Mitämitämitä mitä ihmettä teen itseni kanssa? Tapasin viikonloppuna miehen, jonka tiedän olevan kiinnostunut itsestäni. Nyt mun pitäisi soittaa hänelle, ettei hän luule etten ole kiinnostunut. En vaan uskalla! Mitä minun pitäisi sanoa? Olen luonteeltani hiljainen enkä ikinä ole tykännyt asioida puhelimessa, varsinkaan tuntemattoman kanssa! En kuitenkaan keksi mitään sanottavaa mutta en haluaisi suhteen kaatuvan ennen alkamistaan...
Auttakaa minua... Olen epätoivoinen...
Auttakaa minua... Olen epätoivoinen...
Vastaukset 12
Vanhimmat
olla helpompi tapa lähestyä.
moi ... mitä kuuluu ;D
jos keskustelu ei etene ..
sanot seuraavaksi vain
MOI ;D ;D
Tuleepahan ainakin kerrottua,
että ajattelet Häntä ;D
Äh.. Hitto kun olen ihan auttamattoman ujo :( Häpeän itseäni. Mies pitää kuitenkin minua ihan idioottina...
Älähän häpeä itseäsi, mieshän on kiinnostunut sinusta!
Tekstiviesti voisi olla hyvä ajatus. Me ujothan olemme tunnetusti aikas hyviä kirjallisessa viestinnässä, toki ei tarvitse nyt ottaa paineita siitä tulevasta puhumisestakaan. Ja olethan kai jotain sanoja vaihtanut hänen kanssaan...?
Minä ajattelen tuon tilanteen niin, että ollessani sinun tilanteessasi, ottaisin härkää sarvista kiinni. Aiempia kirjoituksiani lukeneet voivat ehkä hämmästellä, mutta jos mies olisi tehnyt aloitteen tai se kiinnostus olisi niin selvää, niin en haluaisi aikailla.
Tässähän tulee ihan kateelliseksi...Voi kun minullakin olisi tilanne tuolla mallilla...
Ujous ja kirjallisen Viestinnän "laatu" toisiinsa?
Huomenta.
Yleistäähän ei tietenkään voi eikä voi sanoa, että parhaimmat kirjoittajat löytyvät ujoista, mutta itse ujona ainakin pystyn ilmaisemaan itseäni hyvin kirjoittamalla ja väittäisin, että toisinaan jopa eri tavallakin kuin muut. Olen huomannut sen täällä palstallakin, että moni osaa kuvata sanomansa "persoonallisella tavalla".
Sitä kun pohtii paljon asioita päässään eikä tuo niitä ilmi, niin sen voi sitten kirjoittaa omintakeisen ujon tyylillä. ;)
Jos omasta mielestäsi "mokaat", muista että sinun ei tarvitse nähdä häntä enää sen koomin. Vai tarviiko? Ymmärsin ainakin asian niin, että ei. Jokainen meistä välillä mokaa. "Tekevälle sattuu" sanotaan usein. Ei ole todellakaan yksi puhelunsoitto maailmanloppu -menisipä se sitten hyvin tai huonosti :)
Oikeastaan ajattelen itse asian juuri näinpäin: mitä hölmömmän kuuloinen vastakkaisen sukupuolen edustaja on puhelimessa, sitä ihastuneempi hän on siihen toiseen. Jos tuo mies hoksaa JÄNNITTYNEISYYTESI ja MIELENKIINTOSI, niin mitä voit menettää??? Voit ainoastaan SAADA. Voit saada miehen kiinnostumaan sinusta tuplasti voimakkaammin kuin aikaisemmin.... Mutta tätähän et halunnut, vai mitä? Halusit ainoastaan olla joka tilanteessa asiallisen, itsevarman ja välkyn oloinen? Ethän muuta halunnut kuin päteä... viis siitä, vaikka muut saisivat sinusta välinpitämättömän kuvan. Kunhan et vain epäonnistu, sehän oli se jutun idea?
