.
Olisitko sinä lapsena halunnut olla sellaisen huollettavana?
Miksi sinä ajattelet että jonkun lapsen vain pitäisi elää sellasiessa maailmassa?
Etkö tiedä että se ei ole hyväksi lapselle!
Vanhemmuudessa voi epäonnistua kuka vain, se on totta. Mutta kyllä jokaisen pitäisi pyrkiä tekemään parhaansa, sen jokainen lapsi on ansainnut ja jos siihen ei yksin pysty niin silloin kannattaa hakea apua.
Kun kuulet jonkun aikuisen kertovan järkyttävästä lapsuudesta niin silloin ei sinun asenteesi "vappu on vain kerran vuodessa" -auta yhtään.
Emme saa olla niin sinisilmäisiä että luulisimme lasten kärsivän päihteitä käyttävissä perheissä vain vappuna!!!!!!!!!!!!
Minä olen raskaana (rv18), joten en epätoivosta piukena odota lasta, mutta silti valitettavasti näen ympärilläni juuri noita ongelmatapauksia, vanhempia jotka eivät huolehdi lapsistaan. Näille vanhemmille lapsi tuntuu olevan joku leikkikalu, kiva leikkiä silloin kun siltä tuntuu, kunhan lelu ei liikaa rajoita omaa hauskanpitoa. Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua kärsimään tällaisesta kohtelusta.
Mielestäni yhteiskunta tukee liikaa varattomia lapsiperheitä, mikä aiheuttaa sen, että varattomat, usein jo valmiiksi ongelmista kärsivät ihmiset tekevät lapsia. Tällöin tuloksena on juuri se, että lasten tekoa ei todella harkita, vaan tehdään lapsia, kun tiedetään että kyllä sossusta saa rahaa. Ja toisaalta näitä ongelmaperheiden (esim. alkoholistiperheiden) lapsia pompotellaan lastenkodista/sijaisperheestä kotiin ja takaisin lastenkotiin ja taas kotiin ja lastenkotiin. Vanhempia ymmärretään liian pitkälle ja heidän oikeuksiaan puolustetaan ja lapsen etu jää jalkoihin.
Hei!
Minun mielestäni se että vaarantaa lapsen vielä sylivauvan "hengen" tahallisesti kuten nuissa edellisissä kirjoituksissa ei ole mitään tekemistä hyvästä vanhemmuudesta!
Silloin jos todella yrittää parhaansa, eikä onnistu, on eri juttu, mutta ei mielestäni tuollaiset vanhemmat edes yritä ollenkaan, jos lapsi otetaan matkaan ryyppy remmiin eikä vastata lapsen itkuun millään lailla. Ja ikävä kyllä näitä tapauksia on paljon!
Ja näihin tapuksiin pitää puuttua ajoissa, ettei käy kuten olemme lehdistä lukeneet, lapsi/lapset on surmattu, kun äiti on umpikujassa, eikä osaa hakea mistään apua, eikä itse enää ymmärrä tilannettaan.
Tämä on surullista, mutta usein sitä vaan ajattelee, että minkä ihmeen takia tuollaisesta parista on tehty vanhempia tai tuollaisesta äiti tai isä. Eikä nämä asiat näy aina näin räikeästi päälle päin. Elämä on epäoikeudenmukaista, ei sille mitään voi!
Mirjam, miten sinun mielestäsi tässä alkuperäisessä tapauksessa pitäisi auttaa? (Kaikki toki perustuu alkuperäisen kirjoittajan kertomaan, eikä sitä voi pitää ainoana totuutena.)
Minä yritin vain seurata että äiti ei mennyt lähellä olevaan baariin.
Jos hän olisi mennyt lpasen kanssa baariin, silloin olisin jo varmaan soittanut poliisit paikalle.
Mutta nyt tyydyin vain seuraamaan, sillä alue on vähän kyseenalainen.
Ja seuraavalla kerralla kun liikun siellä aion pitää silmäni auki vastaisen varalla.
Mutta mikä sitten olisi oikea tapa puuttua?
