Elikkäs tämmöstä on suurperheen arki OIKEESTI.
Tämä lista on koottu seitsemän lapsen ja yhden äidin arjesta (noin-kellon aikoina) yhden päivän ajalta. Ehkä tämä helpottaa teitä ihmisiä ymmärtämään, miten raskasta ja uuvuttavaa isossa perheessä voi olla. (Ei mitään hevosten silittelyjä ja hiihtolenkkejä ja karjalanpaisteja, mitä eräässä aikaisemmassa viestissä eräs suurperheen äiti kirjoitti totena)....
6:30 Äiti herää jo ennen seitsemää, käy tupakilla ja tekee jääkaappiin voileipiä. Miettii syntyjä syviä. Menee takaisin nukkumaan.
8:00 Pojan12, Pojan11 ja Pojan4 huoneessa soi herätyskello. Isommat pojat pukeutuvat, siirtyvät keittiöön ja poistuvat ulko-ovesta ennen yhdeksää. Pojat keittävät äidille kahvia.
8:15 Poika4 valpastui isompien herättyä ja alkaa inua myös aamupalaa. Äiti ottaa pojan4 nukkumaan viereensä. Äiti antaa vanhimmalle pojalle rahaa kaupassa käyntiä varten.
8:45 Unesta ei tule mitään. Isot pojat ovat valpastuttaneet myös tytöt.
9:00 Äiti vaihtaa tytölle1 vaipat ja pissattaa tytön3. Äiti huomaa, että tyttö10 ei ole lähtenyt kouluun. Kinastelu alkaa.
9:15 Kinastelu jatkuu. Nuorimmat hermostuvat ja heidät siirretään äitin makuuhuoneeseen rauhoittumaan.
9:30 Äiti toteaa tytön10 olevan kipeä. Vaatii tytön10 pysymistä sängyssä, jos meinaa kerta olla kotona koko päivän.
9:45 Tyttö3 ja tyttö1 ovat onnistuneet herättämään kiukkuamisellaan myös pojan4. Äiti asettaa koko konkkaronkan keittiön pöydän ääreen. Tyttö6 on tällä välin paahtanut leipiä kaikille. Lapset sotkee ja metelöi.
10:00 Äiti käy suihkussa ja laittaa itsensä kuosiin. Tyttö6 seuraa tapahtumien etenemistä olohuoneessa/keittiössä. Tällä välin tyttö10 on käynyt varastamassa keittiöstä paahtoleipiä omaan huoneeseensa.
10:00 Pukeutumishelvetti alkaa. Kenellekkään ei löydy mitään puhdasta tai sopivaa. Äidillä palaa hermot. Pihalle savuhenkosille.
10:15 Pukeutumishelvetti jatkuu. Äiti komentaa myös tytön10 apuun. Kinastelua.
10:30 Poika4 tönäisee tyttöä3, jonka huulesta tulee verta. Huutoa ja itkua. Poika4 pakotetaan jäähylle äidin makuuhuoneeseen. Poika4 saa raivokohtauksen, mutta ovi pysyy kiinni.
10:45 Tyttö3 ei suostu lopettamaan itkuaan. Tyttö3 suljetaan puolestaan arestiin tyttöjen huoneeseen yhdessä tytön10 kanssa. Lopulta pihalle lähtevät vain äiti ja tyttö6 sekä tyttö1.
11:00 Äiti jättää tytöt pihalle ja lähtee katsomaan sisälläolijoita. Tyttö3 on yhä itkuinen. Tyttö10 on kiusannut tyttöä3. Äiti patistaa tyttöä3 olemaan itkemättä. Kun mikään ei auta, äiti vie tytön3 vuorostaan äidin makuuhuoneeseen ja päästää pojan4 vapauteen pihalle siskojensa luo. Äiti takaisin pihalle katsomaan ulkonaolijoita.
11:15 Tällä välin tyttö10 on nakitettu siivoamaan keittiö. Likaiset astiat on laitettu koneeseen, pöytä on pyyhitty, jääkaapista otetut tavarat on laitettu takaisin paikoilleen.
11:30 Äiti tulee takaisin sisälle. Petaa oman sänkynsä, keittää kahvit ja istahtaa surffaamaan nettiin. Äiti ilahtuu tytön10 toiminnasta keittiössä ja käskee tämän ulos vahtaamaan pienempiä. Tyttö3 yhä raivon vallassa. (=uhmaikä) Tyttö3 siirretään äidin huoneesta omaan huoneeseensa.
11:45 Äiti puhuu mummin kanssa puhelimessa ja surffaa netissä.
12:00 poika4 tulee sisälle pissalle. Muutkin lapset ramppaavat sisällä ulko-oven paukahduksista päätellen.
12:15 Tyttö1 on kastellut vaippansa ja tyttö9 tuo tämän takaisin sisälle. Äiti vaihtaa vaipan ja sallii kuopuksen jäävän sisälle leikkimään olohuoneeseen. Myös tyttö3 saa tulla ulos huoneestaan.
12:30 Olohuoneessa syntyy eripuraa. Äiti käy napsauttamassa videot päälle ja vaatii hiljaisuutta.
12:45 Äiti runnoo järkyttävän törkyn pyykkikasan koneeseen. Omat vaatteet pessään ohjeiden mukaan myöhemmin.
13:00 Tyttö6 ja poika4 eivät jaksa olla enää pihalla. Äiti lupaa tulla sisälle, jos lapset lupaavat katsoa muumi-videota hiljaa hievahtamatta. Tyttö10 on ilmeisesti lähtenyt omille teilleen.
13:15 Poika4 öykkäröi jälleen ja hänet passitetaan poikien yhteiseen huoneeseen. Sohvalla istuminen vieressä olijaa tönimättä on näköjään mahdottomuus. Poika4 saa raivokohtauksen huoneessaan, muut katsovat yhä muumeja.
13:30 Äiti lopettaa netissä surffauksen ja alkaa paistaa munakkaita.
13:45 Kaikki sisälläolijat istutetaan syömään. Äiti auttaa syömisessä tyttöä1.
Lapset sotkee ja meluaa.
14:00 Ruokailuhelvetti jatkuu.
14:15 Äiti patistaa sotkuisen tytön3 ja vielä sotkuisemman tytön4 sekä pojan4 päiväunille tyttöjen huoneeseen. Tyttö6 menee mukaan vahtimaan, ettei pihahdustakaan kuulu ja tulee tarvittaessa tekemään asiasta reklamaatiota äidille.
14:30 Äiti tekee vielä lisää ruokaa. Poika12 ja poika11 tulevat koulusta kotiin mukanaan lisää paahtoleipää ja mehua. Pojatkin syövät nopeasti.
14:45 Nuorimmat mukulat ovat rauhoittuneet unten maille. Poika12 nakitetaan siivoamaan keittiön pöytä ja tyhjentämään/täyttämään kone netissä surffailua vastaan. Poika11 nakitetaan hakemaan tyttö10 pois kyliltä.
15:00 Äiti käy henkosilla jälleen kerran ja nauttii rauhasta.
15:15 tyttö1 on jälleen sotkenut vaippansa, äiti vaihtaa vaipat ja asettuu makuulle olohuoneen sohvalle vauvan kanssa.
15:30 Poika12 nakitetaan viemään haisevat roskat ulos. Tämän jälkeen poika12 saa surffata netissä.
15:45 Äitin ystävä soittaa ja mainitsee tytön10 ja pojan11 olevan heillä kylässä leikkimässä heidän lastensa kanssa. Äiti pyytää, josko nämä voisivat myös syödä siellä.
16:00 Epäsopu palaa. Myös tyttö3 herää ja tekee pojan4 levottomaksi. Poika4 haluaa päästä äidin makuuhuoneeseen surffaamaan netissä pojan12 kanssa. Pojalla12 menee hermot ja tämä tönäisee veljeään ikävästi. Itkua ja huutoa. Äiti pakenee ulos henkosille.
16:15 Poika4 puree ja kynsii ja potkii ympäriinsä kun häntä vihdoin raahataan ties monettako kertaa arestiin poikien makuuhuoneeseen. Tyttö1 alkaa metelistä johtuen ties monettako kertaa itkeä lohduttomasti. Äidillä menee hermot. Jälleen kerran!
16:30 Äiti päättää viedä lapset ulos. Pukeutumishelvetti alkaa jälleen. Tyttö6 auttaa pienempien tyttöjen pukeutumisessa. Poika4 potkii huoneensa ovea haluten myös ulos.
16:45 Pukeutumishelvetti jatkuu.
17:00 Äiti on jälleen pihalla pienempien tyttöjen kanssa. Poika4 nauttii jäähyään huoneessaan.
