Onko kukaan miettinyt, miksi sana "kummittelu" on tosiaan kummittelu?
Siksi, etta "vanha kansa" (ja ilmeisesti nykykansakin) piti ilmiota niin outona ja kummallisena.
Termihan on oikeastaan tosi lapsellinen, nyt kun sita rupeaa oikein analysoimaan.
Siksi, etta "vanha kansa" (ja ilmeisesti nykykansakin) piti ilmiota niin outona ja kummallisena.
Termihan on oikeastaan tosi lapsellinen, nyt kun sita rupeaa oikein analysoimaan.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kummalliseen ilmiöön viittaava termi on neutraali eikä anna oletuksia tai selitysmalleja ilmiölle toisin kuin "henget", "haamut" tai "poltergeist".
Lapselliseksi termin tekevät mahdolliset selitysmallit, ei itse termi. Yhtä hyvä voisi olla esimerkiksi "outoilu". Kyllä kummittelu on edelleenkin arki-ilmiönä outo ja kummallinen, kunnes sen säännönmukaisuudet on selvitetty, kuten myös todelliset syyt. Uskomuksiahan meillä on toki kaikilla.
Musta se kummittelu tuo lähinnä mieleen lastenkirjat :D Siis kun puhun hengistä jne niin en mielelläni käytä tuota sanaa sen takia.
Samaa mielta...itse kaytan termia "henkimaailma" kaikista mieluiten.
Kummitus mikä kummitus. "Henkimaailmat" sun muut termit ovat tulleet mukaan, koska SELITYKSET ovat kuin lastenkirjasta, ei termit sinänsä.
Kysehän on pitkälti eräänlaisesta koristelusta, bluffaamisesta. Tuolla Yleistä uskonnosta -palstalla muuan heebo käyttää isoja kirjaimia tuiki tavallisten termien yhteydessä, koska sillä tavoin saa tekstinsä näyttämään filosofisemmalta ja syvällisemmältä.
Tuiki tavallista suomenkieltä:
"Ymmärrämme lopulta, että yksittäisen ihmisen on mahdotonta saada tarkkaa tietoa maailmankaikkeudesta ja muodostaa maailmankuvaansa näistä tiedonsirpaleista."
Sama asia New Age -kielellä:
"Ymmärrys, jonka vankeina olemme, ei riitä hahmottamaan Hahmotonta eikä Oivallus riitä tuntemaan Tuntematonta, Kaikkeutta, tiedonmurusten muovaamaa Totuutta Kaikkeuden keskellä."
Ymmärtänet mitä ajan takaa? Pilaako vääränlainen termi uskottavuuden? "Henkimaailman lähettiläät" kuulostaa niin sata kertaa hienommalta kuin "kummitukset". Tai "Liittolainen" tai "Musta Voima" kuulostaa niin pirusti paremmalta kuin yksinkertainen "mörkö".
Mielestäni olisikin mielenkiintoista kokeilla näitä keskusteluita vaikkapa niin, että viljelisimme näitä vanhoja suomalaisia termejä vaikkapa viikon. Mitenköhän kävisi uskottavuuden? Kokeillaanko? Quaretsa messissä? ;-D
" "...Henkimaailman lähettiläät" kuulostaa niin sata kertaa hienommalta kuin "kummitukset". Tai "Liittolainen" tai "Musta Voima" kuulostaa niin pirusti paremmalta kuin yksinkertainen "mörkö"."
Mutta kun sanasta "kummitus" tulee mieleen lasten satukirjojen lakanaheput, jotka sanovat "böö"...;)
Sita paitsi kummitus ei edusta mitaan liian "kummallista" minulle, vaan jotain luonnollista, jota ei kuitenkaan ole viela tarpeeksi tutkittu.
Termi "henkimaailma" kasittaa seka "hyvat etta pahat oliot", joten se on hyva yleistermi. Sanalla "kummitus" on yleensa vain negatiivinen kaiku...
