Kerron tässä ja joskus toivon pystyväni kertoa rakkaimmalleni..
Elän masennuksen vuoksi hyvin vaikeaa vaihetta,kaikki sekoittuu,menneisyydestä nykyisyyteen,paljon oon taistellut ja hyvin jo eteenpäin selvinnyt,luottamuspula kaikkeen jne,mutta liian kauan kun yksin ollut,toisen lähelle päästäminen on vaikeaa.. mutta vaikeampaa on kun rakastaa ja yrittää turruttaa tunteeni,vaikka se on kauneinta mitä tiedän, pelkään että sattuu taas niin kovin!! Tämän ihmisen kanssa on pitkä historia ja hän tietää osaksi vaikean tilanteeni.. aina kun kohdataan on se yhteys,katseet,lämpö..ikävä! Ja osaksi taas hämmenys ristiriitasista merkeistä..
Kumpa oppisin ylittämään pelkoni ja päästää hänet lähelleni,häntä tarvitsen ja kaipaan..valtavasti ja joka hetki..mutta kun ko.hetki tulisi..tulee jarrut päälle, itekin huomaan aina liian myöhään että ESITÄN iloista ja vaikeaa... enkä halua sitä enään!!!!! Liian vaikeaa on tarrata puhelimeen,antaa soida,kuulla toisen ääni kun tiedän että kaikki pettää alta ja alkaisin itkeä,olen liian "ylpeä" antaa hänen huomata kuinka paljon kaipaan,rakastan. Meillä on ollut vaikeutemme ja tämä on jäänyt päälle ja etäännyttänyt meitä,sitä kadun,koska suureksi osaksi vika minussa,tietenkin sitä on puolin ja toisin satuttettu ja rankasti,siksikin pelkään,kummankin puolesta. Se ihminen on jo tarpeeksi kestänyt tätä kaikkea ja niin itekin, en vaan tiedä kuinka saan itseni ylitettyä,saisin rikottua muurini..
Hänelle sanoisin:"Anna anteeksi,kaikki olikin labyrinttia yhtäkkiä ja nyt haluaisin koittaa löytää tieni takaisin luoksesi,turvaan,antaisitko mahdollisuuden viellä ,Rakkaani"
Itkee.
Elän masennuksen vuoksi hyvin vaikeaa vaihetta,kaikki sekoittuu,menneisyydestä nykyisyyteen,paljon oon taistellut ja hyvin jo eteenpäin selvinnyt,luottamuspula kaikkeen jne,mutta liian kauan kun yksin ollut,toisen lähelle päästäminen on vaikeaa.. mutta vaikeampaa on kun rakastaa ja yrittää turruttaa tunteeni,vaikka se on kauneinta mitä tiedän, pelkään että sattuu taas niin kovin!! Tämän ihmisen kanssa on pitkä historia ja hän tietää osaksi vaikean tilanteeni.. aina kun kohdataan on se yhteys,katseet,lämpö..ikävä! Ja osaksi taas hämmenys ristiriitasista merkeistä..
Kumpa oppisin ylittämään pelkoni ja päästää hänet lähelleni,häntä tarvitsen ja kaipaan..valtavasti ja joka hetki..mutta kun ko.hetki tulisi..tulee jarrut päälle, itekin huomaan aina liian myöhään että ESITÄN iloista ja vaikeaa... enkä halua sitä enään!!!!! Liian vaikeaa on tarrata puhelimeen,antaa soida,kuulla toisen ääni kun tiedän että kaikki pettää alta ja alkaisin itkeä,olen liian "ylpeä" antaa hänen huomata kuinka paljon kaipaan,rakastan. Meillä on ollut vaikeutemme ja tämä on jäänyt päälle ja etäännyttänyt meitä,sitä kadun,koska suureksi osaksi vika minussa,tietenkin sitä on puolin ja toisin satuttettu ja rankasti,siksikin pelkään,kummankin puolesta. Se ihminen on jo tarpeeksi kestänyt tätä kaikkea ja niin itekin, en vaan tiedä kuinka saan itseni ylitettyä,saisin rikottua muurini..