17:15 Äiti jutskaa naapureitten kanssa.
17:30 Tällä välin tyttö10 ja poika11 ja pojan kaksi kaveria on tullut taloon. Isot lapset ovat kinastelleet netin käytöstä ja päästäneet pojan4 vahingossa ulos huoneestaan.
17:45 Äiti menee kahville naapuriin. Kuraiset lapset saavat pysyä eteistilassa. Naapurin emäntä tuo niille keksejä. Tällä välin pojan11 kaverit puolestaan ovat käyneet äitin tupakkavarostolla. Myös keksikaappiin on siellä koskettu.
Poikaa4 on rääkätty isompien lasten toimesta.
18:00 Pienemmät tytöt eivät jaksa istua vaatteet päällä sisällä kylässä ja niimpä nämä päästetään ulos naapurin lasten kanssa.
18:15 Tyttö3 on kastellut housunsa ulkona ja äidin on pakko lähteä takaisin kotiin tämän kanssa. Tyttö1 tulee mukaan, mutta tyttö6 viihtyy paremmin omissa oloissaan pihalla, kuin sisätiloissa perheviidakossa.
18:30 Äiti vaihtaa itkevän tytön3 housut ja saa massiivisen raivokohtauksen isoille lapsille, jotka ovat koskeneet äidin tavaroihin. Poika11 ja tyttö10 lentävät pihalle kavereineen. Äiti on ihan puhki, ja sulkeutuu makuuhuoneeseen.
18:45 Kiltti poika12 hyssyttelee tyttöä3 ja tyttöä1 ja vaihtaa nuorimman vaipat. Poika4 itkee taas. Oikeastaan koko porukka itkee ja kaikilla on paha olla.
19:00 Äiti kokoaa itsensä ja aloittaa netissä surffaamisen ja tämän listan päivittämisen.
19:15 Jossain vaiheessa myös tyttö6 on tullut sisälle. Poika4 on rauhoittunut arestihuoneeseensa. Äiti surffaa netissä.
19:30 Äiti alkaa katsoa tv:stä salkkareita ja muuta joutavaa. Poika12 on paahtanut leipää koko porukalle. Sekä tyttö3 että tyttö1 alkavat olla jo väsyneitä.
19:45 Tällä välin myös poika4 päästetään ulos huoneestaan iltamehulle ja iltaleivälle.
20:00 Mainoskatkolla äiti kantaa pienimmät tytöt nukkumaan.
20:15 Äiti patistaa pojan12 käyttämään suihkussa poikaa4. Ihme kyllä homma onnistuu.
Äitiä harmittaa, ettei ehtinyt käyttää pikkuisia tyttöjä koko päivän aikana pesulla. Noh, huomenna sitten.
20:30 Poika12 alkaa surffata netissä. Poika4 hyppii alasti äitin sängyllä. Tyttö6 on ilmeisesti pistänyt tässä vaiheessa jo nukkumaan, hänestä ei havaintoa 20:n jälkeen.
20:45 Pojan4 päivän viimeinen kohtaus tämän häirittyä isomman veljensä netissä surffaamista. Äiti sulkee villikon poikien makuuhuoneeseen. Vaihtelevia riehuntaääniä huoneesta. Äiti voi onneksi tarpeen tullen isontaa kaukosäätimestä ääntä.
21:00 Äiti muistaa pyykit, jotka pestiin päivällä. Äiti heittää mokomat narulle.
21:15 Väsynyt äiti nakittaa pojan12 hakemaan pojan11 ja tytön10 pois kyliltä. Poika12 narisee vastaan, mutta lähtee kuitenkin. Äiti hyökkää tietokoneelle. Hahaa.
21:30 Äiti nauttii rauhasta ja vahaa samaan aikaan sääriään.
21:45 Pientä itkunkitinää tyttöjen huoneesta, ei mitään huomioitavaa. Myös poika4 on hiljentynyt.
22:00 Isot lapset tulevat sisälle. Äiti komentaa kaikkien olemaan hipihiljaa, ettei pienimmät gangsterit saa päähänsä herätä.
22:15 Jotain kuuluu olohuoneesta. Isot lapset katsovat jotain hauskaa nuorten leffaa.
Äiti nauttii nettijutuistaan.
22:30 Äiti käy naapureitten harmiksi vielä suihkussa. Samalla äiti vannottaa tyttöä10 lähtemään huomenna kouluun. Tyttö10 lupaa.
23:00 Iltanapostelua. Tyttö10 on mennyt jo nukkumaan, pojat istuvat ja nauravat mtv:n reality-sankareille.
23:15 Äitä harmittaa lukiessaan läpi kirjoittamaansa listaa. Tänään olisi pitänyt ainakin siivota, tehdä jotain kunnon ruokaa ja vaihtaa lasten sänkyihin petivaatteet. Mutta ehkäpä sitten huomenna...
23:30 Äiti käy napsaisemassa tv:n kiinni. Isot pojat menevät huoneeseensa. Äiti surffaa vielä tovin ja laittaa sitten itsekin nukkumaan. Huomenna uusi helvetillinen päivä.
Poika12
Murrosikäinen, mutta osaa olla myös mukava sellainen. Ymmärtää ehkä parhaiten äitinsä ajatusten kulkua ja tekee kotiaskareita toisinaan myös käskemättä. Välillä hänelläkin menee hermot pienempiin, mutta on silti tasapainoinen nuori mies. Aika hiljainen, ehkä vähän ujokin ainakin vieraiden ihmisten seurassa. Koulu menee hyvin. Jos mun lapsista jostain nyt tulee jotain, niin se on tämä.
Poika11
Murrosikäinen tämäkin tapaus, ja paljon hankalampi kuin isoveljensä! Häntä ei kiinnostaisi mikään kotijuttu ja kaikkeen pitää aina pakottaa ja uhkailla ja kiristää.
Viihtyy paljon kavereitten seurassa, mutta sehän kuuluu vain ikään. On silti aika sosiaalinen ja elämäniloinen poika. Joitakin alkoholikokeiluja. Koulu menee kohtalaisesti. Jos ei muuten tule pärjäämään elämässään, niin ainakaan ei tarvitse olla yksin sosiaalisen luonteensa ansiosta.
Tyttö10
Esi-murrosikäinen oman tiensä kulkija. Ennen totteli. Ei tottele enää. Äksyy pienemmille sisarilleen. Viihtyy kavereittensa kanssa. Toisaalta aika yksinäinen, sillä hänellä ei ole tyttöpuolisia kavereita, koska he eivät häntä kuulemma enää kiinnosta. Toisinaan ei minkäänlaista kunnioitusta äitiä kohtaan. Koulu menee aika huonosti.
Tyttö6
Kiltti tyttö ja äidin kullannuppu. On kiltti kaikille ja välttelee riitatilanteita parhaimman mukaan. Auttaa äitiä pienempien sisarusten kanssa. Viettää paljon aikaa pihaleikeissä sisartensa kanssa, mutta viihtyy silti parhaiten yksinään piirrellen ja mielikuvitellen.
Poika4
Toisinaan mietin, tuleeko tästä tapauksesta ihmistä lainkaan. On niin pahasti uhmaikäinen, että saa monta raivokohtausta päivässä. Saa myös äidin raivostumaan kaikista eniten. Kiusaa siskojaan ja käyttäytyy huonosti jatkuvasti. Murheenkryyni. Tälle tapaukselle pitäisi hommata jotain rauhoittavia. :)
Tyttö3
Uhmaikäinen. Itku- ja raivoherkkä, mutta ei yhtä neuroottinen kuin vuotta vanhempi isoveljensä. Kuitenkin suhteellisen omatoiminen.
Tyttö1
Kuopus. Helppo ikäisekseen. Ei läheskään niin huomionkipeä, mitä muut lapset olivat tämän ikäisinä.
Suurperheen arkipäivä!
44
8851
Vastaukset
- ?????????++++
Eikö isää ole ollenkaa vai onko kaikki eri mieheltä
- No voi hyvänen aika
suosittelen avun hankkimista perheesesi.
Ihmettelen kyllä,miksi äiti nakittaa jatkuvasti lapsia kotihommiin,ihan vain rangaistusmielessä?
Ja minuakin ihmetytti,éttä kuuluuko perheeseen isää laisinkaan? - Anjuzhka
No voi hyvänen aika kirjoitti:
suosittelen avun hankkimista perheesesi.
Ihmettelen kyllä,miksi äiti nakittaa jatkuvasti lapsia kotihommiin,ihan vain rangaistusmielessä?
Ja minuakin ihmetytti,éttä kuuluuko perheeseen isää laisinkaan?Minkähänlaista apua tarkoitit?
Terapiaa lapsille? Fyysistä kotiapua?
