Olen 21-vuotias nainen ja muutin uuteen kaupunkiin viime vuoden syksyllä. Muutin poikaystäväni perässä, tavallaan. Halusin pois vanhasta kotikaupungista, hän muutti tänne opiskelemaan ja minä sitten päätin lähteä mukaan. Meillä oli silloin todella iso välimatka ja muuttaminen vähensi senkin lähes olemattomiin. Olemme vieläkin onnellisesti yhdessä, nykyään asumme jo melkein yhdessä. Elämästäni puuttuu silti tärkeä osa-alue; kaverit.
Olen aika erakko talvisin, en pidä kylmästä, enkä harmaudesta, joten ei ole tullut tutustuttua kehenkään muuton jälkeen. Nyt kesän tullen alkaa tehdä mieli ulkoilemaan ja kahvittelemaan kaveriporukan kanssa. Sitä vain ei ole.
En ole sosiaalinen ihminen, minun ei ole helppo mennä juttelemaan ihan ventovieraille. Olen viettänyt suurimman osan ajastani internetin ja tietokoneen parissa muutenkin. Olen löytänyt useita ystäviä tätä kautta ja on ollut miittejä yms myös.
Vanhassa kotikaupungissa oli se oma tuttu porukka, mutta yhteydenpito ei ole sama asia kuin se hengaaminen yhdessä.
Poikaystäväni on paras ystäväni ja ihminen, joka tässä maailmassa minua parhaiten ymmärtää, mutta se ei silti riitä. Tarvitsen myös tyttökavereita ja koska minulle internetissä juttelu on aina ollut luontevinta, päätin nyt tätäkin kokeilla. Vaikka ennakkoluulot suomi24:sta kohtaan ovatkin mitä ovat.
Olen aika erakko talvisin, en pidä kylmästä, enkä harmaudesta, joten ei ole tullut tutustuttua kehenkään muuton jälkeen. Nyt kesän tullen alkaa tehdä mieli ulkoilemaan ja kahvittelemaan kaveriporukan kanssa. Sitä vain ei ole.
En ole sosiaalinen ihminen, minun ei ole helppo mennä juttelemaan ihan ventovieraille. Olen viettänyt suurimman osan ajastani internetin ja tietokoneen parissa muutenkin. Olen löytänyt useita ystäviä tätä kautta ja on ollut miittejä yms myös.
Vanhassa kotikaupungissa oli se oma tuttu porukka, mutta yhteydenpito ei ole sama asia kuin se hengaaminen yhdessä.
Poikaystäväni on paras ystäväni ja ihminen, joka tässä maailmassa minua parhaiten ymmärtää, mutta se ei silti riitä. Tarvitsen myös tyttökavereita ja koska minulle internetissä juttelu on aina ollut luontevinta, päätin nyt tätäkin kokeilla. Vaikka ennakkoluulot suomi24:sta kohtaan ovatkin mitä ovat.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kenenkään ystävä", sitä sanotaan.
Pinnallisia kavereita siis haluat.. mitäs niillä muka tekee, kun on jo yksi hyvä ystävä, jonka kanssa tulee todella hyvin toimeen? :)
en nimenomaankaan halua pinnallisia kavereita. Haluan vain oman kaveriporukkani, jossa voin olla oma itseni, silloin kun en pysty/halua poikaystäväni kanssa olemaan.
Ihminen on laumaeläin ja vaikka meistä kummastakin olisi niin ihanaa voida viettää loppuelämä yhdessä 24/7, siinä tulisi hulluksi.
Minulla on niin monia asioita naisena, joita poikaystäväni ei voi ymmärtää, koska on mies.
Mistä ihmeestä sait puheistani sellaisen käsityksen, että haluan pinnallisia ystäviä? Kerro ihmeessä, niin osaan korjata sen.
et olet muuttanut uutteen kaupunkiin,mullakin perheen kanssa muutto kesällä maalta kaupunkiin.
