Katselin tässä muutama päivä sitten Dr. Philiä jossa oli juttua oudosti käyttäytyvistä ihmisistä. Eräskin rouva oli koukussa osteluun ja siinä näytetiin kuvia tämän kotoa, joka oli aivan täynnä tavaroita joita hän oli ostellut. Siis jokainen huone oli niin täynnä ettei siellä voinut asua enää tja muistaakseni oli 4 varastoa joihin myös oli varastoitu shoppailun aikaansaannoksia. Rouva oli muuttanut vanhan äitinsä luokse ja myös sen kodin tämärouva oli täyttänyt tavaroilla niin että hänen vanha äitinsä mahtui istumaan vain keittiön pöydän ääressä. Tämä 80-vuotias vanhus joutui jakamaan lehtiä jopa yöllä että pystyi auttamaan edes vähän ostiskelusta velkaantunutta aikuista tytärtää.
Tuli oikein huono olo kun katseli niitä tavararöykkiöitä. Mikä saa ihmisen jäämään ostelukoukkuun noin että ostaa vain koko ajan lisää vaikkei tee niillä tavaroilla mitään? Luoja varjelkoon moisesta sairaudesta! Onko täällä palstalaisissa ketään ostoholistia? Olisi hyvä katsella tuollaista ohjelmaa niin näkisi mihin se johtaa kun vain ostaa ja ostaa...
Tuli oikein huono olo kun katseli niitä tavararöykkiöitä. Mikä saa ihmisen jäämään ostelukoukkuun noin että ostaa vain koko ajan lisää vaikkei tee niillä tavaroilla mitään? Luoja varjelkoon moisesta sairaudesta! Onko täällä palstalaisissa ketään ostoholistia? Olisi hyvä katsella tuollaista ohjelmaa niin näkisi mihin se johtaa kun vain ostaa ja ostaa...
Vastaukset 38
Vanhimmat
normaalia porukkaa kun kukaan ei myönnä että olis jotain outoja tapoja. Astukaa transut rohkeesti vain esiin!! Ja tarkistuspakkoiset. Tarkistatko 20 kertaa onko hella pois päältä, samoin kahvinkeitin, ovi lukossa ym. Puheletko tai naureskeletko itseksesi?:D
Täytyykö AINA olla purkka suussa kun lähdet kaupungille?(Tiedän erään n. 50 v. naisen joka jauhaa nopeaan tahtiin purkkaa aina kun tulee vastaan. Jo vuosien ajan. On muuten ruman näköistä.
sellaista mitä ei ole tapahtunut?
Ethän itsekään paljastanut omiasi. ;)
nyt puhua.
tavoistani haluaisit puhua? Eikös jokainen puhu omistaan? Täytyy oikein miettiä onko jotain mainitsemisen arvoisia. Mutta turha väittää näiden kaikkien juttujen jälkeen mitä täältä palstalta saa lukea, että kaikki kulkisi ihan täysillä:)
Mä olen niin pedantti perfektionisti että pyrin karsimaan,kaikki ns. omituisuudet pois itsestäni. Ehkä se onkin omituista että tarkkailen liikaa itseäni peläten tekeväni jotain hölmöä ja muut sitten katsoisivat pitkään. Mutta jos joku tulee sanomaan että mulla on joku omituinen tapa niin lupaan kertoa sen täällä. Ehkäpä sinäkään et ITSE huomaa omia omituisuuksiasi. Naapurit vain nauraa:)))
,tämäkin, että vastaan vaikken mitään kerrokaan. - kuten ei kysyjäkää..
???
osoite mistä kysyä ?
jokunen vuosi sitten samantyylisen ohjelman, siinä näytettiin mieshenkilön pakkoneuroosista - hän ei halunnut viedä mitään roskikseen, vaan oli kerännyt ne kamaliksi röykkiöiksi asuinhuoneisiinsa.