Olen itsekin ajatellut, että josko nuorimmalla pojallani olisi mahdollisesti adhd, tai jokin muu keskittymishäiriö. Olen vain sivuttanut seikan ja ajatellut sen kuuluvan uhmaikään. Vanhin poikani oli samanlainen 4-vuotiaana ja nykyään hän on se kaikista rauhallisin. Hassua.
Eiköhän tuo rauhoitu kouluikään mennessä. Koulun kautta voi mennä sitten juttelemaan terkkaritädeille yms. jos enää tarvii. Vanhin tyttöni on käynyt juttelemassa koulunsa terkkarin kanssa antisosiaalisuudestaan ja ryhmätyökyvyttömyydestä, mutta terkkari totesi vain kyseessä olevan tavallista sisäänpäinkääntyneempi lapsi, jossa ei sinäänsä ole mitään vikaa. Tarvitsee kuulemma vain potkua persuksiin. :) Toiseksi nuorin poikani on niinikään joutunut puhutteluun alkoholikokeilunsa johdosta. Tai me olimme molemmat juttelemassa asiasta. Päätimme, että niihin siidereihin ei kosketa ainakaan ennen yläasteikää, ja silloinkin vain valvonnan alaisena, juhlissa tms. Minusta tuo asia on nyt pois päiväjärjestyksestä, mitään ilmoja kotiin ei ainakaan ole tullut. Mutta tuo nyt on tavallista kaikille teineille, ei pelkästään suurperheteineille.
Fyysinen kotiapu olisi kyllä mieluinen, mutta mummit sun muut eivät asu paikkakunnalla. Olen eronnut lasteni isästä, hän ei enää omasta tahdostaan osallistu perheen arkeen. Lapset osoittavat erosta mieltään minulle, sillä isä ei ole heidän mielenosoituksiaan kuuntelemassa.
Mun mielestä on ihan normaalia, että lapset osallistvat kotitöihin. Toisinaan ei vain pelkkä kehotus mene perille, niin on tartuttava järeämpiin aseisiin eli pakottamiseen. Meillä ei kuitenkaan hyväksytä fyysistä väkivaltaa. Lapset voivat töniä toisiaan, mutta siitäkin seuraa "jäähy". Rangaistuksena voi olla myös esim. oman huoneen siivoaminen. Onko tosiaan näin, ettei teillä muilla tarvitse pakottaa lapsia pieniin kotiaskareisiin? - äityliinix4
Anjuzhka kirjoitti:
Minkähänlaista apua tarkoitit?
Terapiaa lapsille? Fyysistä kotiapua?
Olen itsekin ajatellut, että josko nuorimmalla pojallani olisi mahdollisesti adhd, tai jokin muu keskittymishäiriö. Olen vain sivuttanut seikan ja ajatellut sen kuuluvan uhmaikään. Vanhin poikani oli samanlainen 4-vuotiaana ja nykyään hän on se kaikista rauhallisin. Hassua.
Eiköhän tuo rauhoitu kouluikään mennessä. Koulun kautta voi mennä sitten juttelemaan terkkaritädeille yms. jos enää tarvii. Vanhin tyttöni on käynyt juttelemassa koulunsa terkkarin kanssa antisosiaalisuudestaan ja ryhmätyökyvyttömyydestä, mutta terkkari totesi vain kyseessä olevan tavallista sisäänpäinkääntyneempi lapsi, jossa ei sinäänsä ole mitään vikaa. Tarvitsee kuulemma vain potkua persuksiin. :) Toiseksi nuorin poikani on niinikään joutunut puhutteluun alkoholikokeilunsa johdosta. Tai me olimme molemmat juttelemassa asiasta. Päätimme, että niihin siidereihin ei kosketa ainakaan ennen yläasteikää, ja silloinkin vain valvonnan alaisena, juhlissa tms. Minusta tuo asia on nyt pois päiväjärjestyksestä, mitään ilmoja kotiin ei ainakaan ole tullut. Mutta tuo nyt on tavallista kaikille teineille, ei pelkästään suurperheteineille.
Fyysinen kotiapu olisi kyllä mieluinen, mutta mummit sun muut eivät asu paikkakunnalla. Olen eronnut lasteni isästä, hän ei enää omasta tahdostaan osallistu perheen arkeen. Lapset osoittavat erosta mieltään minulle, sillä isä ei ole heidän mielenosoituksiaan kuuntelemassa.
Mun mielestä on ihan normaalia, että lapset osallistvat kotitöihin. Toisinaan ei vain pelkkä kehotus mene perille, niin on tartuttava järeämpiin aseisiin eli pakottamiseen. Meillä ei kuitenkaan hyväksytä fyysistä väkivaltaa. Lapset voivat töniä toisiaan, mutta siitäkin seuraa "jäähy". Rangaistuksena voi olla myös esim. oman huoneen siivoaminen. Onko tosiaan näin, ettei teillä muilla tarvitse pakottaa lapsia pieniin kotiaskareisiin?jos haklisit sosiaalihuollosta apua,kuten kodinhoitajaa?
Minä vaatisin tutkimuksia lapselle,jolla epäilisin olevan adhd...sillä mikäli siagnoosi jää tekemättä ja lapsella sellainen on,niin eläminen sellaisen lapsen kanssa on kamalaa.
Silloin kun on diagnoosi,niin saa myös apua ja alkaa ymmärtämään lastaankin paremmin.
Nuo 11v alkoholi kokeilut ovat myös erittäin huolestuttavia asioita,koska tulee mukaan liima ja sitä kautta muut päihteet?
Eikö lastesi isä halua olla lapsiinsa yhteydessä,vai miksi et halua,että hän osallistuu arkeenne?
Mikäli "kunnollinen" mies,niin sehän helpottaisi sinunkin arkeasi. - Irinaniini
Anjuzhka kirjoitti:
Minkähänlaista apua tarkoitit?
Terapiaa lapsille? Fyysistä kotiapua?
Olen itsekin ajatellut, että josko nuorimmalla pojallani olisi mahdollisesti adhd, tai jokin muu keskittymishäiriö. Olen vain sivuttanut seikan ja ajatellut sen kuuluvan uhmaikään. Vanhin poikani oli samanlainen 4-vuotiaana ja nykyään hän on se kaikista rauhallisin. Hassua.
Eiköhän tuo rauhoitu kouluikään mennessä. Koulun kautta voi mennä sitten juttelemaan terkkaritädeille yms. jos enää tarvii. Vanhin tyttöni on käynyt juttelemassa koulunsa terkkarin kanssa antisosiaalisuudestaan ja ryhmätyökyvyttömyydestä, mutta terkkari totesi vain kyseessä olevan tavallista sisäänpäinkääntyneempi lapsi, jossa ei sinäänsä ole mitään vikaa. Tarvitsee kuulemma vain potkua persuksiin. :) Toiseksi nuorin poikani on niinikään joutunut puhutteluun alkoholikokeilunsa johdosta. Tai me olimme molemmat juttelemassa asiasta. Päätimme, että niihin siidereihin ei kosketa ainakaan ennen yläasteikää, ja silloinkin vain valvonnan alaisena, juhlissa tms. Minusta tuo asia on nyt pois päiväjärjestyksestä, mitään ilmoja kotiin ei ainakaan ole tullut. Mutta tuo nyt on tavallista kaikille teineille, ei pelkästään suurperheteineille.
Fyysinen kotiapu olisi kyllä mieluinen, mutta mummit sun muut eivät asu paikkakunnalla. Olen eronnut lasteni isästä, hän ei enää omasta tahdostaan osallistu perheen arkeen. Lapset osoittavat erosta mieltään minulle, sillä isä ei ole heidän mielenosoituksiaan kuuntelemassa.
Mun mielestä on ihan normaalia, että lapset osallistvat kotitöihin. Toisinaan ei vain pelkkä kehotus mene perille, niin on tartuttava järeämpiin aseisiin eli pakottamiseen. Meillä ei kuitenkaan hyväksytä fyysistä väkivaltaa. Lapset voivat töniä toisiaan, mutta siitäkin seuraa "jäähy". Rangaistuksena voi olla myös esim. oman huoneen siivoaminen. Onko tosiaan näin, ettei teillä muilla tarvitse pakottaa lapsia pieniin kotiaskareisiin?Kuulostaa vähän oudolle, että äiti surffailee netissä, ei tee ruokaa, ei siivoa ja lapset valvovat miten sattuu.
Suurperhe tai ei, äiti ei tee yhtään mitään, vaihtaa parit vaipat ja istuu naapurin kanssa kahvilla, ja lapset vaatteet päällä eteisessä.
Sinä nainen olet avun tarpeessa. Olet laiska, saamaton ja inhottava.