(Ehkä niiden on helpompi puuttua jotka seuraa tilannetta lähempää;
kaupan täti joka aina myy äidille kaljaa.
Baarin työntekijä.
Tarhatäti.
Sukulainen.
PERHEENJÄSEN!!!!!
NAAPURI!!!
Mutta se ei vie vastuuta meiltä muilta.
Hei!
Eikös meillä kaikilla ole vastuu tehdä lastensuojeluilmoitus, jos näemme tällaisia tapauksia ja olemme varmoja siitä, että lapsella ei ole hyväksi olla kyseisessä perheessä?
Päiväkodilla on velvollisuus ilmoittaa asiasta tai yleensäkin hoitoalalla olevalla ihmisellä.
Neuvolaan työntekijöille enemmän koulututusta huomaamaan esimerkiksi päihde/huume äitien ongelmia, kyselemällä, havainnoimalla ja kuuntelemalla vanhempaa tai vanhemmaksi tulevaa ihmistä. Sosiaalitoimelle heräämistä varhemmin puuttumaan ilmoituksiin ja tarttumalla asiaan kun ilmoitus tehdään.
Mutta se on taas toinen asia, minkä vuoksi ihmiset ei ilmoita ajoissa näistä näkemistään asioista ja näin voitaisiin ehkä pelastaa lapsen elämä. Voisko näillä asioilla ennalta ehkäistä traakisia tapauksia, mitä saamme silloin tällöin lukea lehdistä?
Tunnut haikailevan lastensuojleun perään lueppa alla oleva vuieläkö pidät tuota viraomaista suojelijana?
-------------------------
Nyt lähtee poika perhekotiin
Huostaanotto: Tavallisen perheen nettiriippuvuutta ja masennusta poteva 15-vuotias poika sijoitettiin perhekotiin vastoin vanhempien ja lapsen tahtoa.
-----------------------------------
Joensuu
Kristiina Viitanen
------------------------------------
Kun joensuulainen Jussi (nimi muutettu) aloitti kahdeksannen luokan, hänen elämänsä muuttui. Ennen hyviä numeroita saanut poika alkoi vältellä kouluun menemistä, uppoutui nettiin, alkoi kärsiä univaikeuksista - ja lopulta lintsata koulusta.
Lapsestaan huolissaan olevat vanhemmat yrittivät etsiä apua ja soittivat asiasta myös koululle pyytäen apua lukkiutuneeseen tilanteeseen
Siitä alkoi surullinen tapahtumaketju, jonka alkajaisiksi poika otettiin vastentahtoisesti huostaan tunnin varoitusajalla.
- Halusimme yhteistyötä sosiaalitoimen, koulun ja kodin välillä, jotta voitaisiin yhdessä kartoittaa pojan tilanne ja etsiä keinoja sen parantamiseksi. Koulusta oli kuitenkin otettu yhteyttä sosiaalityöntekijään, joka oli delegoinut asian sosiaaliohjaajalle, jonka valtuuksiin esimerkiksi huostaanotto ei kuulu. Sosiaaliohjaaja sitten yllättäen soitti meille ja ilmoitti tylysti, että nyt lähtee poika perhekotiin, pakatkaa kassit valmiiksi , Jussin äiti kertoo tammikuisesta perjantaista, 13. päivästä.
Poika pakotettiin
eroon vanhemmistaan
Juuri astmakohtauksesta toipunut äiti sai hyperventilaatiokohtauksen sosiaaliohjaajan tylystä ilmoituksesta. Hän alkoi silti nöyränä pakata pojan kamppeita.
- Poika ihmetteli, miksi pakkaan hänen kassiaan. Kerroin, että hän lähtee nyt perhekotiin, jossa yritetään saada pojan elämä taas mallilleen. Siltä seisomalta Jussi yritti karkuun ja pääsikin livahtamaan isoveljen estelyistä huolimatta.
- Kun perhekodin johtaja ja sosiaaliohjaaja tulivat, he aloittivat uhkailulla, että paha meidät perii, jos yritämme poikaa jotenkin piilotella. Poika oli koko yön poissa teillä tietymättömillä ja me vanhemmat huolesta mykkänä.