Meneepas pilkun viilaamiseksi, mutta anyway.:)
on huomattu että käytät ja todella ahkeraan, panet kaiken henkimaailman tiliin.
jos jätät auton huonosti parkkiin vaihdetta et laita päälle ja käsijarru jää löysästi ja euto lähtee pientä mäkee sen vuoksi valuu alas. on se mielestäsi henkimaailman työtä ja sun aikaan saamaa energia juttua.
jos katuvalo joskus sammuu, syttyy kohdallasi tai kauempana nähtynä jo kun lähestyt on se henkimaailman hommia ja sun aikaan saamasi mikroaaltosäteilyn tulosta= sähkömagnetti säteily :)
pikkulinnutkin grillaantuu puhelinlangalla näin voimakkaan säteilyn ansiosta. voi niitä parkoja, kun sitä säteilyä ei huomaa ennen kun liha on jo kypsynyt tai kuollut sisäisen palamisen takia.
tämä säteilyhän saa hiukkaset, vesimolekyylit värähtelemään ja tuottaa näin nopeasti lämpöä joka kiehuttaa nestettä ja kypsentää. karkeesti sanottuna se tapahtuu näin oletko huomannut lähipiirissäsi amputaatioilmiöitä ja muita vastaavia juttuja?
>"pikkulinnutkin grillaantuu puhelinlangalla näin voimakkaan säteilyn ansiosta. voi niitä parkoja, kun sitä säteilyä ei huomaa ennen kun liha on jo kypsynyt tai kuollut sisäisen palamisen takia."<
Linnut eivät kuole sen takia koska niillä on sama potentiaaliero(= jännite/säteily) molemmissa "jaloissa", joten ne eivät voi (minun mielestäni) kuolla sisäisen palamisen takia.
Mitä kummittelu-sanaan tulee se on ehkä ensikertalaiselle tai jollekkin ehkä se sana jota he käyttävät ehkä ensimmäisenä ellei tiedä että kyse olisi henkimaailman vierailusta...
>>Mutta kun sanasta "kummitus" tulee mieleen lasten satukirjojen lakanaheput, jotka sanovat "böö"...;)
>>Mitä kummittelu-sanaan tulee se on ehkä ensikertalaiselle tai jollekkin ehkä se sana jota he käyttävät ehkä ensimmäisenä ellei tiedä että kyse olisi henkimaailman vierailusta...
Tässä ilmavaivojen paineessa (suomalaista ruisleipää ahmittuani) aivot taitavat tehdä tenän ja hyvä jos ymmärsin edellisestä puoliakaan...
Mutta jos nyt jotain ymmärsin, niin sen että itse ilmiö on tärkein, ei se nimitys mikä sille nyt kulloinkin keksitään antaa. Ja että nämä nimitykset tekevät joskus asiasta vähän turhankin vaikean sellaisille joille nämä kyseiset nimikkeet eivät sano mitään; kun taas "omalle porukalle" nimitykset ovat elvistelykamaa jolla sitoa porukka entistä tiiviimmin elitistisesti yhteen. Ja sitten voidaan taas ylpistellä että mepäs tiedetään se totuus tästä asiasta.
Vaikka ei ole muuta keksitty kuin uusi nimi.
Oolrait - tsekkailenpa tätä ketjua nyt sitten jonkin aikaa, ja puhutaan vaan möröistä, vaikka en kai mikään mörköspesialisti kai silleen ole... Tai on jo tullut vähän liian monta kertaa jauhettua kaikki omat kokemukset.
Siis herranjestas. Olen ainakin yhdessä unessa tavannut sellaisen, eh, olennon (itse kutsuin sitä pullapojaksi) jolla oli vain ympäripyöreästi ihmisen muoto (pää, torso ja 4 raajaa) ja se oli nimenomaan harmaa ja ameebamainen olmi! Tämä olio tuli väkisin halaamaan minua, ja sitä oli pirun vaikea saada irti, ihan kuin olisi purkkaa yrittänyt repiä itsestään.
(Tavallinen uni, ei siis tietoinen uni eli lucid.)
Tuolla Oulun seudulla puhuvat "Harmaista". Se alkaa olla siellä jo käsite, varsinkin Oulunsalon metsissä ja teillä.
UFO-palstalla tuo olisi tietenkin päivänselvä juttu, mitä nuo möröt edustavat, mutta täällä puhutaan kummituksista, jotka taas minun tulkintani mukaan eivät edusta mitään "henkimaailmaa" taikka humanoideja, vaan toista todellisuutta. Oli se sitten rinnakkainen tai limittäinen.
