Riskeistä ja hyvistä puolista

Aloinpa miettimään että onko teidän mielestä riskejä karaten harrastamisessa ? Jos harjoittelee oikein niin tuleeko ajan myötä jotain heikkoja kohtia kroppaa, esim. kaverillani on polvet huonona kun erehtyi käymään Shotokanissa aikoinaan. Meidän seurassa tuskin polvet menee kun ei seisota kuitenkaan hullun lailla missään asennossa epäinhimillisen pitkän aikaa vaan treeni on melko inhimillistä, jokaisella omien henkisten ja fyysisten rajojen mukaista. Uskoisin että meidän treenit ennemmin notkeuttaa ja vahvistaa kuin luo mitään pysyviä heikkouksia kroppaan.

Mitä te ootte mieltä karatesta tai näistä parista karaten suuntauksesta tän asian tiimoilla ?

Onneks meillä ei oo senseit niin idiootteja että kurittais harrastajia mikäli ne ei osaa joten, kuten tuolla Tampereen Shotokanissa. Turpaan sietäis saada Willy mikälie...vihamielisyys senseitä kohtaan ei ole hyväksi, eikä kaikki kestä henkisellä eikä fyysisellä puolella moisia "metodeja". Vain joillekin masokisteille voi moinen olla hyväksi.

Meillä on meininkin sellaista että yleensä sensei kertoo että näitä tekniikoita sovelletaan tositilanteissa. Tämä on eduksi koska opetellaan muutamia eriskummallisia lyöntejä, joilla ei ole käyttöarvoa sellaisinaan monessa tilanteessa. Uskon että näistä erikoisistakin liikkeistä on hyötyä kun pitkälle treenaa niin osaa puolustaa itseensä monipuolisemmin tositilanteissa, eikä vaan jotain perusmaigeria tai mahalyöntiä.