Hänelle sanoisin:"Anna anteeksi,kaikki olikin labyrinttia yhtäkkiä ja nyt haluaisin koittaa löytää tieni takaisin luoksesi,turvaan,antaisitko mahdollisuuden viellä ,Rakkaani"
Itkee.
Vastaukset 11
Vanhimmat
On muutakin elämää. Tsemppiä.
Tietyt tunteet tunkeuvat mukaan kaikkialle. Sille ei voi mitään. Niitähän voi jotenkin siirrellä ja kaarrella, mutta varjo on aina taustalla käsittelemättömien kuvioiden muotoa tapailevana vieraana. Vain yksinhän niitä ei voi vain elätellä, vaan jäävät haaleiksi unemlmiksi, mutta kahden kuljettamana kuvio elää ja voi vahvasti.
On varmasti vaikeaa päästä toinen lähelle, jos olet aikasemmissa suhteissasi kokenut luottamuspulaa. On kuitenkin tärkeä muistaa, että et voi elää ja tuntea täysillä, ellet antaudu tuntellesi ja rakkaudellesi. Ennen kaikkea teet hallaa itsellesi ja rakkaallesi toiminnallasi. Kärsiikö toinen toimintasi seurauksena? Jos rakastat häntä, on aika kertoa se hänelle ja lakata tuskantuottaminen. Välitä hänestä, itsestäsi ja teistä niin paljon, että uskallat avautua hänelle. Älä odota enää vaan tee se heti, kerro hänelle tunteistasi, niin vaikealta kun se tuntuukin!
on kova..Joka päivä,Pelko vaan syöpynyt muhun kiinni. tuntuu niin surulliselta että aina h-hetkellä kun koittaa soittaa,alkaa tärisemään aivan hervottomasti ja sitten pillahtaa itkuun. Uuvuttavaa joka päivänen yritys. Sitten mietin että kun joku vaan näkisi jostain mun touhuni, ei pitäisi ihan selvä järkisenä.Kun en pidä itsekään heh. kiitos tsempistä!!
ihan meni kylmät väreet kun luin kirjoituksesi. Niin hyvin se kuvasi omia tuntemuksiani ja omaa rakastani... Toivon todellakin sinulle voimia, sillä uskon ymmärtäväni mistä kirjoitit. *hali*
millainen tilanne sinulla itsellä on/takana? tai tarkoitan etä onko tienne yhdistyneet?
tekstiviesti.
Monesti olen luvannut ottaa yhteyttä häneen,enkä sitten ole sitä pystynytkään tekemään juuri tämän "paniikin"/pelon takia joka valtaa. Inhottaa niin vietävästi,koska en ole antanut hyvää kuvaa itestäni(luotettavaa). Eikä hän varmaankaan tiedä että en tahallani tee tuota vaan se saa aina helvetillisen olon itselle päälle ja suuren katumuksen kun tuottanut pettymyksen toiselle ja itselle,hänkään ei taida osata lähestyä koska olen aika torjuva :( enkä itse sitä aina edes tajua.
Oletko viestiketjun aloittaja mies- vai naispuolinen?
naispuolinen minä..
Kuvakollaasikin muodostuu aina muustakin kuin itse tulee huomanneeksi ja halunneeksi - hyvässä ja huonossa, joten ei sitä näennäisintä ikonografiaansa tai likaantumista kannata ylettömästi murehtia. Itse sen hankalammassa kulmassa helposti mieltää näkevänsä niin virheisen vikaisena.
Luotettavuuskin on monipuolinen olio, jonka perimmöinen logiikkaa saattaa kuitenkin olla olosuhteissa koettua parempi ja vielä toiselle tarkemmin tutustumaton, kokemusten muodossa.
Kun ottaa yhteyttä, täytyy samalla vähän ottaa ylpeyttäkin - sivummalle, tai edes vastatessaan etääntyneemmän (mutta toivotun läheisemmän) yhteydenottoon.