"Harmaa olmi" eli mörkö on käsittääkseni se yleisin kummitustyyppi. Kun ihmisen aistit sitten väen väkisin pyrkivät muovaamaan siitä jotenkin tunnistettavan hahmon, niin siinä vaiheessa kuvaan tulevat lähinnä kuolleet sukulaiset. Mörkö siis ON, mutta ihminen näkee sen sellaisena kuin haluaa nähdä.
Onko se sitten paha henki tai enkeli, riippuu sen aiheuttamasta tunnetilasta. Mielestäni pitää olla pirun avarakatseinen voidakseen tarkkailla mörköä ikäänkuin puhtaalta pöydältä, vailla odotuksia ja niiden aiheuttamia projisointeja. Niin, että onneksi olkoon vaan!
Harry Pottereitahan täällä aina kilvan pilkataan, mutta niissäkin asuu totuuden siemen. Tylypahkan oppien mukaanhan mörkö esiintyy aina siinä hahmossa, jota tarkkailija eniten pelkää.
Didgeridoon pörinä on yhdistetty aboriginaalien uniaikaan jo viimeiset 40 000 vuotta. Itse opettelin aikoinani sitä soittamaan. Se on muuten helpoin tapa saada esimerkiksi ympärikänninen bailupoppoo laakista hiljaiseksi... Sama toimii villiin kakaralaumaan.
Kun yhdistää Tove Janssonin Mörkön didgeridoon pörinään, niin mielestäni on aika hyvin saatu rekonstruoitua yleisin mörkötyyppi.
nimenomaa sähkömagneettinen säteily tarkoittaa mm sitä mikroaaltouunin aallonpituutta mikä aiheuttaa kypsymistä. eli palamisen tavallaan nythän ei puhuttu likkeihin syttymisestä tai sähköiskusta kääääk.
Joskus unissani esiintyvät lähimmäiseni vaikuttavat niin oudoilta, että heitä voisi hyvinkin pitää "vaihdokkaina". Jos tuollaisen teeskentelijän saisi menemään ns. perusmuotoonsa, niin olisikohan se sitten automaattisesti vain jotain tuommoista väritöntä massaa. (Tai värillistä, voihan niitä kai erilaisiakin olla.)
Ajatus lennähtää niin pitkälle, että onko sitten koko olemassaolo vain jotain muovailuvahaa, johon syystä tahi toisesta syntyy erilaisia muotoja... Olemmeko mekin vain sen vuoksi tämänmuotoisia kuin olemme, koska olemme alkaneet uskoa olevamme juuri tätä, ja uskosta on tullut pakottava tekijä. Senkö takia pelkäämme "olmeja", koska niiden läsnäolo lähettää tuulahduksen jostain sieltä missä oleminen on lähempänä perustasoa ja muodoilla ei vielä kikkailla. Että sitten jokin meissä muistaisi että tuollainenhan minäkin olen, mutta tätä ei suvaita tuoda tietoisuuteen asti, vaan se torjutaan jyrkästi.
Valkoisuus noin muutenkin on unistani tuttu, itseasiassa tälläkertaa tietoisista unista. Joskus vuosia sitten päädyin tuon tuostakin tilaan jossa ei ollut sitten niin mitään, pelkkää valkeaa vain. Ja joskus näin lunta, mikä saattoi olla mieleni yritys "naamioida" se valkoisuus pois.
Heh, tässä on nyt selvää lipsumista siitä mörköydestä pois. Mielestäni vain mörköily eli kaikella pelottelu ei ole järin järkevä lähestymistapa näihin jänskiin juttuihin, vaikkei tietenkään ole sekään että tarrataan esim. CC-genren nimikkeisiin. Ehkäpä pitäisi jokaisen käyttää jotain ihan omia nimikkeitään, ja mieluiten vielä vaihtaa niitä jatkuvasti. Jos "todellisuuskaan" ei noudata mitään orjallista kaavaa niin että muodot sinänsä olisivat jotenkin "todellisia", niin minkä vuoksi kielen pitäisi olla rajoittava tekijä joka ehkäisee pahimmillaan täysin todellisuuden kuvaamisen?