Kun Jussi sitten seuraavana päivänä saapui, äiti joutui kertomaan pojalle huonot uutiset. Poliisilla on pojan kiinniottolupa ja vanhemmilla velvollisuus raportoida heti pojan paluusta ja toimittaa tämä perhekotiin.
- Lähdimme sitten viemään Jussia perhekotiin, 15. tammikuuta pojan 15-vuotispäivänä. Perhekodissa jouduimme jättämään lapsen eteiseen. Emme saaneet nähdä, minkälainen huone hänellä on tai minkälainen henkilökunta hänen kanssaan toimii. Muutenkin kohtelu oli kovin töykeää ja on sellaisena jatkunut koko kevään, äiti suree.
Kiellettiin ulkoilu
ja tuuletus
Masentunutta ja unirytminsä kadottanutta poikaa hoidetaan neljän seinän sisällä huoneessa, jota ei saa tuulettaa. Tiloissa on kaksi koiraa, vaikka poika on vahvasti astmaattinen.
- Jouduimme luopumaan omistakin koirista astman takia. Jussi ei saa ulkoilla. Häneen ei anneta ottaa yhteyttä. Sekä tyttöystävä että me vanhemmat olemme joskus soittaneet 50 kertaa, ennen kuin olemme saaneet Jussin langan päähän.
Jussin vanhemmat ovat saaneet käydä katsomassa poikaansa kahdesti koko kevään aikana.
- Poika oli erittäin surullinen näky, kun hänet viimeksi helmikuussa näimme. Hänen univaikeutensa ovat jatkuneet, poika tuijotti vain seinään ja sanoi, että älä vaan äiti halaa, etten joudu arestiin . Lähdimme pois itkien.
- Soitin välittömästi hätäkeskukseen ja kysyin, mitä voin tehdä: lapseni voi entistä huonommin. Saimme neuvon ottaa heti yhteyttä sosiaalityöntekijään, joka on asiaamme hoitanut, äiti kertoo.
Edunvalvoja petti
pojankin luottamuksen
Kun vanhemmat menivät sosiaalityöntekijän työpaikalle, tämä pyysi noin 20 kertaa huolestunutta isää ja äitiä poistumaan.
- Hän kiljui, ettei sinne olisi saanut tulla. Hänellä ei ollut mitään halua alkaa selvittää asioita huostaanoton purkamisen suhteen. Kaiken aikaa olemme saaneet sosiaalitoimistosta hyvin epäasiallista kohtelua: ilkeilyä, härnäämistä, alistamista ja painostamista.
Jussille nimettiin edunvalvoja, joka menetti sekä pojan että vanhempien luottamuksen.
- Huostaanoton purkua käsittelevässä kokouksessa hän ei lupauksistaan huolimatta kertonut, miten monella tavalla olimme valmistelleet poikamme avohuoltoa erilaisine terapioineen. Näin ollen huostaanottoa ei purettu. Hävisimme äänestyksessä 3-2, äiti kuiskaa.
Jaksan uskoa
parempaan huomiseen
Jussin vanhemmat eivät voi ymmärtää, miten heidän perhe on joutunut tällaiseen tilanteeseen. Jussin ongelmat kärjistyivät viime syksynä ja jo tammikuussa hän oli vastentahtoisesti huostaanotettuna karuissa olosuhteissa rakkaimmistaan erossa.
- Ymmärtäisin paremmin, jos perheessämme olisi päihde- tai alkoholiongelmia. Mutta kun meillä ei edes tupakoida! Olemme aivan tavallinen perhe. Jussi on neljästä pojastamme nuorin, ja hänen murrosikänsä on kaikista vaikein. En silti koskaan uskonut, että tällaiseen taisteluun poikamme hyvinvoinnista joutuisimme, taistelusta itsekin uupunut äiti huokaa.
Nyt pitkästä aikaa
kotona käymässä
Juuri tällä hetkellä Jussi on päässyt ensimmäistä kertaa kuukausiin piipahtamaan kotonaan.