Ei pahalla, mutta tuo sinun kirjoitelmasi sai säälimään lapsiasi.
Jos ei kykene huolehtimaan lapsista tai oma jaksaminen on koetuksella, tee asialle jotain.
Kamalaa, kamalaa, kamalaa... - kotitöissä..
Anjuzhka kirjoitti:
Minkähänlaista apua tarkoitit?
Terapiaa lapsille? Fyysistä kotiapua?
Olen itsekin ajatellut, että josko nuorimmalla pojallani olisi mahdollisesti adhd, tai jokin muu keskittymishäiriö. Olen vain sivuttanut seikan ja ajatellut sen kuuluvan uhmaikään. Vanhin poikani oli samanlainen 4-vuotiaana ja nykyään hän on se kaikista rauhallisin. Hassua.
Eiköhän tuo rauhoitu kouluikään mennessä. Koulun kautta voi mennä sitten juttelemaan terkkaritädeille yms. jos enää tarvii. Vanhin tyttöni on käynyt juttelemassa koulunsa terkkarin kanssa antisosiaalisuudestaan ja ryhmätyökyvyttömyydestä, mutta terkkari totesi vain kyseessä olevan tavallista sisäänpäinkääntyneempi lapsi, jossa ei sinäänsä ole mitään vikaa. Tarvitsee kuulemma vain potkua persuksiin. :) Toiseksi nuorin poikani on niinikään joutunut puhutteluun alkoholikokeilunsa johdosta. Tai me olimme molemmat juttelemassa asiasta. Päätimme, että niihin siidereihin ei kosketa ainakaan ennen yläasteikää, ja silloinkin vain valvonnan alaisena, juhlissa tms. Minusta tuo asia on nyt pois päiväjärjestyksestä, mitään ilmoja kotiin ei ainakaan ole tullut. Mutta tuo nyt on tavallista kaikille teineille, ei pelkästään suurperheteineille.
Fyysinen kotiapu olisi kyllä mieluinen, mutta mummit sun muut eivät asu paikkakunnalla. Olen eronnut lasteni isästä, hän ei enää omasta tahdostaan osallistu perheen arkeen. Lapset osoittavat erosta mieltään minulle, sillä isä ei ole heidän mielenosoituksiaan kuuntelemassa.
Mun mielestä on ihan normaalia, että lapset osallistvat kotitöihin. Toisinaan ei vain pelkkä kehotus mene perille, niin on tartuttava järeämpiin aseisiin eli pakottamiseen. Meillä ei kuitenkaan hyväksytä fyysistä väkivaltaa. Lapset voivat töniä toisiaan, mutta siitäkin seuraa "jäähy". Rangaistuksena voi olla myös esim. oman huoneen siivoaminen. Onko tosiaan näin, ettei teillä muilla tarvitse pakottaa lapsia pieniin kotiaskareisiin?voivat lapset toimia äidin apuna..mutta yhdessä äidin kanssa...ja ikätasonsa mukaan.Kotityö ei saa tuntua ikinä "rangaistukselta".
Jotensakin kuulosti siltä että annat lapsille liian suuren vastuun pienemmistä,(sekä kotitöistä).
Etkö huolestu että lapset(ne vanhimmat)ottavat toisen aikuisen roolin perheessä?
Itsekin yh-äiti,ja viisi lasta...mutta sinun tarinasi kuulosti todelliselta perhehelvetiltä!
Etkö ikinä ilostu mistään?Näe päivissäsi mitään positiivista?Osoita lapsillesi hellyyden tunteita,rakkautta?
Hae hyvä ihminen kotiapua...Ei voi olla oikein että 4 ja 3vuotiaat ovat arestissa pitkiä aikoja,ja kertomasi mukaan useita kertoja päivässä!
Ehkäpä se ruokailu aikojen säännöllisyys poistaisi myös osan lasten kiukutteluista...
- aika
Siis eikö tässä perheessä olla yhdessä? Siis äiti ei kuuntele lastensa asioita. Vaan kiukkuilee kuin 3 vuotias ja pakenee tupakalle, nettiin tai naapuriin... huhu huh... Onneksi ei ole meidän perhe. Ja missä isä?
- Anjuzhka
Yhteistä aikaa on kyllä, mutta on myös sellaisia päiviä (kuten tämä ylös kirjaamani päivä), jolloin mikään ei suju ja tuntuu ettei mihinkään ole aikaa ja energiaa. Joskus on niitä hyviäkin hetkiä ja niistä hetkistä sitä varmaan ihminen saa voimia jaksaa ja jaksaa, vaikka oikeasti tekisikin mieli hajota pieniksi palasiksi (ja maata vaikka lattialla kuin se 3-vuotias) :)
Jotenkin kun tuo ero on vielä niin pinnassa ja mielessä koko ajan, eikä isä välitä, niin tuntuu niin orvolta ja avuttomalta... Naapuritkin ovat henkireikä. Pakkohan sitä on saada kasvotusten jutella myös toisten AIKUISTEN kanssa. En minä lapsilleni ala tilittää omia kipujani.
Yritän vain pysyä tiukkana, enkä näyttää heikkouksiani. Lasten ei tarvitse nähdä äidin luhistuvan. :(
Netti on mun henkireikä. Tupakka on paha tapa, mutta sekin on tavallaan henkireikä. Mieluummin menen ulos tupakille jäähyttelemään tunteitani kuin räjähdän lasteni edessä. - öäåxyz
Anjuzhka kirjoitti:
Yhteistä aikaa on kyllä, mutta on myös sellaisia päiviä (kuten tämä ylös kirjaamani päivä), jolloin mikään ei suju ja tuntuu ettei mihinkään ole aikaa ja energiaa. Joskus on niitä hyviäkin hetkiä ja niistä hetkistä sitä varmaan ihminen saa voimia jaksaa ja jaksaa, vaikka oikeasti tekisikin mieli hajota pieniksi palasiksi (ja maata vaikka lattialla kuin se 3-vuotias) :)
Jotenkin kun tuo ero on vielä niin pinnassa ja mielessä koko ajan, eikä isä välitä, niin tuntuu niin orvolta ja avuttomalta... Naapuritkin ovat henkireikä. Pakkohan sitä on saada kasvotusten jutella myös toisten AIKUISTEN kanssa. En minä lapsilleni ala tilittää omia kipujani.
Yritän vain pysyä tiukkana, enkä näyttää heikkouksiani. Lasten ei tarvitse nähdä äidin luhistuvan. :(
Netti on mun henkireikä. Tupakka on paha tapa, mutta sekin on tavallaan henkireikä. Mieluummin menen ulos tupakille jäähyttelemään tunteitani kuin räjähdän lasteni edessä.Kirjoituksestasi sai sellaisen kuvan että teillä on aina tällaista, mutta jos tämä oli vain yksi pieleen mennyt päivä niin se selittää kirjoituksen negatiivisen sävyn. Hyvin menneenä päivänä päivän kuvaus olisi varmaan ollut toisenlainen.
Jos erosta on vain vähän aikaa ymmärrän tuon ettet halua lasten nähden luuhistua. Sanoisin että sinä tarvitset aikaa olla yksin!
Oletko ajatellut osa-aika hoitoa lapsillesi? Tai palkkaa lastenhoitaja käymään kerran viikossa muutamaksi tunniksi. Että saat olla yksin (tai kylässä mutta ilman lapsia)! Alkuun lienee helpointa että ET ole kotona tämän muutaman tunnin aikana. Lähdet vaikka kauppaan, naapuriin, lenkille tai vaikka kirjastoon ja olet netissä ;). Kun on tiedossa että joskus lähiaikoina on taas se hetki että saa olla ilman lapsia se helpottaa. Ota tavaksi halata joka päivä jokaista lasta ja sano että: olet minulle tärkeä.
Meillä on auttanut pieleen mennen päivän kohdalla se, että istun alas ja otan lapset syliini ja ollaan vaan. lapset 4, 6. Tosin lapset on vielä niin pieniä että kaikki murheet poistetaan sillä sylillä. Saa nähdä muutaman vuoden kuluttua auttaako. - Anonyymi
Anjuzhka kirjoitti:
Yhteistä aikaa on kyllä, mutta on myös sellaisia päiviä (kuten tämä ylös kirjaamani päivä), jolloin mikään ei suju ja tuntuu ettei mihinkään ole aikaa ja energiaa. Joskus on niitä hyviäkin hetkiä ja niistä hetkistä sitä varmaan ihminen saa voimia jaksaa ja jaksaa, vaikka oikeasti tekisikin mieli hajota pieniksi palasiksi (ja maata vaikka lattialla kuin se 3-vuotias) :)
Jotenkin kun tuo ero on vielä niin pinnassa ja mielessä koko ajan, eikä isä välitä, niin tuntuu niin orvolta ja avuttomalta... Naapuritkin ovat henkireikä. Pakkohan sitä on saada kasvotusten jutella myös toisten AIKUISTEN kanssa. En minä lapsilleni ala tilittää omia kipujani.