Minkähänlaisessa maailmassa elää kuurosokea? Tutkimusten mukaanhan kun ihminen suljetaan tilaan, jossa hän ei kykene tekemään minkäänlaisia aistihavaintoja, oma pää alkaa tuottaa näitä "havaintoja". Mitenköhän syntyjään kuurosokea esimerkiksi hahmottaa silittävän käden, veden tai polttavan tulitikun?
Vastasyntynyt vauvahan ei kykene erottamaan, missä oma kroppa loppuu ja missä äidin kroppa alkaa, vaan koko ympäristö on erottamaton osa häntä itseään. Mikäli oma yksilöllisyys on ainoastaan opittu juttu, niin mikähän perkule sitä yksilöllistä identiteettiä sitten ylläpitää, mikäli niin monilla on kuitenkin taipumus pyrkiä takaisin "jumalalliseen yhteyteen" kaiken olevaisen kanssa?
Niin, eli tämä oli taas kaukaa kierretty haahuilu takaisin hahmottamisen pariin. Todellisuuden suhteen olemme pitkälti tällaisia kuurosokeita, jotka eivät näe eivätkä kuule, mutta rakentavat todellisuuden omassa päässään. Kun todellisuus onkin "toisenlainen" eikä oma pää sitä ymmärrä, niin se joko kielletään tai selitetään henkimaailman asioina, jotka sitten on helpompi hahmottaa oman uskomusjärjestelmän puitteissa.
Minäkin olen nähnyt näitä "lumisia maisemia" ja tulkitsin ne aivan kuten sinäkin. Minulle eivät töfföt sovi, koska ne laskevat verenpaineeni kuolettavan alas. Nuorena en tätä kuitenkaan tiennyt, vaan pössyttelin muitten mukana seurauksella, että "todellisuus repesi". Oli kuin silmieni edestä olisi revitty valkokangas alas, ja tämän takaa paljastui uskomattoman laaja lumikenttä kuunvalossa.
Tuolla lumikentällä vaelteli harmaita olmeja. Niitä oli kahdeksan kappaletta ja minut huomatessaan ne alkoivat lähestyä hitaasti. Jostain syystä tiesin, että minut saavuttaessaan olisin vainaja. Iski hirveä paniikki ja pyristelin takaisin tähän turvalliseen kolmiulotteiseen illuusioon. Töfföilyt jäivät siihen. Olin oikeasti käväissyt aivan kuoleman porteilla.
>Mikäli oma yksilöllisyys on ainoastaan opittu juttu, niin mikähän perkule sitä yksilöllistä identiteettiä sitten ylläpitää, mikäli niin monilla on kuitenkin taipumus pyrkiä takaisin "jumalalliseen yhteyteen" kaiken olevaisen kanssa?
Damn if you do, damn if you don't. Eli minuudesta halutaan hinnalla millä hyvänsä eroon, mutta sitten kun se ero häämöttää, iskeekin kuolemanpelko kauhealla voimalla päälle...
Tuli muuten tuossa mieleen eräs tietoisissa unissa minulle pari kertaa sattunut juttu: alan kohota ilmaan, ja sitä muka mitä korkeammalle nousen, sitä ekstaattisempi mielentila minulla on, kunnes se rajaton riemu käy niin valtavaksi että tietoisuuteni sammahtaa sen paineesta (eli menetän tajuntani, ja havahdun vasta myöhemmin siirtyneenä unessa jonnekin muuanne). Onkohan tämmöinen kokemus kenellekään tuttu, anyone?
Ekstaasiin sitä toki joutaisi vaikka veivinsäkin heittää, mieluummin kuin hyytävään, lamaavaan pelkoon.
Kummitteluhan tarkoittaa jossain paikassa tapahtuvaa kuolleen ihmisen tai eläimen esiintymistä aaveena, haamuna, kummituksena. Henkimaailmaan taas kuuluvat ne muut henget, jotka eivät ole edellä kuvattuja vainajia ja siksi niitä ei mielestäni pitäisi sotkea keskenään.
Kyllä minä mieluusti käytän sanaa kummittelu, kun on kummituksista ja aaveista kyse. Kun taas kyse on erilaisten voimien hengistä, yleensä määrittely on vaikeampaa, koska eri voimia ja niiden entiteettejä on niin monta erilaista.