Kouluvuosi alkaa olla lopussa, mutta syksy tulee aikanaan. Tiedän, että tästä huonomuistisen lapsen ongelmasta on aiemminkin keskusteltu, mutta tämä on meillä niin massiivinen ongelma, että alan olla täysin poissa tolaltani. Toivoisin asiallista keskustelua, ja kommentteja niiltä perheiltä, joilla on kokemusta vastaavasta. Miten huonomuistinen lapsi voi ylipäätään selviytyä nykymaailmassa? Voiko kyseessä olla jokin aivotoiminnan häiriö? Meidän poikamme on ekalla luokalla ja hän elää vain tässä hetkessä. Hänelle ei ole olemassa eilistä, viime joulua tai edellistä synttärijuhlaa, kaikki pyyhitty mielestä. Hän ei tahdo millään muistaa kirjaimia. Aapinen hukkui jo alkusyksystä. Kyniä ei ole tunnilla, kun pitäisi alkaa työt. Reppu on aina jossain matkan varrella, avaimet hukassa, takki ja pipo unohtuvat kouluun. Plus ja miinusmerkki menevät sekaisin. Open kanssa olemme yhdessä koettaneet luoda toistuvia rutiineja, jotta koulunkäynti olisi mahdollisimman yksinkertaista. Läksyt merkataan taululle ja avustaja merkkaa ne vielä kirjaan tai työvihkoon. Kun kyselen läksyistä kotona, ei pojalla ole hajuakaan koko asiasta, vaikka hän on ollut läksyjen merkkaamaisessa mukana. Koululta hän saattaa lähteä noin vain kaverin mukaan, vaikka on teroitettu, että suoraan kotiin joka päivä. Koulumatka on n.200 m. Mieheni joutuu hakemaan pojan koululta kotiin kesken työpäivänsä. Lapsella ei ole minkäänlaista logiikkaa ja alkeellisintakaan järjestelmällisyyttä. Hänen huoneensa on kuin kaatopaikka vartti sen jälkeen kun se on siivottu. Hän poukkoilee ja touhuaa koko ajan, eikä osaa käyttää mitään kokemaansa hyväkseen uusissa tilanteissa. Hänet testattiin eskarissa ja kaiken piti olla kunnossa. Poika on syntynyt joulukuussa ja on kuulemma vain hiukan kypsymätön. Ekan vuoden aikana hän on nippa nappa oppinut lukemaan teknisesti, mutta ei oikein ymmärrä jutun juonta. Mutta liikunta sujuu! Lätkä ja futis on parasta maailmassa. Juokseminen ja kiipeily on helppoa, ja uinnissa hän on todella hyvä. Tunnilla hän on omissa touhuissaan. Tavarat kilisevät ja kolisevat pitkin lattioita. Hän ei metelöi eikä kiusaa muita, mutta tämä tolkuttomuus ja huonomuistisuus estävät häntä oppimasta ja menestymästä. Mitä minä teen? Jos hän saa erityisoppilaan paperit, miten se vaikuttaa lapsen myöhempään koulunkäyntiin? Entä onko erityisopetus ratkaisu, jos ongelma on huono muisti? Ope on ihana, hän on tehnyt enemmän kuin voisi pyytää tämän lapsen hyväksi. Pikkuveli on kaksi vuotta nuorempi ja aivan samanlainen. Mieheni on rakennusmestari ja itse olen sairaanhoitaja. Emme kuuna päivänä kuvitelleet, että lapsen kanssa voisi olla näin totaalisen kaoottista. Kertokaa kokemuksistanne.
Miten auttaa unohtelevaa lasta?
airhead
7834
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
lainausmerkkeihin otin siksi, että sullahan pitäs olla kaikki mahdollinen tieto saatavilla tuohon asiaan. Rupea tutkimaan, miksi, mitävarten,miten muut. Kysele, ota selvää, käy erityioppilaitten sivuilla netissä, oph-sivujen kautta pääsee. Papunet.net on hyvä, sieltä löytyy myös vaikka mitä.
Etsi "kuinka kehitän lyhytkestoista muistia"-juttuja (esim. muistipelit, sadut, tarinat)
Ei millään pahalla, mut onko eskariope nukkunu koko vuoden, ettei ole moista huomannut?
Sehän se tässä onkin, että TIEDÄN varmaan liiankin kanssa kaiken maailman syndroomista ja niiden syistä. Välillä väsyneenä mietin mikä ihme on mennyt pieleen raskausaikana, synnytyksessä, jne ja jne... olen käynyt läpi kaikki infektiot ja epäilen välillä, voisko rokotukset olla syynä tähän levottomuuteen. Sanotaan, että lukivaikeudet ovat perinnöllisiä, mutta lähipiirissämme ei tiettävästi ole näitä ongelmia, joten lapsi ei ole sitä geeneissä saanut. Lapsemme on ns. integraatiokoulussa. Erityisluokkaa ei ole, vaan oppimishäiriöiset lapset ovat integroituneena isoon perusluokkaan ja saavat erityisopen opetusta muutaman tunnin viikossa.
