Ovat vain tukemassa. Provisio lääkkeistä tulee mitä kirjoitavat. Mitään apua ei saa jos ei itse pysty itseään auttamaan, muuta kuin lääkitys. Lääkeresepti on pian valmiina ja osoitetaan ulos ja uusivat jos sillä päällä sattuuvat olemaan. Todella huonoja kokemuksia MTT-ton toimista on monilla siellä käyneillä. Vastailevat puhelimeen ja pitävät pilkkanaan vaikka usein asiakas tietää enemmän kuin he itse. Arvauslinjaa.
Psykiatrit joutais eläkkeelle
Lääkemarkkinoita
1199
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
vaikka en yleistäkkään. On hyviäkin ihmisiä ja heistä kehittyy hyviä psykiatreja.
On heitä myös, jotka eivät ole edes soveliaita psykiatreiksi.
On heitä, joilla on huono päivä, kuten kenellä tahansa, silloin tällöin, mutta ikävä kyllä, tuon ammattikunnan edustaja leimautuu tyhmäksi, jos tuo työhönsä ja asiakkaansa eteen huonon päivänsä ja hän ei saisi sitä tyhmyyttä ikinä tehdä.
Olenkin sitä mieltä ollut aina, että ei saisi olla olemassakaan yhtä psykiatria, vaan pitäisi olla aina kaksi, jotka saavat yhdessä miettiä asiakkaansa asioita, ja voivat toisiltaan saada terapiaa itselleen. Onhan siinäkin kyllä se vaara, että tyhmyys joukossa tiivistyy.
On kuitenkin olemassa inhimielisiä ja lähimmäistään rakastavia ihmisiä, jotka on kutsuttu tuohon tehtävään ja heillä on kyky auttaa asiakasta.
Mistä sen tunteen, että on kutsumus ammattiaan suorittavan psykiatrin hoidossa.
Siitä, että heillä on päällimmäisenä rakkaus lähimmäisiin, eikä kirjaviisaus.
Heillä on aikaa kuunnella asiakkaan asioita ja he eivät ikinä ylhäältä sanele.
Onneksi heitä on.
Minä kävin aikanani, silloin, kun masennukseni oli vaikea, erään Suomene kuuluisimman psykiatrin vastaanotolla. Sattuiko lie huono päivä, mutta tämä mies teki suuren tymyyden minun kuulteni koska hän ilmoitti aviopuolisolleni, joka oli mukanani, että en tule koskaan paranemaan.
Tämä psykiatri on kirjoittanut useita kirjoja ja hän esiintyi usein televisiossa.
Hän kuoli jo useita vuosia sitten ja mitä hänet viimeisen kerran näin televisiossa, hän oli ehkä itse menettänyt mielenterveytensä, niin oli vaikeaa hänen esiinymisensä.
En ole hänelle ikinä vihaa kantanut, hänen töpistään.
Kun itse paranin täysin masennuksestani, niin sen verran tein, että tiedotin siitä hänelle, toisen ihmisen kautta kylläkin. En tiedä, mikä hänen suhtautumisensa oli, kun oli niin kovan tuomion minusta lausunut.
On otettava huomioon, että psykiatritkin ovat tavallisia, kärsiviäkin ihmisiä. Heitä tulee pyrkiä kunnioittamaan, kuten kaikkia ihmisiä. Ei ole heidän syynsä, jos asiakas on masentunut, mutta se on tietenkin heidän syytään, jos he eivät pyrikkään itse kehittymään lähimmäisinä ja eivät sen takia kykene ihmistä juurikaan auttamaan.
Onneksi on heitä, jotka ovat kutumuksen saaneet, tuhon vaikeaan tehtävään.