Tämä henkilö ahdistui, jos näitä hänen aarteitaan vietiin pois, ja ilmeisesti kyseessä onkin jonkinlainen sairaus; toisivatko ne röykkiöt heille jonkinlaisen turvallisuuden tunteen - en tiijjä kun en ole lääkäri.
Sanottiinko siinä ohjelmassa, että mistä tuossa keräysvimmassa on kyse, mie en muista kun siitä on jo aikaa kun se ohjelma tuli?
Olen huomannut, että tasokkaimmilla kehitysvammaisilla on tuota tavaroiden ympärilleen hamstraus taipumusta - liekö sellaista hyvän mielen hakemista siitä ostotapahtumasta.
nuoriso nauraa, kun minun on tosissaan vaikea heittää hyvää käyttökelpoista tavaraa roskikseen. Kaikelle käyttökelpoiselle tavaralle pitäisi mielestäni löytyä kunniallinen jatkokäyttötarkoitus, jotta voisin luopua siitä helposti. Yleensä kerään laatikkoon tavaraa vietäväksi jonkin yhteisön tai tutun kirpputorille ja kaapeissa lepäilee usein pitkäänkin jotain täysin tarpeetonta, mutta ah, niin hyvää tavaraa. Luulen, että voisin syyttää tavastani vanhempiani, ellen tunnustaisi jo tässä iässä omaakin vastuutani.
Ostaminen ei ole koskaan kuulunut harrastuksiini, ellei oteta lukuun kauniita postikortteja tai valmiiksi ostettuja pikkulahjoja tai kirjoja, joita pitäisi muistaa ottaa käyttöön sopivan tilaisuuden tullen. Lahjat ja kirjat tulevat yleensä käytetyiksi, mutta postikorttikokoelma vaan karttuu. ;)
ole epäilystäkään.
kuulut - yhdellä heistä löytyi satoja onnittelukortteja..:DD
Olen huomannut, että kaikkein "tasokkaimmat" ihmiset yhteiskunnassamme vasta ovatkin suuria hamstereita. Vaikka monella ökyrikkaalla on jo ennestään iso rahakasa, niin päivästä päivään he yrittävät pörssipelillä tai muilla vilpillisillä kaupoilla saada rahakasansa vieläkin isommaksi. Mistähän kummasta näiden rikkaiden ihmisten rahankeräysvimma oikein johtuu!!
hamstraukseen tulee jonkinlainen vimma, jos vähänkin tulee siihen mahdollisuus.
Tiedän monta tavallista eläkeläistä, joille on tärkeintä kartuttuva pankkitilin saldo - toisaalta eivät raatsi syödäkään kunnolla, puhumattakaan kunnon terveydenhuollosta.
Ihmiseltä unohtuu elämän pituuden rajallisuus..
ei itsekään osannut sanoa miksihän teki näin. Hän vain rakasti ostelua. Suurin osa oli vielä pakkauksissa, eikä edes avattu lainkaan. En muista enää mitä Dr. Phil arveli syyksi, sitä ei niinkään paljoa käsitelty kun ohjelmassa oli pari muutakin erilaista tapausta, joten ongelmaa ei käsitelty sen syvällisemmin. Suurin aika meni tämän asian käsittelyssä kun esiteltiin niitä valtavia tavaramääriä. Hänellä oli kolme todella fiksua aikuista poikaakin siellä studiossa mukana ja halusivat että äitinsä lopettaisi tuon tavan. Aluksi tämä rouva sanoi ettei hän halua lakata ostelemasta mutta lupasi sitten ottaa vastaan tarjotun terapian. Jotkut ihmisethän saavat mielihyvää ostelemalla koko ajan uusia tavaroita. Joku taas hankkii mielihyvänsä jollain muulla tavalla. Ihastelin vain kuinka oli niin fiksut pojat vaikka äiti oli jo pitkään harrastanut tuota. Mitenkähän lapset olivat mahtuneet siihen kotiin:O
kun ahneet sukulaiset sitten ovat jakamassa vanhuksen kuoleman jälkeen rahoja. Vaikka onhan se ollut tälle rahankerääjälle oma valinta. Mutta jossain vaiheessa täytyisi jonkun puuttua sen verran asiaan, että edes omaan terveyteensä satsaisi ettei jättäisi tärkeitä lääkkeitä ostamatta vain sen takia, että muka ovat liian kalliita, jos pankissa on rahaa kuitenkin riittävästi. Tällaiset vanhukset kyllä ansaitsisivat ainakin kunnon hoitokodin hoidon viimeisinä vuosinaan mutta kun monesti sukulaiset eivät raaski laittaa tasokkaaseen hoitokotiin kun hoito maksaa muka liikaa eikä jää riittävästi rahaa perittäväksi.