Mitä helkkaria teidän ammatit tähän kuuluu ?
Ammattimme kuuluvat tähän siksi, että miehelleni ja minulle koulunkäynti oli suht koht normaali juttu. Muistimme läksyt kotona, eikä kumpikaan tarvinnut vanhempien apua pukemisen, syömisen ja repun mukaanottamisen kanssa. Pääsimme molemmat ylioppilaiksi keskivertopapereilla. Ammatteihimme valmistuimme ajallaan ja rupesimme tienaamaan ja viettämään tavallista elämää. Emme ole ikinä edes kuulleet, että joillekin voi koulu olla niin hankalaa, kuin pojallemme. Pelottaa ihan oikeasti, että pärjääkö lapsi myöhemminkään koulussa ja saako hän itselleen mitään ammattia. Sen vuoksi olisi mielenkiintoista kuulla, onko jonkun muksu ollut pienenä tällainen huithaapeli ja miten hän on isompana pärjännyt. Pottuilijat pliis älkää viitsikö enää kääntää puukkoa haavassa. Meidän pitäisi tehdä isoja päätöksiä pojan koulun jatkosta ja toivon kaiken jo kokeneitten kertovan, miten juttu on heidän kohdallaan mennyt.
kyllä tarvitaan. Eikä se mitään vaikka olet sh, ei se ammatti tässä asiassa juurikaan auta/helpota.
Minä itse olen myös sh ja oma poikani on juuri menossa psykologin testeihin koulukypsyyskoetta varten.
Syy lähes sama. Moni asia unohtuu, itse opetin pojalle kirjaimet, kun eskarissa siitä ei tullut mitään. Mutta muuten poika on tavattoman hyvä liikkumaan ja todella lahjakas esim. ajamaan motocrossia.
Juttelin psykologin kanssa ja hänhän oli sitten sitä mieltä, että pojalla voi olla lukihäiriö, joka vaikuttaa juuri siihen, että muisti on kapea alainen.
Muistakaa että lukihäiriö ei ole merkki älykkyyden puutteesta ! Vaan että tälläinen lapsi hahmottaa asiat eritavoin.
Startti luokka tai muu vastaava, ei siis ole häpeän paikka, vaan lapselle se on helpompi ja mukavampi ratkaisu. Lapsi pysyy opetuksessa mukana ja saa yksilöllistä ohjausta.
Tsemppiä teille !
kannattaa ottaa yhteyttä koulupsykologiin ja pyytää lasta tutkimuksiin. Meillä järjestyi jo ekalal kesken vuotta kun itse aloin patistella..
Lapsella oli huolimattomuuttaa, unohtelua yms jota sinunkin lapsellasi. Kirjaimetkin esim unohtuivat kesken tavaamisharjoitusten jne. Syy kaikkeen löytyi ja samalla keinoja tilanteen kohentamiseen. Vuosi koulua vain oli mennyt hukkaan ja vuosi pienen lapsen elämästä.. Tilanne on korjaantunut, tosin tieetyjä rutiineja pidetään ja tiivis yhteistyö tällä hetkellä toimii koulun kanssa jolloin lipsahdukista tulee yksittäisiä eikä tapaa.. Jotta kaikki on kohdallaan on vastuuta aikuisilla enemmän kuin ikäistensä kohdalla yleensä, mutta ei mitään varsinaista taakkaa.
Meillä apu löytyi puheterapeutista ja hänen harjoituksistaan, erityisopen harjoitteista joista tehokkain oli kolmen kuukauden kuuri jossa aikaa opelta kului kahtena päivänä viikossa vartti ja kotona sitten työstettiin oma osamme (muistiharjoitus). Läksyihin tehtiin rutiini ja ope tiedottaa läksyt kotiin asti jotta voimme valvoa niiden teon ja siksi että lapsi ei edelleenkään aina muista läksyjään kaikilta osin. Koulu sujuu suhteellisen loistavasti..
Meillä onneksi kohdalle osui koulupsykologi joka paneutui työhönsä, esitti mielipiteensä rohkeasti ja selvästi toimintamalleineen. Uusi opettaja oli halukas ottamaan haasteen lapsen kanssa eikä piiloutunut tekosyihin kuten edellinen ope oli tehnyt. Kaikkien tahojen yhteistyö tuotti siis oivaa tulosta ja maksoi vaivan.Lisätyötä tuli opelle, mutta ei ollut hänestä mitenkään ylimääräistä vaan normaaliin työhön kuuluvaa, lähinnä toimintamalleja ei lisätunteja tms..
Kiinnostaisi tietää mikä teillä aiheutti unohtelua yms. Meillä on vähän samantapainen tilanne ja mietitään, pitäisikö alkaa selvittää asiaa. Hajamielisyyttä ja unohtelua on ollut pienestä asti, ja nyt koulussa se alkaa olla jo riesa. Muutenkin on sellainen haavelija-tyyppi joten tarkkaavaisuudessa tunneilla olisi parantamisen varaa.