Olen paljon miettinyt miksi nykyään valitetaan niin paljon joka mediassa.. Ei olla hyviä äitejä, ei osata imettää, ei olla kunnon äitejä kun on synnyttänyt sektiolla, ollaan epäonnistuneita kun synnytys ei mennytkään oppikirjan mukaan.. Aina löytyy lisää ja lisää syitä valittaa.. Ajattelussa olisi nykyihmisellä todella paljon muuttamisen varaa!!! Lopettakaa siis turha valittaminen!!!!
Me kaikki äidit olemme parhaita mahdollisia äitejä, me välitämme lapsistamme, rakastamme niitä juuri sellaisina kuin he ovat. Olemme saattaneet lapsemme tähän ihmeelliseen maailmaaan(tavalla tai toisella) ja siitä pitäisi olla onnellinen ja ylpeä. Me imetämme juuri niin hyvin kuin kykenemme ja vaikkei se onnistuisikaan niin ihana asiahan on että lapsi kasvaa ja kehittyy ihan yhtä hyvin pullostakin ruokittuna ja se on yhtälailla rakkauden ja läheisyyden täyttämä hetki.
Itselläni synnytys meni pieleen monelta kohtaa, mutta se ei haittaa. olen saanut maailman ihanimman lapsen maailmaa! Lapsi ei ollut terve vaan pahasti pitkä-aikaissairas. Mutta sekään ei haittaa. Lapsi on todella ihana ja olen onnellinen jokaisesta hetkestä yhdessä. Ajatelkaa kuinka huonosti voisi olla jos ei häntä olisikaan! Imetyskään ei mennyt oppikirjojen mukaan, mutta ihan yhtä hyvin näyttää neiti kasvaneen ja kehittyneen kuin imetykselläkin olisi tapahtunut.
Ollaan siis onnellisia ja kiitollisia jokainen äiti siitä ihanasta ihmeestä jonka olemme maailmaan saattaneet. Arvostetaan itseämme äiteinä ja ollaan ylpeitä lapsistamme eikä koko ajan keksitä syitä missä olemme huonoja ja mikä on mennyt pieleen! Aletaan jo arvostamaan itseämme ja sitä arvokasta titteliä jonka olemme saaneet. Ja se titteli on ÄITI
Me kaikki äidit olemme parhaita mahdollisia äitejä, me välitämme lapsistamme, rakastamme niitä juuri sellaisina kuin he ovat. Olemme saattaneet lapsemme tähän ihmeelliseen maailmaaan(tavalla tai toisella) ja siitä pitäisi olla onnellinen ja ylpeä. Me imetämme juuri niin hyvin kuin kykenemme ja vaikkei se onnistuisikaan niin ihana asiahan on että lapsi kasvaa ja kehittyy ihan yhtä hyvin pullostakin ruokittuna ja se on yhtälailla rakkauden ja läheisyyden täyttämä hetki.
Itselläni synnytys meni pieleen monelta kohtaa, mutta se ei haittaa. olen saanut maailman ihanimman lapsen maailmaa! Lapsi ei ollut terve vaan pahasti pitkä-aikaissairas. Mutta sekään ei haittaa. Lapsi on todella ihana ja olen onnellinen jokaisesta hetkestä yhdessä. Ajatelkaa kuinka huonosti voisi olla jos ei häntä olisikaan! Imetyskään ei mennyt oppikirjojen mukaan, mutta ihan yhtä hyvin näyttää neiti kasvaneen ja kehittyneen kuin imetykselläkin olisi tapahtunut.
Ollaan siis onnellisia ja kiitollisia jokainen äiti siitä ihanasta ihmeestä jonka olemme maailmaan saattaneet. Arvostetaan itseämme äiteinä ja ollaan ylpeitä lapsistamme eikä koko ajan keksitä syitä missä olemme huonoja ja mikä on mennyt pieleen! Aletaan jo arvostamaan itseämme ja sitä arvokasta titteliä jonka olemme saaneet. Ja se titteli on ÄITI
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tosi hyvin olet kirjoittanut! Minuakin on aika pitkään jossain määrin ahdistanut se, että esikoispoikamme syntyi sektiolla. Pojan vointi masussa oli sellainen, että hän ei olisi jaksanut alatiesynnytystä...eli vaihtoehtoja ei ollut.. Saimme kuitenkin ikioman, terveen, hyvinvoivan pojan. Ja hyvin poika kasvaa ja kehittyy. Mies sanoo, että sillä mitä kautta poika maailmaan tuli, ei ole mitään merkitystä..Mutta miksi minä koin, että olin epäonnistunut tai jotenkin huono..? Paljon olen asiaa työstänyt ja paljon ollaan miehen kanssa asiasta puhuttu.
Nyt poika on kohta 8kk ja katson asiaa jo aikalailla eri kantilta. Meillä on ihana, oma poika. Ei sillä todellakaan ole enää niin suurta merkitystä, mitä kautta poika maailmaan tuli. Jokaikinen syntymä on erilainen. Jokaikinen lapsi on erilainen. Hyvä näin! Olen onnellinen ja olen ÄITI. Ensimmäinen Äitienpäivä lähestyy ja kesä:)
Oikein hyvää Äitienpäivää ja kesää myös sinulle millis!
Samaa mieltä paljonkin. Itse synnytin sektiolla, tosin se oli hätäsektio vielä kaiken lisäksi. Itselleni ei tullut mieleen, että olisin huonompi / huono synnyttäjä. Pojan ehdoilla mentiin ja koska sydänäänilaskuja toistuvasti, niin se oli menoa. Kaikki vain sitten osastolla olettivat, että tunnenko epäonnistuneeni, olenko masentunut kun en alateitse synnyttänyt jne... Lähinnä minua itseäni askarrutti se, että miten pienestä olisi voinut olla kiinni se, että HÄNTÄ ei olisi. Sektio pelasti hänet...Hoitajat eivät sitä oikein edes tajunneet, eli sen asian läpikäyminen on se juttu, mitä minä ajattelen. En sitä, että minulle on tehty sektio. Tietenkin toivoo, että haava paranee ja voi tehdä sisaruksia vuoden parin päästä. Menettämisen pelko on se, mikä päällimmäisenä on mielessä hatäsektiossa, ei se itse tapa miten poika syntyi/tuli maailmaan. Tunteet tulivat pintaan paljon myöhemmin juuri tuon asian takia. Asiat kannattaa käsitellä.
"Me kaikki äidit olemme parhaita mahdollisia äitejä, me välitämme lapsistamme, rakastamme niitä juuri sellaisina kuin he ovat."
Biologinen äitini pahoinpiteli minua kolme ensimmäistä vuottani.
Maailmaan mahtuu monenlaista.