Yritän vain pysyä tiukkana, enkä näyttää heikkouksiani. Lasten ei tarvitse nähdä äidin luhistuvan. :(
Netti on mun henkireikä. Tupakka on paha tapa, mutta sekin on tavallaan henkireikä. Mieluummin menen ulos tupakille jäähyttelemään tunteitani kuin räjähdän lasteni edessä.Minun mielestä olet todella kovilla, jos olet vielä yksinhuoltaja. Jos asuisit naapurissani, auttaisin sinua mielelläni. Mielestäni sinulla on liikaa töitä. Tarvitsisit jonkun apuhenkilön, koska olet vielä yksinhuoltaja. Ethän saa itsellesi edes lepoaikoja, että voisit kunnolla levätä.
Kun on noin monta lasta, joutuu elämään vain niille lapsille. Kyllä ehdottomasti tarvitsisit henkilöä, joka auttaa sinuakin saamaan vapaa-aikaa tuosta valtavasta työmäärästä. Ihminen tarvitsee ehdottomasti päiviä, jolloin voi istua yksin ja keskittymään ajatteluun, missä pohtii niitä perheen hoitoon kuuluvia ajatuksia. Tuohan on yhtä kaaosta, jos ei ole aikaa välillä käydä perusteellisesti omaa elämäänsä pohtimaan aivan rauhassa. Sitä ei voi tehdä, kun on noin iso määrä hoidettavia keskenkasvuisia lapsia. Minusta tilanteesi näyttää erittäin raskaalta, kun olet vielä jäänyt yksin pyörittämään arkea.
- Noinhan se
Käsi sydämellä voin vakuuttaa, että noinhan se meilläkin menee!
Minä tosin käyn vielä töissä ja työpäivän jälkeen tämä rumba on yhtä piinaa.
Mutta itsehän nämä lapseni halusin ja kuolen sitten komeasti saappaat jalassa, mutta sukulaisille en rupea ruikuttamaan.
Minulla on 6 lasta, kokopäivätyö, talon sisä- ja ulkotyöt, koira, kissoja ja vielä mieskin. Mies ei tee muuta kuin makaa sohvalla ja valittaa. Aamulla ekaksi se kertoo, mikä sillä nyt on kipeenä, sitten se töistä tultuaan rojahtaa sänkyyn tai sohvaan ja on niin väsy, että. Minähän aloittelen töistä tultuani vasta sitä toista työpäivääni, kyllähän minä jaksan laittaa lapsille ruokaa, pestä ja pyykätä, kuunnella ja ymmärtää.
Ei meillä kuskata lapsia uimaan, harrastuksiin tai kavereille, minä en kerta kaikkiaan kerkiä. Hyvä jos joskus ehdin jonkun lapsen vanhempainiltaan, enkä sittenkään aina edes muista kenestä lapsesta pitäisi nyt puhua näiden muiden vanhempien kanssa...
No, tätä juttua riittäisi. Pärjäillään me vaan siltikin ihan vaan vaikka muiden kiusaksi, vai mitä?- Anjuzhka
Niin, sulla on mies. Mietin tässä omaa kohtaloani lähes tuskaksi asti. Minun lasteni isä lähti toisen naisen matkaan, kun vielä rintaruokin kuopustani. Vaikka nyt tuntuu vaikealta, niin oikeasti kun ajattelen niitä viimeisintä puolta vuotta avioliitossani, niin olin kyllä jo silloin väsynyt. Väsynyt riitelemään, paiskomaan tavaroita, tivaamaan menoista ja tästä toisesta naisesta... Se oli yhtä suurta riitaa koko ajan ja vei oikeastaan enemmän voimia kuin tämä nykyinen rumba yksin lasten kanssa. Ehkä se on lapsillekin parhaaksi. Vaikka meillä onkin joskus täysi sota käynnissä, niin ainakaan ne eivät ole äiti ja isä jotka sotii, vaan lapset keskenään. Lapset kyllä unohtavat keskinäiset riitansa nopeasti. Pieni tönäisy tai lelun omiminen itselleen ei muistu mieleen enää seuraavana päivänä, toisin kuin äitin ja isän elämää suuremmat riidat.
Mulle oli tärkeää kirjata tuo päivä ylös, ihan itsenikin takia. Olen monesti lukenut oman tekstini läpi ja miettinyt mitä tein milloinkin väärin ja mitä olisin voinut tehdä toisin. Ehkäpä myös muut ihmiset ymmärtäisivät, miten raskasta on olla suurperheen äiti, eivätkä aina vain arvostelisi...
Mutta mutta... Eletään me ison pesueen mammat sitten vaikka ihan piruuttamme. :) - regina
Meillä vaan 6 lasta eikä päivät näytä noin hirveiltä.Herätys on arkisin 7.30(tosin vanhimmalla tytöllä13 jo varttia aiemmin, kun hoitaa lemmikkinsä,kissa ja koira, ennen kouluun menoa), aamupala ja kello 8.30-8.45 tytöt 13v, 8v ja 7v lähtevät kouluun.Minä jään kotiin pojan 5v ja tyttöjen 3v ja 7viikkoa kanssa.Petaan sängyt, lataan astiapesukoneen sekä pyykinpesukoneen.Vaatteensa kaikki muut saavat päällensä itse vain nuorin tarvitsee apua.Päivällä on sitten aikaa...luen lehden, hieman siivoilen, vauva tietenkin vaatii omat toimensa(vaipan vaihdot, syömiset, nukutukset), välillä käyn kerhoissatai on neuvolaa tai muuta menoa.Yleensä suht rauhassa saa päivät olla.Eka ja tokaluokkalaiset tulee kotiin kello 13.15.Autan läksyissä kuuntelen päivän koulukuulumiset.Laitan ruuan klo 15, jolloin vanhin lapsi kotiutuu.Taas koulukuulumisia ja läksyjä.Yhdessä oloa.Nukkumaan mennään kello 20.00.Tosin lukuläksyt luetaan vielä sängyssä ja iltasatu.Valot sammuu klo 21.00.Isoin menee vasta silloin sänkyyn ja mahdollisesti lukee hetken.Vauva nukahtaa viimeistään 23.00 ja herää noin 6 tunnin kuluttua syömään.Kello on silloi 3-5.00, riippuen nukahtamisajasta.Seuraava syönti onkin sitten noin 4 tunnin kuluttua, jolloin normaali päivärumba onkin taas alussa.
- Eihän tämä voi olla totta
tämähän on provo!
- mä vain
kyllä juttu on niin että kannattaa hakea apua...
mulla ei kyllä lapset juokse pitkin kyliä kun on kipeitä ja ei myöskään alle viisivuotiaat ole yksin pihalla..
on minullakin lapset välillä omassa huoneessaan miettimässä mutta ei montaa kertaa päivässä..enkä milloinkaan voisi laittaa odottamaan lapsia naapurin eteiseen kun itsse juon kahvin...kyllä lasten toki pitää jotain kotitöitä tehdä jotta osaavat sitten isompana ja saavat he palkkoiksi sitten viikonloppuna viikkorahan ja voi olla että tulee vielä jotain extraa...
- että joku
kirjoittaa piruillakseen näille laiskoille suurperheen mammoille, jotka teettävät hommat lapsillaan ja joiden kersat ovat vailla huolenpitoa ja tässä tapauksessa jopa vailla kunnon ruokaa ja puhtautta! eletään munakkailla ja paahtoleivillä. missä vaiheessa 1-vuotias söi? entä 3-vuotias? huh huh mitä menoa.
mutta tää taisikin olla totta.
kuule anjuzhka. hommaa äkkiä apua. sulla on nyt jotakin pahasti pielessä ja sun lapset kärsii.- niinniin
Tämmöstä se on meillä muissakin suurperheissä! Moni vaan ei uskalla myöntää. Ei se mies siellä mitään auta, lisää töitä vaan. Ja vielä pitää jaksaa illalla viimeiseksi se miehen palveleminenkin.
Ison lapsilauman hoitamisessa tarvittaisiin mummot ja tädit avuksi niin kuin ennen vanhaan oli, ei niitä yksi ihminen pysty millään tuon kummemmin hoitamaan.
Mutta ihmisiä niistä lapsista silitikin tulee. Kyllä niille järki päähän kasvaa jos on kasvaakseen.