Hän teki kaiken päinvastoin kuin muut. Hän ei milloinkaan noudattanut tavanomaista ajattelua. (Hyvä käytös hänellä kumminkin oli aina.)
Hän ei kertakaikkiaan piitannut pätkääkään siitä, mitä muut ajattelivat. Hän oli "voittaja". Kaikki jäivät hänen kanssaan alakynteen, jos yrittivät sanoa jotakin vastaan.
Hänen huushollinsa oli sellainen sekamelska, että vasta nyt olen tavannut vastaavaa, kun katson omaa asuntoani. (Se on se huono tapa, jonka opin häneltä.)
Hän oli työnarkomaani. Hän teki töitä vielä saattohoidossa ollessaan.
Se, mitä opin, oli se, että minun kummallisuuteni ovat minun, eivätkä ne kuulu kenellekään muulle. Minä elän kuten haluan, enkä puutu toisten tekemisiin, elleivät he häiritse minua.
on ihana tunne, kun näkee jonkun mielenkiintoisen kirjan. Pakkomielle syntyy pikapikaa, kirja on saatava omaksi.
Alkaa "keskustelu" itsensä kanssa; "onko nyt varaa, tarvitsetko sitä, onhan hyllyissä tarpeeksi.??
Vastaan; " tätä, juuri tätä painosta ei ole, tässä voi olla jotain uutta,
en sitten osta ensi viikolla, säästän jossain muussa"..jne
Kun kirja on maksettu, ostohetken tunne seuraa siihen saakka, kun ollaan kotona.
Kirja voi ollakin pettymys, se aivan kuin muuttuu...ei ole sellainen miltä liikkeessä näytti.
Vähän harmittaa.
Laitan hyllyyn ja haluan unohtaa....
Mutta voi tämä "ostos" palvella jonkinlaista muistia tukevaa asiaa. Kirjani muistuttaa tunnetilasta, jonka vallassa olin kun ostotarpeeni heräsi. "Tunnemuisti"???
t. eräskin "friikki"
sellainenkin pahe että mulla on pieni "kemppari" kotona. Eteisen kaapissa on heräteostoina ostettuja hiuskiinteitä, ihovoiteita,(Yves Rocherin tarjouksista:D), vartalovoiteita, hiusvärejä, kynsilakkoja, värivoiteta ja ties mitä kauneudenhoitotuotteita. Talven aikana kun on sellainen kaamosmasis, tulee hankittua ja kun kevät tulee, rupean kaivelemaan kaappia ja olen ns. "shoppailemassa" kaapilla, että mitä kaikkea kivaa sieltä löytykään. Hyvä näin, koska olishan harmi jos ne jäisivät käytämättä. Nyt täytyy taas ottaa itseään niskasta ja käyttää näitä hankintoja jotteivat pilaannu. Olen päättänyt vakaasti että uusia en osta ennenkuin ainakin puolet on käytetty (mahtaakohan lupaus pitää ?:/)
eikös noista tuotteista sanota, että ostamme
"mielikuvia"?
kuvastojen kauniit kuvat aiheuttavat jonkinlaisen reaktion aivoissa, ( fantasiaa, mielihyvää, ....)
mainitsemasi tuotteet eivät kuulu valikoimiini, vaikka niitä mainostetaan "kasvi-ym. luontais- pohjaisiksi"...sitähän ne eivät tietääkseni ole
eivätkä käy herkkäihoisille
minä innostuin kirjoita, kuten monesta muustakin asiasta, mutta kirjoja ostan kirppikseltä, käännös kirjat maksaa 0.50 snt ja kotimaiset 1.0 €. Valtava valikoima, saan ihan lukemattomia kirjoja ja niitä sitten lueskelen illalla sängyssä.