Täytyy kyllä sanoa, että joskus inhimillinen kömpelyys ainoastaan edistää asioita, vaikkei sitä uskoisikaan ihan heti. Jos et nyt toimi, joudut odottamaan pitkän aikaa seuraavaa samanlaista tilaisuutta. Minua ei tarvitse tietenkään uskoa, mutta yleensä se on vain niin, ettei onnea ole kenenkään kohdalla loputtomiin. Sinun ei tarvitse puhelimessa sanoa muuta kuin että haluat tavata uudelleen ja sitten kysyä, että koska hänelle kävisi. Jos näet hänet, et voi mitään ainakaan menettää! Olet yhä elossa, aivan samanlaisena kuin ennen, vaikka mokaisitkin. Ei tuon tilanteen onnistumisella/ epäonnistumisella ole kuule silmänräpäytystä suurempaa vaikutusta elämääsi. Ole niinkuin olet, voit aivan vapaasti olla :) Jokainen ymmärtää, että ihminen ei ole ensimmäisillä tapaamiskerroilla ihan se, mikä oikeasti on.
Kiitokseni teille, jotka olette vastanneet.
Toki tiedän, että yksi soitto tai viesti ei ole maailmanloppu. Se ei lopeta elämää. Ja harvemmin vaikuttaa mitenkään suuresti negatiivisesti. Se ei edes tee loppua edes yhdestä päivästä. Tiedän senkin, etten voi menettää juurikaan mitään.
"Inhimillinen kömpelyys" on kauniisti sanottu. Itsekkin ainakin rakastan sitä muissa, ehkäpä joku rakastaa sitä minussakin :)
Tästedes haluaisin muistaa mahdollisuuteni ja arvoni itseni ja muiden suhteen. Toivottavasti kaikki muutkin muistavat. Me ujot ja yksinäiset tunnemme elämän useimmin värikkäämpänä kun sosiaaliset ja "normaalit". Eihän siinä mitään pahaa ole :)Pidetään elämä kauniina... Eihän meillä "aikuisten oikeesti" ole mitään hätää. Yritetään pitää itsemme muiden ihmisten tasolla ja vaatia itseltämme vain inhimillisiä tekoja... Soittaminen on yksi niistä =) Ja jos siihen ei pystytä niin tekstiviesti on kohtuullista :)
Ihan relaks vaan! Kaikkia jännittää soittaa eka kerran jollekin, ja varsinkin jos kyseessä on ihastus! itse en ole edes hirveä jännittäjä, mutta auta vaan kun pitää soittaa..heh.. kampaajallekin soittaminen jänskättää.
Non niin, Viesti on tietty helpompi laittaa ei tarvii puhua, laitat vaikka, että iiks, mitäs kuuluu, en voi soittaa koska jänskättää:) mennäänkö jätskille joku päivä? Tai sit jos soitat sille niin laitat vaikka paperilapulle pari juttua mitä aiot sanoa sille tai kysyä siltä, ettei iske luu kurkkuun. Voit vaikka sanoo et moi, aattelimpa soittaa kun pääsin just kaupasta/kuntosalilta.. mitäs sulle? Mitäs meinasit illalla tehä? Ja sit sanot että vois nähä joku päivä ja tehä jotain?
Samalla tavalla sitä toistakin jännittää, ja aina sitä luulee että itse on se ainoa maailmassa! Viestit on hyviä ja helppoja! ainakin aluksi!
Tsemiä!
Hassua, kuinka näinkin pienestä asiasta voi tehdä näin vaikean...
meitä on moneksi. toinen tykkää perunasta toinen porkkanasta. toista pelottaa korkeatpaikat toista puhelin, että semmosta!!
Outoa ja outoa.
Minulla on vaikeuksia sanoa edes 'moi' ihastukselle, ja kerään siitä aivan kauheet paineet itselleni. Taaskaan en saanut yhtä sanaa suustani! Voi voi, mitenkähän minun käy tätä menoa...voi tätä tunteiden myllerrystä...