- Nyt suunta on vähitellen menossa parempaan, kun Jussi päästetään edes juhlapyhinä käymään kotona. Huostaanoton purkamisesta on valitus mennyt lääninoikeuteen, ja hallintokanteluitakin on tehty.
- Jussin koulu on alkanut taas sujua, vaikka poika vielä masentunut onkin. Jaksan uskoa parempaan huomiseen ja huostaanoton purkuun, äiti toivoo.
Lastensuojelulain pykälässä 40 todetaan näin:
" Ilmoitusvelvollisuus
Jos sosiaali- ja terveydenhuollon, koulutoimen, poliisitoimen tai seurakunnan palveluksessa taikka luottamustoimessa oleva henkilö on virkaa tai tointa hoitaessaan saanut tietää ilmeisestä perhe- ja yksilökohtaisen lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta, hänen on ilmoitettava asiasta viipymättä sosiaalilautakunnalle.
Myös muu kuin 1 momentissa tarkoitettu henkilö voi tehdä tällaisen ilmoituksen. "
Teen työtä lastensuojelun parissa ja olen käynyt läpi satoja lastensuojeluilmoituksia. Olen jatkuvasti tekemississä kymmenien lastensuojeluperheiden kanssa. Työni puolesta joudun ja saan toimia lakeja noudattaen. Työssäni olen kuitenkin myös huomannut, että nämä asiat ovat hyvin paljon monimutkaisempia kuin päältä näyttää.
Kaikilla yksityisillä on oikeus tehdä lastensuojeluilmoitus. Viranomaisten on pakko tutkia kaikki nämä ilmoitukset. Mielestäni ilmoituksen tekemiseen oleva kynnys ei saa olla liian korkea. Suhtaudun kuitenkin kriittisesti ilmoituksiin, joissa ulkopuolinen on esimerkiksi kerran nähnyt jotain hälyyttävää. Perheiden lähipiiriltä tulevat ilmoitukset ovat usein totuudenmukaisempia. On totta, ettei ilmoituksen kynnys tule olla liian korkea. Toisaalta on hyvä muistaa, että myös minun tai sinun perheestä joku voi tehdä ilmoituksen. Joissain perheissä tupakoidaan, eikä se tee heistä vielä huonoja. Myös alkoholin käyttö on sallittua, kunhan se ei lamauta vanhemmuutta. Lapsilla on erilaisia sairauksia ja esimerkiksi tiettyihin ikäkausiin (esim. uhmaikä) kuuluvia hankalia vaiheita. Toivoisin silti, että kunnilla olisi annettavaa apua tarvitseville perheille ja että nämä perheet osaisivat hakea apua itsenäisesti tai ohjattuna.
enää olla yhteydessä kunnan sosiaalipuoleen, jos samassa ryhdytään huostaanottoa suunnittelmaan. Eli ensimmäisenä ilmoitetaan että jos ei muutosta tapahdu heti niin huostaanotto vaan päälle?
Vähän näinhän se räikeimmillään menee. Tosin joissain kunnissa tunnetaan semmoinenkin asia kuin avohuollon tukitoimet. Tai siis on rahaa ja kiinnostusta niihin. Niin pitäisi olla kaikkialla, mutta kun ei ole. Lastensuojeluilmoituksiakaan ei ehditä kaikkialla edes tutkimaan ainakaan järkevässä ajassa. Käykääpä työvoimatoimiston avoimista työpaikoista katsomassa, kuinka monta sosiaalityöntekijän paikkaa siellä on avoinna. Kaikki eivät edes ole siellä ilmoitettuna. Laskekaa siitä, miten moni sosiaalityöntekijä työskentelee ilman työparia. Oma työparini vaihtui vuonna 2005 kolmesti. Nyt on jo menossa tämän vuoden kolmas työpari. Hän hoitaa lastensuojeluasioita eli käytännössä uusi työntekijä ehtii vain tutustua tapauksiin ja sitten hän jo vaihtaa paikkaa. Samat lapset odottavat pahimmillaan toista tai kolmatta vuotta ensikontaktia. Olen töissä eräässä pk-seudun kaupungissa.