Hei!
Hei!
Olen kahden pienen lapsen äiti ja kärsin hypokondriasta, jatkuvasta sairauden pelosta. Perustin MSN:n sivuille oman yhteisön tästä vaivasta kärsiville. Jotenkin lohduttaisi vaihtaa ajatuksia ihmisten kanssa jotka kokevat samaa järjetöntä ahdistusta...
Eli yhteisö löytyy sivuilta:
http://groups.msn.com/Hypokondria
Mikäli joku on parantunut jatkuvasta itsensätarkkailusta, pliis kerrothan mikä auttoi...
Hei!
Olen kahden pienen lapsen äiti ja kärsin hypokondriasta, jatkuvasta sairauden pelosta. Perustin MSN:n sivuille oman yhteisön tästä vaivasta kärsiville. Jotenkin lohduttaisi vaihtaa ajatuksia ihmisten kanssa jotka kokevat samaa järjetöntä ahdistusta...
Eli yhteisö löytyy sivuilta:
http://groups.msn.com/Hypokondria
Mikäli joku on parantunut jatkuvasta itsensätarkkailusta, pliis kerrothan mikä auttoi...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itse sairastan varmaan tuota hypokondria ainakin
omasti mielestäni. Se alkoi viime syksynä kovan
stressin ja muutenkin vaikean ajan jälkeen,
Jatkusvasti on joku paikka kipeä, ja ensimmäinen
ajatus siitä on että syöpähän siellä. Heti kun
pääsen yhdestä sairaudesta tulee toinen. Elämä
on tosi raskasta itsensä ainaista tarkkailua.
Minulla on myös yksi tuttava jolla sama vika.
On tosi rasittavaa itselle ja muille etenkin
läheisille kuunnella tätä ainaista sairauksien
pohtimista, kaikki energia menee siihen. Olis
kiva kuulla myös muiden kokemuksia, ja millä
pääsette irti niistä ajatuksista? On lohdullista
kuulla että näistä kärsii joku muukin ihminen,
eli tietää miltä juuri minusta tuntuu.
Mulla on just noin. Aina kun yhdestä vaivasta pääsee niin toinen tulee tilalle.
Tulisit tonne MSN:n puolelle? Olisi todella mielenkiintoista puida tätä asiaa jonkun kanssa joka ymmärtää minkälaista elämä tämän vaivan kanssa on!
Juu kyllä meitä löytyy ja se on tosiaan rankkaa kun jatkuvasti on jotain,isompaa tai pienempää. Viime keväänä sairastuin pahaan influenssaan, makasin sägyssä viikon kovassa kuumeessa..Sen jälkeen on pelottanut entistä enempi jotta tulee kova kuume sillä sydän takoo saataatuhatta ja siihen vielä paniikkihäiriökohtaus päälle kun on 39 kuumetta..Todella AHDISTAVAA!! Pelottaa kun väsyttääkin joskus ihan hirveästi että nyt on jo syöpä tai jos maha on sekasin niin jo mietin että hiv:kö jo on..Tiedostan itse luuloni mutta kun ne ajatukset tulee niin ne tulee sitten,vie voimia ja masentaa. Tuntuu että elämä on välillä pelkkää murehtimista.
Onko siellä yhteisössä vielä ihmisiä kirjautuneina?? JOs on niin minkä verran??
No ihan sitä vaan, että satun myös kärsimään samaisesta vaivasta,.. Mulla se vaan on jotenkin kausiluonteista.. välillä tulee pitkiksikin ajoiksi kiusaamaan mua. Nyt on parhaillaan ollu sellanen jakso viimeset 4kk menossa.. ottaa niin päästä, koko ajan on jokunen vaiva päällä. Tai siis ainakun johonkin satttuu/koskee niin pahinta pelkään ja oon sitte ihan paniikissa ja mietin vain sairautta. Ja tottakai sitä kaikista pahinta.. todella raskasta elää koko ajan pelossa, joka todennäköisesti on turhaa. Itse monesti huomaan ajattelevani, et nyt oon kipee ja ihan varmasti tuo ja tuo sairaus, mut kun joku kaveri vaikka soittaa mulle ja aletaan jauhaan kaikkee turhaa niin kipukin häviää, sit ku muistan sen taas niin se palaa. Ihan sekoa, ärsyttävää.. mut ei kai auta kuin yrittää kestää..
Meitä on siellä neljä,kaksi ei ole virkkanut mitään...
Hei.
Olipa tuttua tekstiä.Itse kärsin jatkuvasta sairastumisen pelosta n. puoli vuotta,kunnes lopulta olin jo niin ahdistunut että jouduin hakeutumaan lääkäriin pahojen paniikkikohtausten vuoksi.Sain lähetteen kriisiryhmään,missä kävin kolme kertaa juttelemassa peloistani.Suostuin hammasta purren aloittamaan cipralex-lääkityksen,joka on oikeasti antanut ihan uuden elämän!!Sitä ei ymmärrä kuin saman kokenut miten uskomattomalta tuntui,kun lääkitys muutama viikko aloituksesta alkoi vaikuttamaan.Pelot ovat kertakaikkisen poissa ja kroppa tuntuu olevan terve,ei pelkoa syövistä,kasvaimista jne..
Suosittelen kääntymistä ammatti-ihmisten puoleen,ettei tilanne pääse niin pahaksi kuin itselläni.Olen kuin uusi ihminen kun ei pelota jatkuvasti,on aikaa nauttia siitä mitä kaikkea on,ja kuinka ihanaa elämä voikaan olla.Voimia teille,älkää hävetkö hakea apua-sitä on mahdollista saada!
Hei!
Syön Sepramia. Tiedätkö miten se eroaa tuosta Cipralexita?
En tiedä mitä eroa näillä lääkkeillä on.Cipralex on ainoa mitä olen käyttänyt ja se on ilmeisesti aika uusi lääke.
Hei!
Olen murrosikäinen poika ja viimeiset kuukaudet ovat olleet elämäni tuskallisimmat. Kärsin sairauden pelosta ja käyn kouluterveydenhoitajalla lähes päivittäin jotain sanomassa. Minulle on sanottu että olen tavallista älykkäämpi lapsi ja siksi mietin sairauksia joita minulla ei edes voi olla ( esim. aids). Nämä kuukadet ovat pilanneet koulunkäynnin myös ja kaikki on vaikeaa. Tiedän että tästä pääsee ennemmin tai myöhemmin yli mutta nyt tuskat ovat pahat. Stressi on myös aiheuttanut lieviä fyysisiä oireita. Onko joku nuori täällä kärsinyt tai kärsii sairauden pelosta?
Kyllä meitä nuoriakin sairauksien pelkääjiä on. Itse olen 18 - vuotias nuori nainen ja ollut koko ikäni kauhea "murehtija". Pelkään kauheasti vakavia sairauksia esim. syöpää ja itse kuolemaa. Tää on kyllä tosi uuvuttavaa, kun joutuu pelkäämään :( Aina, kun mulla on joku paikka kipeenä niin tulee mieleen kaikista pahin sairaus heti.
Tässä jokunen kuukausi sitten löysin "muka" toisesta rinnastani kyhmyn ja heti luulin, et mulla on rintasyöpä. Pelotti kauheesti ja oli pakko mennä kouluterveydenhoitajan luo.. Eihän siellä sitten oikeesti mitään ollut :) Nyt mulla on ollut vatsa hieman kipeenä niin hetihän siellä ajatuksissa mahasyöpä kummitteli.. Voikun pääsisi näistä peloistaan eroon! Tsemppiä muille samasta pelosta kärsiville :)