Sitten vaatteet, niitäkin kannan kirppikseltä, joskus ostan, joskus löydän ilmaiskopasta käyttökelpoista tai sitten kun alkaa taas matonkuteiden leikkaamiskuume, joka on nyt tuloillaan, kun voi ulkona leikata.
Yhteen aikaan keräsin kirppikseltä ja ostelin edullisia kankaita, tehdäkseni tilkkutöitä. Nyt on harrastus hiipunut, mutta kankaita ja paloja on jokapaikassa.
Onhan niitä muitakin juttuja ja piintyneitä tapoja, joita en jaksa alkaa kirjoittelemaan eikä kukaan jaksaisi lukeakaan. Tulis pitkä luku.
oiken vartavasten herkälle ihollekin kehitetty sarja. Mulla on tosi herkkä iho ja sopii hyvin. Siksi tuleekin hamstrattua kun ostan niitä tiettyjä voiteita sieltä enemmän kerrallaan silloin kun ovat alennuksessa eli kun on n. 50-60% alennettu, niin silloinhan saa 2 purkkia yhden hinnalla. Ja kyllä tuo on ihan totta että mielikuvia ostellaan, kuvastoissa on kauniita malleja ja kukapa ei haluaisi olla saman näköinen:)))
astoihin, minun pitää kiertää kaukaa Pentikit ja sellaiset..:/
rekisteröity nikki sinulla! Oikein hävettää - että olen nainen...Ja silti sinä taivastelet joitain "ostohulluja"! Oma nimimerkkisi kertoo aika paljon sinusta. Sitäpaitsi: NARTTU-nimitys naisesta ei suinkaan viittaa "suorapuheisuuteen" - vaan erotiikan alueelle!! Meillä kaikilla on heikkoutemme, joillain se on shoppailu...pitää olla armolinen, kuulehan!
Sullahan oli nikkinä "TYPERÄ". Saat käsitää mun Narttu1 nikkini ihan kuinka haluat, erotiikan kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Kyllähän suorapuheisia naisia sanotaan nartuiksi jos et satu sitä tietämään. Eikä nikin tarvitse loppujen lopuksi tarkoitaa yhtään mitään. Ja jos viitsisit edes lukea alempana oleva viestini, niin huomaisit että myönnänhän itsekin ostelevani esim. kosmetiikkatuotteita.
ja kuljen mielelläni ostoksilla.
Minun tapoihini(en tiedä onko omituinen tapa) kuuluu aina neuvotella hinnasta ennenkuin lyön kaupat lukkoon. Ostoksen ei tarvitse olla edes kovin hintava kun kysyn jo heti alussa, että onko tässä paljon tinkimisen varaa. Enkä osta milloinkaan mitään, jos en saa myyjää hilaamaan hintaa ainakin pikkuisen alas.
Tapani on omituinen, mutta erikoisista ja kummallisista tavoistahan tässä ketjussa puhutaankin.
Sen tahtoisin vielä mainita, että melkein poikkeuksetta olen saanut ainakin muutaman centin tingittyä kaikista ostoksistani.
