mitä tämä meinaa kun mulla menee avopuolisoni kans tosi hunosti tai on mennyt kohta kolme viikkoa niin mulla lähti ruokahalu.yleensä kun suren niin silloin jää syöminen vähille mutta nyt tätä on kestänyt jo nuin kauan ja tänä aamuna rupesin oksentelee jo sit limpparit ja kahvitkin pois...olen laihtunut 53kg:sta 48kg:n.en pysty ees ajattelemaan syömistä kun silloin yökätyttää...sen näkee jaloista että on laihtunut kun kireäthousuni ei pysy enää jalassa...itken vaan koko ajan..
mitä tämä on
aliisa
161392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
en tahallaan oksenna,ne ei vaan pysy sisällä
Kehosi reagoi siihen että suret! ei se mikään sairaus ole. äläkä vaan ala sitten tarkoituksella laihduttamaan. Puhu jollekin ystävällesi tai yritä selvittää asiat poikaystäväsi kanssa, niin ruokahalu taas paranee.
taho laihtua, yritin lihottaa mut tämä sotku tuli ja vei ruokahalun..ero tässä varmaan tulee...en minä taho olla ystävien kans ku jotenkin ahistaa, olen päivät yksin ja itken ja nukun..poikaystävä on armeijassa...
ulkoilu voisi parantaa ruokahalua...
Isillä ja äitillä oli yhteenaikaa paha riita ja äiti siinä kutistui,oli hirveää nähä kun se vastoin tahtoa laihtui. Voisitko sä mennä mihinkään? vaikka kotiin,mummolaan, ystävälle? Älä ajattele ruokaa, se varmaan vähentää entisestään ruokahaluja. Koita juoda paljon vitamiinipitoisia mehuja ja nektareita jos saatat ja hedelmät ja kasvikset varmaan pysyy sisällä kun niitä on kevyt syödä ja ne herättää ruokahalua. Koita jaksella=)
yks kaveri soitti ja kysy lenkille mutta en yksinkertasesti jaksa,heikottaa ja itku tulee tosi herkästi..ihmettelen miks avokki ei kuitenkaan oo sanonu et haluu erota koska tämä on jatkunu näin kauan,asutaan yhessä..ei kyllä kuulu tälle palstalle enää nämä jutut.nyt maha kurisee ruokaa mut ei niin ei maistu!tuntuu et kakki asiat on ihan sama, ei jaksas enää..
osaisinkin auttaa, joo se sama lässytys että puhukaa mut ehkä se auttaa. Tiedän kyllä että kun suhteessa menee päin kuusta niin mikään ei huvita, kokemusta kyllä on. Mut sä oot vahva nainen ja selviät tästä. Itseäs älä vahingoita,se ei oo sen arvoista.
Se on vaan elämäntilanteen tuomaa ruokahaluttomuutta, jota on kaikilla joskus. Sama käy joillekin kun kovasti ihastuu/rakastuu, niin ei enää ruoka maistu kun on muuta ajateltavaa. Myöskin ero/huonompi kausi suhteessa tekee sen, ettei maistu ruoka. Anoreksia on sitten vähän pitempi aikasempi juttu, ja johtuu ihan muista kun sydänsuruista.
ole raskaana?
Joskus syömättömyys ja laihtuminen jää päälle, vaikka sitä ei alunperin olisi tarkoittanutkaan. Mun anoreksiani alkoi aikoinaan juuri raskaasta erosta ja siitä aiheutuneesta pitkästä ruokahaluttomuudesta. Lopulta siihen syömättömyyteen (ja laihtumiseen) vain tottui, eikä halunnut enää syödä.
Että pidä itsestäsi huoli, ja ole varuillasi sen laihtumisen suhteen. Itse olen suurinpiirtein päässyt anoreksiastani yli, mutta kyllä sitä hemmetti sitten kestikin lähemmäksi kymmenen vuotta! Ja kaikki alkoi niin salakavalasti, kun ruoka ei vain maistunut ja ihmissuhteet olivat päin p*****ttä.
aamulla jatkui oksentelu...eilen makasin koko päivän kun oli niin heikko olo ettei ois jaksanut ees kävellä..sipsiä nappasin eilen muutaman,muuta en kyennyt syömään.
viittaa ankaraan stressiin. Olen nähnyt monen naisystävän menettävän täysin ruokahalunsa tai alkavan oksentaa, kun mies on käynyt vieraissa tai on tapahtunut muuta josta suhde on joutunut vakavaan kriisiin. Nukkumisesta kysyn siksi, että jos et enää nuku normaalisti ja tarpeeksi, voi olla kysymys myös masennuksesta, vakavanlaatuisesta. Ei ole normaalia, että vain itkee eikä jaksa ulkoilla eikä pysty syömään.