Ei Anjulla mikään niin pielessä ole, että sille tarttisi ruveta apua kailottamaan. Hyvää jatkoa vaan toivottelen ja rohkeutta ja iloa elämään! - ja ehdottomasti
niinniin kirjoitti:
Tämmöstä se on meillä muissakin suurperheissä! Moni vaan ei uskalla myöntää. Ei se mies siellä mitään auta, lisää töitä vaan. Ja vielä pitää jaksaa illalla viimeiseksi se miehen palveleminenkin.
Ison lapsilauman hoitamisessa tarvittaisiin mummot ja tädit avuksi niin kuin ennen vanhaan oli, ei niitä yksi ihminen pysty millään tuon kummemmin hoitamaan.
Mutta ihmisiä niistä lapsista silitikin tulee. Kyllä niille järki päähän kasvaa jos on kasvaakseen.
Ei Anjulla mikään niin pielessä ole, että sille tarttisi ruveta apua kailottamaan. Hyvää jatkoa vaan toivottelen ja rohkeutta ja iloa elämään!kannattaa pykätä lisää lapsia maailmaan, kuten ap:n kirjoituksesta kävi ilmi ni mikäs sen "ihanempaa" kuin lapset.
Varmasti mies ehdokkaitakin pyörii ympärillä kun seitsemän lasta pyörii jaloissa.. - pitää olla
niinniin kirjoitti:
Tämmöstä se on meillä muissakin suurperheissä! Moni vaan ei uskalla myöntää. Ei se mies siellä mitään auta, lisää töitä vaan. Ja vielä pitää jaksaa illalla viimeiseksi se miehen palveleminenkin.
Ison lapsilauman hoitamisessa tarvittaisiin mummot ja tädit avuksi niin kuin ennen vanhaan oli, ei niitä yksi ihminen pysty millään tuon kummemmin hoitamaan.
Mutta ihmisiä niistä lapsista silitikin tulee. Kyllä niille järki päähän kasvaa jos on kasvaakseen.
Ei Anjulla mikään niin pielessä ole, että sille tarttisi ruveta apua kailottamaan. Hyvää jatkoa vaan toivottelen ja rohkeutta ja iloa elämään!7 kpl? Jos niitten kanssa ei pärjää, ei jaksa ja ap:tä ei tuntunut edes kiinnostavan. Aamulla leipiä kaappiin ja takaisin nukkumaan vaan. Kyllä kakarat hoitaa itsensä kouluun ym... Kersoja arestiin huoneisiin kun ei äiti jaksa kuunnella. Tupakkaa ja nettisurffailua.
Huostaan tuommoisten lapset pitäisi ottaa. - diiduu
Minäkin luulin provoksi. Mutta ilmeisesti ei. Voiko tuommoista äitiä olla olemassa?
- katti
diiduu kirjoitti:
Minäkin luulin provoksi. Mutta ilmeisesti ei. Voiko tuommoista äitiä olla olemassa?
ihmettelen vaan että miten äiti voi päiväsaikaan istuksia kaksi tuntia netissä? Olis käyttänyt senkin ajan johonkin järkevään, vaikka lasten kanssa keskusteluun. Kyllä lapset aika paljon vaistoavat äidin käytöstä, ja se aiheuttaa heille itselleen kiukkua. Eli jos äiti on hermostunut, hermostuvat lapsetkin.
Muutoin tuo kyllä kuulostaa ihan tavalliselle arjelle. - kuulostaa
katti kirjoitti:
ihmettelen vaan että miten äiti voi päiväsaikaan istuksia kaksi tuntia netissä? Olis käyttänyt senkin ajan johonkin järkevään, vaikka lasten kanssa keskusteluun. Kyllä lapset aika paljon vaistoavat äidin käytöstä, ja se aiheuttaa heille itselleen kiukkua. Eli jos äiti on hermostunut, hermostuvat lapsetkin.
Muutoin tuo kyllä kuulostaa ihan tavalliselle arjelle.tavalliselle arjelle? kaikkea muuta. tuo kuulosti siltä, että äitee vähät välittää muksuistaan ja penskat riehuvat miten sattuu ja missä sattuu.
- Chi
Sori, mutta myötätuntoa ei täältä heru. Jaa miksei? No, suurperhettä "hommatessa" täytyy olla kaikkeen tuollaiseen valmis ilman valituksia ja toisekseen- missä on lasten isä? Ideana tuskin on, että äiti hoitaa kaiken yksin..?
Kovin marttyyrimaiselta kuulostaa tuo tarina muutenkin. Äiti herää aikaisin ja koittaa mennä nukkumaan uudestaan, miksi ihmeessä? Jos ennen lasten heräämistä olisi tarkistanut muiden vaatetilanteen ym. eikä koittanut vaan kääntää kylkeä, EHKÄPÄ kouluunlähtö olisi sujunut ripeämmin?
Kaupassakäynti: mikä on sellainen asia, jota ilman ei arkiaamu lähde käyntiin ja jonka takia täytyy ihan kaupassa käydä? Nyt heti ei tule mieleen yhtään mitään, ehkä voit selventää?
"Sairaana" oleminen: selkeästi lintsaamista. Ja jos tyttö oli oikeasti kipeä, MIKSI LAITOIT SAIRAAN LAPSEN SIIVOAMAAN KEITTIÖTÄ?? Ja vielä päästit hänet kylille riehumaan?? Huhheijaa..!
Poikasi valvovat AIVAN LIIAN PITKÄÄN. 12-vuotiaan nukkumaanmenoaika ei todellakaan ole vähän ennen puoltayötä, kymmeneltä viimeistään sänkyyn! Jos pidät minua nipona, lue kasvatusalan ammattilaisten mielipiteitä unen tärkeydestä ja mieti nukkumisjärjestelyt uusiksi!
Koko tarinasta paistaa läpi marttyyrimaisuus, vaikkei niin tarvitsisi olla ja lapset selkeästi määräävät tahdin(niin ei todellakaan saisi olla!). Kuulostaa vähän siltä, että äiti haluaa päästä helpolla ja nakittaa lapset töihin samalla kun itse vetelee röökiä. Ei millään pahalla, mutta käynti perheneuvolassa voisi tuoda tilanteeseen selkeyttä... - .....
Toivottavasti tämä on poikkeuspäivä ja näitä on vain kerran vuodessa. Teidän perheestä isän lisäksi puuttuu rytmi. Päivän rytmittäminen helpottaa elämää jokaisessa perheessä ja suurperheessä sen merkitys korostuu entistä enemmän. Heräät aamulla, laitat aamupalan, herätät koululaiset ja laitat heidät kouluun. Sillä välin katsot valmiiksi kotiin jäävien lasten vaatteet, ellet ole tehnyt sitä illalla. Sitten yhteinen aamupala kotona oleville lapsille, aamutoimet ja ulos. Lounaaksi joko eilistä ruokaa tai uuniruoka uuniin ulkoilun ajaksi. Ruoka ja päiväunet, välipala kaikille lapsille. Kotihommia jossain välissä ja toki isommat lapset auttavat. Päivällinen ja pikkuhiljaa iltatouhut. Lapset nukkumaan hyvissä ajoin, myös koululaiset.
Nälkä tekee lapset kiukuiseksi vaikka ei uhmaikää olisikaan. Lapsi tarvitsee säännöllisesti ruokaa eikä lapsen maha täyty pelkällä paahtoleivällä ja munakkaalla.
Minulla on mies, mutta hän tekee pitkää työpäivää ja vastaankin kodista sekä 6 lapsesta yksin. Rytmittämällä päivän saan hommat hoitumaan. Jonkun mielestä olen tiukkapipo mutta se ei minua haittaa. - simo
Mielestäni et ole ansainnut kaikkea siitä, mitä tässä on nyt niskaasi ryöpytetty. Ei ihminen ole huono äiti siksi että polttaa tupakkaa tai surffaa netissä, kuten ei todellakaan myös siksi, että asettaa lapsilleen kotityö -velvollisuuksia. Kotityöt kuuluvat jokaisen perheenjäsenen velvollisuuksiin. Työt pitää tietysti mitoittaa jokaisen oman kyvyn mukaan. Yhdeksänvuotiaasta ylöspäin lapsen voi ihan hyvin pyytää siivoamaan keittiön kerran-pari viikossa. Pienemmille lapsille pienempiä ja helpompia kotitöitä ja teineille jo jotain vastuullisempiakin.
Kuulostat siltä, että välität lapsistasi paljon, mutta että teillä on vaikeuksia saada perheen arki sujumaan. Viimeisimmän kirjottajan teksti arjen rytmityksestä oli täyttä asiaa.