Minulla tinkiminen on pakkomielle.
siis toinen; aikoinaan poikamme oli isänsä mukana urheiluliikkeessä, joillain aseostoksilla muistaakseni. Poikamme sanoi, että hänen täytyi lähteä kaupasta kesken pois, kun häntä ilotti niin se "ukon" tinkiminen..ja hän vannoi ettei lähde enää koskaan isänsä mukaan kauppaan - olemme saaneet monet yhteiset naurut tällä kauppamatka muistolla..:))
ja ytimekkäästi : puhun itsekseni ja kun ikää on karttunut,olen huomannut,että yksinpupatus on vaan lisääntynyt.Kaupassa raejuustopurkkia pitää ravistaa ennen kärryyn laittoa...heh :))
kaverin vaimo ostelee kenkiä kuin se "imelda margos" tai mikä hänen nimensä nyt olikaan. Toisen kaverin tai tutun vaimo on mieltynyt käsilaukkuihin. Joka juhlaan pitää saada uusi laukku? Onkohan tuossa mitään tolkkua?
Voe että kun luoja minut säästäis tuommosilta akoilta! Entistä tarkemmin seuraan ehdokkaiden mieltymyksiä.
Kuulema ne miesten "virvelit" on sama asia, mutta epäilen vähän. Mulle kolme virveliä on riittänyt koko elämäksi, tähän asti ja riittää loppuun asti.
Mutta ne kengät,kassit,pleiserit,jakut,hatut,rahakukkarot, ynm:ylimääräiset hompät. EN YMMÄRRÄ. Vakio kamat näistä pitäis riittää normaalisti.
Style on in kuulema, saa olla minun puolesta. En lotkauta korvaani ostoshaluisille naisille, mutta luulen että en menetä siinä mitään? Vai onko toisin? kertokaapa?
naisen - luulisin.
Pieni hömpän ostelu, se vaan kuuluu naiseuteen..:)
Miehet ostelevat hylsysarjoja, ruuvimeiseleitä jumalattomat määrät, hitsauskoneita, pylväsporakoneita, vannesahoja, akkuporakoneita..jne..niitä on aurotalli pullollaan..:/
se moottorikelkka, katiskavene moottori, isompivene moottori, kulmahiomakone, rakennusirkkeli, jiirisaha - jota tarvitaan silloin kun kerran kymmenessä vuodessa katkaistaa katto- ja lattialista ja niin edelleen, että pientä ne pleiserit siinä.
kukkaa mies ei tartte tuommosta määrää tavaraa. En minä ainakaan. Vene ja moottori kestää miehen iän, ei niitä tartte vaihella ja uusia ostaa. Auton huoltoon tarttee vehkeet, ei niitä paljain nyrkein auvota muttereita. Siinä säästää helevetin ison summan rahaa kun tekee pikku huollot itse, eikä vie autoa korjaamoon valohoitoon.
Sirkkelit ja muut harvoin tarvittavat vehkeet voi kyllä vuokratakin. Pitäähän se järki olla päässä kerjätessäkin.;))
ei kuulu hömpän ostelu. Se sana tarkottaa ihan muuta. Rahalla ostettu onnellisuus on silmänlumetta.
autotallista löytyvät miehen onnellistajat - ja siellä se miehuus näkkyy.
Ai.. niin traktori ja sen pakolliset tykötarpeet vielä unohtuivat..
Mutta kai se on vaimon syytä kun se onni on ostettava.
ukoltas tunnu puuttuvan ennää kun sukellusvene ja lentokone. Voes se alakaa jo rakennella jonniilaesta rakettia että sinä saesit ampua sen vaekka kuuhun.
erilaiset miehillä ja naisilla?
jos ajattelisi, että ostovimma palvelee jotain
estetiikan näkökulmasta katsottuna
naisen ( minun, en tiedä muista?) silmä viipyilee milloin missäkin, etsien kauneutta
koska en osaa itse paljoakaan luoda sitä, ostan muiden tuottamaa kauneutta
mutta miksi varastoida??
lopulta ne naurutkin.Pirre,niin puhut,kuin miun miniä.Pojalla,ku on kans samat keräilykohteet.Alakerrassa jos minkäkinlaista vekoa,hyvä,kun mahtuu sekkaan mitään tekemään.No se homma käy,ku on konneita ,sano mummo,ku hohtimet osti!
, no jos nyt ei sentään ja sitäpaitsi hän arvaisi mistä on kysymys ja laittaisi vielä minut kuuhun.:)