Minusta tuntuu, että jokin ulkopuolinen keskusteluapu olisi paikallaan. Myös jos pystyt kirjoittamaan suhteestasi itsellesi tyyliin plussat ja miinukset, saat hieman etäisyyttä tilanteeseesi.
Oma terveyskeskus on ensimmäinen paikka, josta apua kannattaa lähteä hakemaan.
tässä sitten kävi,hän jätti minut eilen tekstiviestillä...en ole nukkunut paljon yhtään puhumattakaan oisinko pistänyt mitään suuhuni...minä oon niin rikki,vuoden kohta oon oottanut tätä armeijasta ja silloin päätettiin että armeijan takia ei erota!!!miten minä voin muuttaa pois kun rakastaa niin paljon!!
tunteen... munki jätkä on armeijas... viime viikolla teki paskat, ja sen jälkeen ruuat suunnillleen jäänyt pois, tosin hyvä vaan kun tän laihutuksen kans muutenki kamppailen... ja nyt se sit kyselee ja huolehtii hulluna ;( tää armeija homma, laittaa kyl suhteen aika vaakalaudalle... huh huh
Olen tosi pahoillani, on raukkamaista jättää tekstiviestillä. Suhteesta pääsisi nopeammin kasvamaan erilleen, jos asiat edes puhuttaisiin selviksi. Et ole ainoa nainen, joka on kokenut saman, vaikka eipä se omassa tilanteessa paljon lohduta. Mutta muutkin ovat samasta selvinneet, se voi viedä aikaa, mutta siitä selviää.
Pane asunnonhaku kylmävireisesti vireille ja huolehdi vain ja ainoastaan itsestäsi. Nuku, syö, tapaa omia kavereitasi, tee kaikkea mitä tekisit muutenkin. Entistä poikaystävää sopii kohdella ylvään viileästi ja kohteliaasti, mutta ystävällisesti. Hän ei kaikesta päättäen ollut ollenkaan sopiva mies sinulle. Me naisethan emme miesten emmekä raitiovaunujen perässä juokse vaan pidämme kiinni arvokkuudestamme.
Rakastamasta ei voi lakata omasta halustaan. Itse ainakin olen rakastanut koko ikäni kaikkia, joita joskus olen rakastanut. Siirrä hänet mielessäsi sydämesi huoneeseen, anna jäädä sinne ja vedä ovi hiljaa perässäsi kiinni. Aikaa myöten tämä rakkaus voi kasvaa muistoksi, jossa päällimmäisenä on jäljellä yhteiset hyvät hetket ja kauniit muistot. Kaipaus hiipuu aikanaan. Et uskoisi, mutta kun ensimmäinen aviomieheni hylkäsi minut (rakastui opiskelutoveriinsa) oltuamme vajaan vuoden naimisissa, tuntui että koko maailma murenee ympäriltä. Kun sitten vajaat kymmenen vuotta myöhemmin näin entisen mieheni eräässä kokouksessa aivan toisella puolen Suomea, en edes ulkonäöltä tuntenut häntä. Hänen piti itse tulla esittäytymään. - niin täydellisesti olivat hänen piirteensä huuhtoutuneet pois.
Ja minulla oli paljon parempi, tai ainakin itselleni sopivampi mies itselläni.
eikun jatkuu...yritin hedelmiä eilen syödä mutta turhaan...
Minusta tuo oksentaminen kannattaisi tutkituttaa lääkärissä. En tiedä, mihin sairauksiin sellainen voi liittyä, mutta sairauden mahdollisuus pitäisi sulkea pois.
Raskauden alkupuolella on myös toisilla naisilla oksentelua niin, että paino laskee. Joskus harvoin on mahdollista, että kuukautiset tulevat normaalisti (tai ainakin jokin sivuvuoto?), mutta on raskaana. Yhdelle tutulle naislääkärilleni kävi niin, miehensäkin on lääkäri ja yllätysraskaus oli tosi yllätys.
Raskaustestikin hoituu omassa terveyskeskuksessa, mikäli on yleensä mahdollista että voit olla raskaana.
Voimia.