Mielestäni kymmenvuotiaan tyttösi tilanne kuulosti vähän huolestuttavalta. Tyttö selvästi kokeilee mitä sallit hännen tekevän ja mitä et. Mielestäni kouluun meneminen ei ole mikään neuvottelukysymys: asia on niin, että kouluun mennään joka päivä kun koulua on, jos ei olla oikeasti kipeinä (raja esim. siihen, onko lapsella kuumetta). Luuletko, että tilanne tytön kanssa tulevina vuosina helpottuu jos jo nyt sallit hänen sinun luvallasi lintsata koulusta ja häipyä kotoa oman mielen mukaan? En halua arvostella sinua, kiinnittää vain huomiosi siihen, mitä et ehkä ole itse tullut ajatelleeksi. Tyttö tarvitsee sinut vetämään hänelle selkeät rajat. Ei se ole mitään nipottamista, se on turvallisen elinympäristön luomista lapselle/teinille.
Jos lasten isä ei halua osallistua lasten elämään, onko sinulla ketään miespuolista sukulaista tai luotettavaa naapuria/ystävää, joka voisi viettää aikaa lastesi kanssa silloin tällöin? Varsinkin pojille olisi tärkeää olla lähipiirissä myös aikuinen luotettava mieshenkilö.- Anjuzhka
Olenhan minä tätä palstaa seuraillut, mielipiteitä on monenlaisia, eikä niitä kaikkia viitsi edes noteerata. :)
Ihmettelen kyllä suuresti niitä perheitä, joissa lapsillä ei tunnu olevan mitään kotityö-velvollisuuksia. Vaikka olenkin perheemme ainoa aikuinen, niin minusta olisi epäreilua, että tekisin kaiken itse. Ja mitenkä lapset sitten isona osaisivat elää itsenäisesti, jos eivät ole lapsena tottuneet tekemään mitään? Ei meillä leikki-ikäiset keittiötä siivoa, noukkivat vain omia lelujaan ja muita romppeita lattialta ja vievät niitä minne käsketään. Koulu-ikäiset tekevät enemmän, mutta tarvitsevat ainakin meillä jonkinlaisen "porkkanan", oli se sitten netissä surffailua, elokuvan katselua tai erityislupaa olla yötä kaverin luona.
Moni kirjoittaja on ollut aivan oikeassa tuon arjen rytmittämisen suhteen. Toisinaan on vain niin vaikea pitää kokonaisuutta ehjänä, että arki menee väkisinkin kaaokseksi. Pelissä on kuitenkin niin monta erilaista persoonaa ja monta eri tahtoa. Onneksi on myös parempia päiviä.
Lasten isä osallistuu kyllä lasten elämään, mutta hän asuu toisella paikkakunnalla ja käy tapaamassa lapsiaan vain joka toinen kuukausi. Toisaalta ihan hyvä, ettei käy useammin, sillä vierailujen jälkeen lapset kiukuttelevat aina enemmän minulle ja toisilleen. Monesti lapsilla on niin suuria kuvitelmia ja suunnitelmia tyyliin "sitten kun isä tulee, niin me tehdään sitä ja tätä...". Sitten kun isä on tullut ja lähtenyt pois, niin lapset ovat vain ja ainoastaan pettyneitä, kun eivät ehtineet toteuttamaan suunnitelmiaan tai eivät saaneet tarpeeksi huomiota isältään. Me pärjäämme siis ihan hyvin ilman häntä.
- elämäsi olevan
pelkkää "pukemis ja syömishelvettiä"? Kannataisiko miettiä oletko ehkä liika väsynyt pyörittämään huushollia yksin.
Mielestäni on oikeus ja kohtuus,että ainakin isommat lapset auttavat kotitöissä ja pienemmissä myös pienimmätkin taitojensa ja kehityksensä mukaan. Tekemällä oppii parhainten...
Minullakin on iso perhe ja tiedän kyllä tunteesi. Välillä ottaa päähän niin,että tekis mieli pistää kaikki läskiksi. Mutta kun menen takaulko-ovesta hetkeksi ulos ja tulen takaisin on tunteet jo laimenneet.. yleensä. Tiedän, että lapset kaipaavat jatkuvaa huomiota jokainen oli sitten päivän tai 17-vuotias. Yhden ihmisen on mahdotonta tähän vaatimukseen vastata. Kyllä äitikin kaipaa omaa aikaa ja rauhaa. Kannattaa kertoa lapsille, että äitikin voi väsyä, olla surullinen, väsynyt, vihainen yms.
Arjen pyöritys isossaperheessä on tosi työtä, eikä siihen heikoista ole. Ole ylpeä itsestäsi ja siitä mitä teet. Muista kuitenkin myös se,että lapsilla on vain tämä yksi lapsuus ja etteivät he ole ikuisesti pieniä ja passattavia.
Koeta jaksaa nauttia myös lastesi kanssa heidän lapsuudestaan. Yhdessä oleminen ja rakkaus ovat tärkeintä mitä lapselle voi antaa, raha ja materia ei merkitse loppukädessä yhtään mitään. - järkyttynyt
..moisesta tekstistä! Huh heijaa!!!
En löydä mitään positiivista päivästäsi, sori vaan. Itselläni on 6 lasta eikä meillä koskaan, ei ikinä ole ollut tollaista päivää!! Ei suurperheen elämä ole tommosta JOS KAIKKI ON EDES SUURINPIIRTEIN KUNNOSSA!Tuo ei ole suurperheen arkea, tuohan on kuin h...huoneelta!
Hae hyvä ihminen apua itsellesi ja lapsillesi tai saat pian ihmetellä sossuja ja poliisia ovellasi. Jos tuntisin sinut, ilmoittaisin heti viranomaisille.- oma arkesi
sitten on?
Etkö varmasti joudu koskaan komentamaan, käskemään, korottamaan ääntäsi lapsillesi?
Ihmeellistä. Halleluja. - en...
oma arkesi kirjoitti:
sitten on?
Etkö varmasti joudu koskaan komentamaan, käskemään, korottamaan ääntäsi lapsillesi?
Ihmeellistä. Halleluja.komenna lapsia naapuriin syömään.. herään ennen ensimmäistä kóululaista, istun netissä vasta kun lapset nukkuvat... vastuutonta tuommoinen. jos perheen tietäsin ilmoittaisin sosiaaliviranomaisille.
- sossuhan
en... kirjoitti:
komenna lapsia naapuriin syömään.. herään ennen ensimmäistä kóululaista, istun netissä vasta kun lapset nukkuvat... vastuutonta tuommoinen. jos perheen tietäsin ilmoittaisin sosiaaliviranomaisille.
välittää kovastikin siitä, käykö äiti netissä päivällä vai yöllä?
Mitä ihmeellistä siinä on, jos lapset syövät kavereidensa luona, jos perheet tuntevat toisensa?
Tuskin kenelläkään nyt niin tiukkaa on, etteikö voisi joskus kutsua ruokapöytäänsä myös lastensa ystävää, joka sattuu olemaan kylässä ruoka-aikaan?
Ja aika ihmeellistä, jos ei isot koululaiset osaa itse nousta ja lähteä kouluun?
Entäpä jos perheen äiti olisi töissä, niin kuin monet perheen äidit ovat. Silloin koululaiset heräävät ihan itsekseen ja hoitavat itsensä kouluun. Se on vain itsenäisyyttä ja täysin tervettä.
Pitikö itseäsi jäädä kyttäämään kun olit 12-vuotias, lähdetkö kouluun vai et?
Se tässä olisi sairasta.
- todella
jotain järkyttävää luettavaa! merkitsevätköhän lapset sinulle yhtään mitään? Kaikki tuntuu olevan pelkkää helvettiä...Luin päiväsi tapahtumat ja huomasin, ettet tunnu edes juttelevan lapsiesi kanssa, muuten kuin komentamalla, käskemällä tai laittamalla näitä vuoronperään arestiin johonkin huoneeseen. Meilläkin kuusi lasta, pieniä, mutta päivät eivät ole tuollaisia edes huonoina päivinä...
- MFF
hmmm...onpas ikävän kuuloinen elämä...mikä pakko on lisääntyä kuin kanit? Ei kiitos, meille "riittää" näin aluksi tämä yksi lapsi, koska haluan nauttia lapsesta ja miehestäni, en vain suorittaa elämää hampaita kiristellen.
- vielä...
mutta eipä elämä aina mene siten kuin itse tahtoisi.
Ainakaan minä en ikinä ajatellut että jäisin 12vuoden avioliiton jälkeen yksin 5 lapsemme kanssa,kun mies kyllästyikin arkeen lasten kanssa...ja otti uuden naisystävän.
Yhdessä lapset halusimme,yhdessä elämän sen mukaisesti rakensimme...Mutta niin toisin kävi.
