se kulkee kaavamaisessa uomassa päivä toisensa jälkeen samaa, samaa. Ja silti jos katsoo taaksepäin, huomaa miten pienet muutokset ja vaihtelut ovat yhdessä tehneet ison muutoksen. Elämässä on parasta sen yllätyksellisyys ja pahinta,ehdottomasti pahinta. Muutos saa maanvyöryjä ja mullistuksia sisimpään. Sekasorron keskellä ei ole kiva elää. Ja silti aurinko ei varjoon paista, jos ei itse liiku.
Mietin sinua ystäväni, mietin elämää ja rakkautta.Mistään en mitään tiedä ja kuitenkin selkäreppu on täynnä roinaa. Painava kuorma pelkoa ja repaleisia tunteita. Minä ajattelin, että tässä se on nähty koko elämä. Ja olin sen alussa. Horisontti on aina pettävän lähellä. Ajattelin joskus olevani lesbo. Pyörittelin sitä mielessäni ja sopeuduin jo siihen ajatukseen. Myöhemmin yksi viaton moi ja hymyilevä suklaasilmä saivat minut muuttamaan koko käsitykseni minusta itsestäni. Taas tuntui, että tiputtiin lähtöruutuun. Ihmiset vaikuttavat toisiinsa, kuin kimpoilevat biljardikuulat. Onko tässä jokin logiikka sitä en tiedä. Hän ei tiennyt, että hänellä oli merkittävä rooli elämässäni.On kiehtova ajatus, että ehkä minullakin on ollut rooli jonkun muun elämässä. Matkan varrella muutama ihminen on tunkeutunut sydämeeni asti, antaneet elämääni jotain ja myös ottaneet. Olen ollut masentunut elämästäni suuren osan. Minne nuo kaikki tuskaiset ja ahdistuneet päivät ovat menneet. Onko avaruudessa jokin aikakertymä, jonka sisällä on pelkkää mustaa. Minä kai kirjoitan, koska nyt sinä nainen vaivaat minun mieltäni. Elämäni suunta on taas navigoitava. Ilmansuunnat ovat hukassa. Minä olen kaivannut sinua. Kaikesta ylimielisyydestäni ja tekopyhästä paskasta huolimatta sinä merkitsit paljon. Minä tiedän minun ei tarvisisi ja siitä huolimatta syyllisyys velloo sisälläni. Epämääräinen tunne. Ehkä. ja siinä kaikki mitä voin luvata. Eikä se riitä. Mutta jossain avaruuden tuolla puolen on aikajakso, jonka reunat ovat kullankeltaiset.
Mietin sinua ystäväni, mietin elämää ja rakkautta.Mistään en mitään tiedä ja kuitenkin selkäreppu on täynnä roinaa. Painava kuorma pelkoa ja repaleisia tunteita. Minä ajattelin, että tässä se on nähty koko elämä. Ja olin sen alussa. Horisontti on aina pettävän lähellä. Ajattelin joskus olevani lesbo. Pyörittelin sitä mielessäni ja sopeuduin jo siihen ajatukseen. Myöhemmin yksi viaton moi ja hymyilevä suklaasilmä saivat minut muuttamaan koko käsitykseni minusta itsestäni. Taas tuntui, että tiputtiin lähtöruutuun. Ihmiset vaikuttavat toisiinsa, kuin kimpoilevat biljardikuulat. Onko tässä jokin logiikka sitä en tiedä. Hän ei tiennyt, että hänellä oli merkittävä rooli elämässäni.On kiehtova ajatus, että ehkä minullakin on ollut rooli jonkun muun elämässä. Matkan varrella muutama ihminen on tunkeutunut sydämeeni asti, antaneet elämääni jotain ja myös ottaneet. Olen ollut masentunut elämästäni suuren osan. Minne nuo kaikki tuskaiset ja ahdistuneet päivät ovat menneet. Onko avaruudessa jokin aikakertymä, jonka sisällä on pelkkää mustaa. Minä kai kirjoitan, koska nyt sinä nainen vaivaat minun mieltäni. Elämäni suunta on taas navigoitava. Ilmansuunnat ovat hukassa. Minä olen kaivannut sinua. Kaikesta ylimielisyydestäni ja tekopyhästä paskasta huolimatta sinä merkitsit paljon. Minä tiedän minun ei tarvisisi ja siitä huolimatta syyllisyys velloo sisälläni. Epämääräinen tunne. Ehkä. ja siinä kaikki mitä voin luvata. Eikä se riitä. Mutta jossain avaruuden tuolla puolen on aikajakso, jonka reunat ovat kullankeltaiset.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kuristavasta olosta, syövyttävästä ruosteesta ja äärettömästä yksinäisyydestä. Siitä miltä tuntuu häpeä, miltä loputon kaipuu,välinpitämättömyys, syyllisyys ja epäonnistuminen, musertava tunne, joka nakertaa ylpeyteen hiirenmentäviä reikiä. Kun mikään ei riitä. Miksi minä? Minä, joka pidän auringonkeltaisesta. Silti haluan muistaa iloiset asiat; ystävälliset silmät, hymyn, halauksen ja hellyyden, hetkessä kiinni olemisen, vesiputouksen ja iltanuotion. Se on se sama katala tunne, kun näkee kevään ensimmäisen leskenlehden. Jokin sydämessä liikahtaa ja täytyy nielaista. Miksi ne asiat on niin helppo unohtaa.Minä haluaisin tallentaa asioita mutta ne tulevat ja menevät, aikaa ei voi vangita. En koskaan ajatellut eläväni tämän ikäiseksi, en osannut. Eräs viisas ihminen sanoi että rakenna oman näköisesi elämä. Lainaahan kaikki on mutta ajoitus on tärkein. Elämä on preesensissä. Alku.
Että jos kanavoi energiaa enemmän yhteiskunnan hyväksi kuin itsetutkiskeluun, elää onnellisemman elämän. Yritän itse noudattaa tätä ohjetta, aina en onnistu siinä.
itse uskon itämaiseen itsetutkiskeluun. Yhteiskuntakin rakentuu yksilöistä ja yhteiskunnan tyytyväisyys on yhtä kuin sen yksilöiden summa. Riittääkö arki, kun meille on annettu aivot ja sielu tutkia ja ihmetellä. Kaikesta paskasta huolimatta olen iloinen tunteistani ja pohdinnoista. Nimittäin elämä koostuu mielestäni niistä. Saat olla vapaasti eri mieltä.
... ja harrastan sitä joskus itsekin. Mutta jos elämä alkaa olla pelkkää itsetutkiskelua, niin mitä siitä seuraa?
Toki on elämänvaiheita, jolloin joutuu pohtimaan asioita enemmän, mutta jos siihen jää kiinni, niin se ei mielestäni ole hyväksi kenenkään mielenterveydelle.
aikaa joka hetki pohtia. Se on sentään hyvä, että joskus pohtii. Olisi nimeonmaan mielenterveydellekin terveellistä ja se yhteiskuntakin tasapainoisempi. Hautaamalla asiat tekee pahaa vahinkoa.Wallu Valpiota lainaten Life sucks and then you die..:\
:)