Olen toki asunut opiskelu aikana täässä samassa kaupungissa mut 23v sitten
ite vähän jännitän,kun on edessä SUURI MUUTOS ,miten sää selvisit siitä?
Sun tilanne on monilta osin similar to mine...Missä kaupungissa asustat? Entäpä ikäsi? (anteeksi kysymys, jos kerroit sen jo tekstissäsi: en muista)
Eli kerroithan sä sen iän heti tekstin alussa, sori:)
Minä muutin isommasta kaupungista pienempään. Tämä on ollut tähän asti aika ikuisuusprojekti, kaikkialla selitetään, että on normaalia kotiutua hitaasti.
Minulla ei ole täällä muita ystäviä, kuin poikaystäväni. Vanhaan kotikaupunkiin jääneisiin tuttuihin välit väljähtyivät, nykyään kiinnostus herää vain jos olen käymässä siellä päin. Mikä ei ole usein.
Olen tällä hetkellä työtön, eikä ole varaa opiskella. Pitäisi löytää töitä, että voisi säästää opiskelua varten, mutta kaikki on niin kesken. Päivät ovat hemmetin tyhjiä, kun ei ole ystäviä.
Netissä en jaksaisi enää hillua kaiken aikaa, varsinkin kun kesä tulee. Olen hillunut netissä jo puolet elämästäni, se alkaa tuntumaan tyhjältä sekin.
Sen aikaa kun poikaystäväni on koulussa ja töissä, olen yksin. Käyn ulkona koirien kanssa, siivoilen, kirjoitan, luen, katson elokuvia. Tai ainakin yritän, on niin vaikea keskittyä mihinkään, kun on yksin ja odottaa vain toista kotiin.
Tiedän olevani liian riippuvainen, mutta minä en tarkoituksella päästänyt tätä tähän asti. Nytkin voisin tietenkin lähteä ulos istumaan aurinkoon ihmisten äärelle, ehkä aloitella jutustelua tuntemattomien kanssa ja viettää leppoisa iltapäivä. En vain osaa yksinäni.
No, meni vähän aiheen sivusta, mutta ei voi mitään.
Sinulla on perheesi onneksi muuttamassa mukaan, voin vain kuvitella, kuin ison tuen ja helpotuksen sekin luo. Minulla, 21-vuotiaalla on äkisti usein ikävä äitiä, vaikka kotona vielä 3 vuotta sitten asuessani en voinut sietää kyseistä naista.
...Niin asun Jyväskylässä.
Olen 26-vuotias, työtön palveluvastaavaksi opiskellut koirallinen ja naimisissa oleva nainen, joka myös kokee kaveripiirin hyvin pieneksi.
Kun muut ovat töissä tai joutuvat vuorottelemaan monien ystävien seurassa.
Niin usein tunnen itseni kotona yksinäiseksi.
Mitä teen? Koitan siivota,lukea, käyttää koiria lenkillä, käydä kaupungissa(ei sinnekään enää innosta lähteä.) Välillä tuntuu, ettei mikään oikein innosta.
Missä asut? Minä muutin vuosi sitten Turkuun ja parhaimmat kaverit jäivät Ouluun. Onneksi yksi ystävä muutti tänne vasta ja olen välillä nähnytkin häntä. Jos huvittaa, niin kirjoittele kuulumisiasi osoitteeseen [email protected].
Annan siellä paremmin osoitteeni.
Itse olen 24v ja kaipailisin naispuoleisia ystäviä elämääni...Itse olen 013-alueelta.
Keski-Suomesta.
Oon itekkin vähän yksinäises ja hankalas tilantees täl hetkel. Periaattees tääl on kavereit mun joiden kans on välit ruvennu erkanee sit koulujutut vähän penkin alla. Oon itsekkin Jyväskylästä ja ikää 17..
Saa mailailla etenkin porukka 014 alueen lähelt.
[email protected]