Silti,ei elämästä selviä murehtimalla menneitä,elämä jatkuu vaikka vaikeitakin hetkiä on.Meillä on kyllä "kanikin",mutten koe samankaltaisuutta sen kanssa..johtuisko siitä että se on uros?Olet väärässä,ei elämä suurperheen äitinä ole suorittamista...aivan jotain muuta...suuria ilon hetkiä,murheiden jakamista,yhdessäoloa ja ennenkaikkea PALJON halauksia! - ensin
vielä... kirjoitti:
mutta eipä elämä aina mene siten kuin itse tahtoisi.
Ainakaan minä en ikinä ajatellut että jäisin 12vuoden avioliiton jälkeen yksin 5 lapsemme kanssa,kun mies kyllästyikin arkeen lasten kanssa...ja otti uuden naisystävän.
Yhdessä lapset halusimme,yhdessä elämän sen mukaisesti rakensimme...Mutta niin toisin kävi.
Silti,ei elämästä selviä murehtimalla menneitä,elämä jatkuu vaikka vaikeitakin hetkiä on.Meillä on kyllä "kanikin",mutten koe samankaltaisuutta sen kanssa..johtuisko siitä että se on uros?Olet väärässä,ei elämä suurperheen äitinä ole suorittamista...aivan jotain muuta...suuria ilon hetkiä,murheiden jakamista,yhdessäoloa ja ennenkaikkea PALJON halauksia!teetetään vaimoilla isokatras lapsia ja kun oma tuttu ja turvallinen vaimo ei kelpaakkaan heivataan se sivuun ja lähdetään painamaan uutta jälkikasvua seuraavan kanssa.
Nostan hattua sinulle, ja toivon voimia jaksaa kasvattaa ja hoitaa lapsesi. Ajattele, että toisaalta oli onni "päästä" siitä paskasta ukosta eroon. Toivottavasti maksaa edes elatusmaksut.
Älä vaan huoli sitä takaisin, kun alkaa "arki" sen uuden kanssa, sillä siinä vaiheessa ne yleensä ovat valmiita palailemaan kotipesälle.
- hulinaa
Kylläpä kuulosti tutulta,hyvä meininki :)Rehellinen kerronta eli tää on just tätä.Tsemppiä!!
- viivi 34v.
olen kuuden lapsen äiti ja tollaista se arki useasti on.lapset 12,11,9,8,4 ja 2 vuotiaat.
- on vain
5 lasta, mutta aika hullunmyllyltä tuo kuulostaa.
Täytyy sanoa, etten kyllä jaksaisi jos tuollaista tappelua olisi koko päivä.
Eikä kyllä tunnu aloittajakaan jaksavan...
Pidän juttua provona. - oletkin kai
on vain kirjoitti:
5 lasta, mutta aika hullunmyllyltä tuo kuulostaa.
Täytyy sanoa, etten kyllä jaksaisi jos tuollaista tappelua olisi koko päivä.
Eikä kyllä tunnu aloittajakaan jaksavan...
Pidän juttua provona.kirjoituksesi ja lapsiluvun vähättelyn perusteella vl. Teillehän kaikki tosielämä on provoa.
- ole...
oletkin kai kirjoitti:
kirjoituksesi ja lapsiluvun vähättelyn perusteella vl. Teillehän kaikki tosielämä on provoa.
vl-väkeä.
"Vähättelin" lapsilukua kun vertasin sitä aloittajaan.
Sanonpahan vain, että jos "tosielämä" on tuollaista niin elän kyllä mieluummin tätä omaa tylsää ja tasaista elämää. ;o)
En kyllä jaksaisi noin "värikästä"(?) eloa, eikä onneksi tarvitse jaksaakkaan.
- tyttönen24
Pistä ne vanhemmatki muksut ajoissa nukkumaam ei riitä 10-11 vuotiaalle että käyvät nukkumaan puolen yön maissa ja heräävät seittemän!
- äeti
ja nyt heräsi muutama kysymys. Miksi olet hankkinut noin monta lasta jos et viitsi niitä hoitaa? Onko sinun mielestäsi paahtoleivän ottaminen varastamista, tuliko mieleen että tytöllä oli nälkä? Kuinka voi kotona oleva äiti olla tekemättä kunnon ruokaa lapsille? Tunnetko että lapsesi ovat sinulle taakka? Olisiko mukavampi surffailla netissä kokopäivä?Sinun kai pitäisi ulkona lapsia vahtia eikä 10v tytön.Sinulla on outo nimitys lasten kanssa ruokailusta "ruokahelvetti" muilla se taitaa olla ruokailuhetki tai sinnepäin.Jos kirjoituksesi on totta niin sinulla on tosiaan jotain ongelmia.
- Yh äippä 39
Moikka! Luin tekstisi ja olin aivan ihmeissäni, lieneekö tuo totta. tai sitten kasvatusperiaatteissasi on jotain vialla. Netissä vain istutaan ja naapureilla kahvilla kun kymmenvuotiaat joutuvat vahtimaan pieniä, ja pienet vaatteet päällä eteisessä odottelemassa sinua!! ei järin reilua ja lapsia käy sääliksi!
Itselläni on kuusi lasta, Minkäänlaista "ruokailuhelvettiä" ei ole. Olen opettanut lapset pienestä pitäen istumaan pöydässä, kunnes ruoka on syöty. ja jos pöydässä tappelee. seuraa kahden minuutin jäähy. toisesta jäähystä jälkkäri jää pois. hyvin on toiminut. vanhimmat pojat vahtivat pienimpiä silloin tällöin. Mutta en heitä siihen pakota koska meillä käy lastenhoitaja jotta vanhimmille pojille jää aikaa harrastuksille ja minulle vähän sitä omaakin aikaa. Kaikki lapseni ovat hyväkäytöksisiä, eikä tulisi mieleenikän seisottaa heitä vaatteet päällä eteisessä itse kahvitellessani.!
Meidän perheen katras siis:
Tobias 11v
Walter 9v
Mico 4v
Nuutti 4v
Johnny 4v
Junnu 2v - yh6
Aikamoinen päivä sinulla. Kuuden lapsen yh-äitinä en kyllä ole moista ikinä kokenut. Yh-ksi jäin kun nuorin oli kaksivuotta. Menin töihin ja lapset olivat päivähoidossa niin kuin allekouluikäiset useissa yh-perheissä ovat. Koululaiset kävivät koulua ja oli ip-kerhot ja mummo oli pari tuntia iltapäivällä. Pikkukoululaisten oli mukavampi tulla kotiin kun saivat lämmintä välipalaa ja oli aikuinen paikalla.
Iso perhe ei ole mikään kaaos tai kasvoton hulinajoukko. Eikä perheen tarvitse olla mikään äitijohtoinen orkesterikaan, jossa lapset sinkoilevat sinne tänne ja äiti huutelee komentojaan joka suuntaan. Jokaista lasta on vain yksi ja lapsille voi puhua ja asioita voi puuhailla ihan rauhassa.
Rutiinit ovat aikalailla samat kuin muillakin perheillä. Eniten suurperhe tuntuu käytännön asioissa: pyykkiä on ajoittain iso vuori, tavaraa on enemmän, ruokaa menee enemmän ja asunnon on oltava iso. Ja tottahan tietenkin on, että suurperheen kanssa on pakko omata jonkinmoinen organisointikyky ja pitää langat hallussaan. Suurperheen yksinhuoltajuus ei kuitenkaan ole mikään paniikin paikka. Se voi olla jopa helpotus huonon avioliiton jälkeen. Tilanne rauhoittuu ja lapset asettuvat. Päästään sellaiseen tavalliseen arkioloon, jossa äitikin voi vain olla välillä ja nauttia perheen kanssa hyvästä elokuvasta.... ja joskus voi tapahtua niinkin, että huomaa olevansa hetken ihan yksin koko asunnossa kun lapset ovat kavereillaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nyt tajusin mitä haet takaa
En epäile etteikö meillä olisi kivaa missä vaan. Se on iso hyppy henkisellä tasolla sinne syvempään päätyyn, kuten tiedä433583- 362214
Naiselle mieheltä
Huomasin tuossa, että jääkaapissani on eräs sinun ostamasi tuote edelleen avaamattomana. Arvaatko mikä?321865- 171609
- 231548
- 151545
- 241407
- 141277
Ihmetteletkö, mihin sinussa ihastuin?
Pikkuhiljaa huomasin, että olet ainutlaatuinen luonne, plussana tietysti ulkoiset avut. Toista ei taida löytyä koko maai781255Mitä yhteistä on sulla ja kaivatulla?
Onko teillä samantyyppinen olemus tai luonne? Vai muistuttaako vartalonne toisiaan? Tai kasvot? Entä pukeutuminen? Onko881212