hieman ajattelin kirjoittaa tänne omasta taistelustani uskomisen suhteen. olen naimisissa, usean lapsen äiti, mieheni paljon poissa kotoa työnsä puolesta, tuonut kotiimme paljon "syntiä" mm. televisio ja ylimielinen suhtautuminen musiikin kuunteluun. myös leffoja katsottu ja mies katsoo paljon, joten salailua ja ns. valehtelua näiden aioiden ympärillä on ollut minun osaltani useita vuosia. olen puhunut ja ollut ahdistunut näiden asioiden keskellä pitkään, myös lapset tiheään tulleet ja oma opiskeluni jäänyt kesken tämän ja mieheni urakehityksen kannalta. katkeraa mieltä on ollut, ehkä edelleenkin, ja uhmakasta mieltä...olen kuitenkin aina halunnut pitää uskomisen tärkeimpänä asiana elämässämme, yrittänyt selviytyä seuroihin, pyhäkouluun ja kerhoon lasten kanssa yms. kunnes, alkuvuodesta asti olen alitajuisesti alkanut prosessoida näitä kysymyksiä pääni sisällä ja nyt, tässä hetkessä tajunnut, että minun oma uskoni on mennyt, en osaa enää ajatella itseäni vanhoillislestadiolaisena, siis mieleni on paatunut totaalisesti ja kuvioissa on toinen mies.....olen siis tuhoamassa tämän idyllin onnellisesta avioliitosta...siihen on ollut vaikuttamassa se, että mieheni elää reissuilaan miten epäuskoiset elävät, valeheteluakin ollut ilmassa, minä siis olen oman perheeni suojelemiseksi tuhonnut oman uskoni ja suunnittelen muuttoa toiselle paikkakunnalle toisen miehen lähettyville.....jos ihme tapahtuu, minun mieleni kääntyy...mikä on tämä ihme..?kuka osaa avata minulle uudelleen tämän uskomisen lahjan? se minulta on totaalisesti kadonnut. mitään fyysistä pettämistä ei ole kuvioissa ollut kummankaan osalta koskaan, oma itsekkyys vain molemmilla, että ura on tärkeämpi kuin perheen yhdessä pysyminen. osaako kukaan sanoa mitään.....?
Matkalla
kadotukseen
171296
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Menkää parisuhdeleirille, ja hoitakaa suhdettanne. Toivotaan parasta teille..
ja mee jonkun luotettavan puhujaveljen kautta papin kautta tutun juttusille ja koitahan purkaa asiasi siellä ja koittakaa ottaa uusi alku suhteellenne ilman synnin pilaamaa ilmapiiriä. Jumala siunatkoon teidän avioliittonne
Puhujia on ja puhujaveljiä. Luotettavia puhujaveljiä en tiedä olemassakaan. Ei heillä ole edes lakiin perustuvaa velvollisuutta ns. rippisalaisuuteen - juttu voi pulpahtaa yllättävästä suunnasta esiin.
Jos puhuja valehtelee se on huono juttu ja merkki epärehellisyydestä. Jos puhuja salaa ja jättää sanomatta sen mikä oikeaksi tietää sekin on merkki epärehellisyydestä.
Epäilen kovasti puhujaveljien luotettavuutta ja rehellisyyttä. He eivät ole suostuneet kertomaan maton alle piilottamistaan roskista. Tarkoitan niitä "luotettavien puhujaveljien" toimintatapoja hoitokokouksissa, rippileirikauheuksissa, pakkoparannuksissa ja uskovien eksyneiden hylkäämisessä.
En ole ollenkaan vakuuttunut että olisi viisautta kääntyä ulkokohtaista hristillisyyttä korostaviin tahoihin.
Sen sijaan tässä neuvoni: Jos hyväksi näette, kääntykää luotettavien henkilöiden puoleen.
Tarkoitatko puhujaveljellä jotakin koulutettua terapeuttia? Ainakaan vl-puhujaveljet, jos heitä tarkoitat, eivät ainakaan ole sopivia avioliittoneuvojia.
Vai luotettavan puhujaveljen luokse. harkitkaa kuitenkin kene luokse. vieläkin on puhujina ja pappeina niitä jotka kurittivat hoitokokouksissa lujasti ja armottomasti uskovaisia ihmsiä.
He ovat ehkäpä anteeksi pyydelleet toisiltaan kovuuttaan ja eksymistään väärän rakkauden henkeen. mutta eipä ole ulospäin näkynyt kaikilla näillä armottomilla puhujaveljillä katumusta ja synnin tuntoa.
Jos menettet puhujaveljen puheille kysele jostain että mitä mies touhusi 1970-ja -80luvuilla.
Kannattaa muistaa että rippisalaisuus ulottuu pappiin (ja lääkäriinkin) lain mukaan mutta maallikkosaarnaaja ei tilille joudu vaikka jutut karkaisivat muidenkin kuuloon
Kokemukseni on ettei "visuja astioita" ole.
Älkää hyvät ihmiset kuvitelko etät "puhujaveljet" omaisivat jotain ihmissuhdeongelmien selvittelytaitoja. Heillä ei niitä ole. Asiat vain mautkistuvat kun sellaiset sekaantuvat asiaan.
Kannattaisiko silti mennä. Vaikka täälläkin on sanottu, etteivät vl-uskovaiset terapioita tarvitse. Älkää hyvät ihmiset hengellistäkö parisuhdettanne, vaan hakekaa ammattiapua kun on aihetta. Teillä ilmiselvästi on.
Nimimerkki: Saman kokenut
terapiassa silloin kun on tarvis. Oli se sitten yksilö/pariterapiaa. Jos ei ole varaa yksityisiin, terv.keskuksesta tai sosiaalitoimistosta varmaan löytyy apua. Soita!
Olen kokenut elämässäni samaa, kuin sinä nyt.
Jeesus varjeli minut ja puolisoni kaiken keskellä ja nyt olemme ollet jo kauan onnellisi yhdessä.
Jumala kehotti tuomaan sinulle Sanaa. Sana rakentaa. Jos sinulla ei ole Sanaa, ei Pyhä Henki voi sinua opastaa, koska Hän ottaa vain Jumalan Sanasta neuvot ja ohjeet ja antaa ne sinulle.
Raamattu 1776, 1938, 1992
Veljet, tehän tunnette lain ja tiedätte, että laki hallitsee ihmistä niin kauan kuin hän elää. 1 Ettekö te tiedä, rakkaat veljet, (sillä minä puhun lain taitaville) että laki vallitsee ihmistä niinkauvan kuin hän elää? 1 Vai ettekö tiedä, veljet-minä puhun lain tunteville-että laki vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää?
2 Laki sitoo naimisissa olevan naisen mieheensä niin kauan kuin tämä on elossa. Mutta jos mies kuolee, nainen vapautuu siitä laista, joka sitoi hänet mieheen. [3. Moos. 20:10; 1. Kor. 7:39] 2 Sillä vaimo, joka miehen hallussa on, niinkauvan kuin mies elää, on häneen lailla sidottu, mutta jos mies kuolee, niin hän on miehen laista vapaa. 2 Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista.
3 Jos hän miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle, hän on avionrikkoja. Mutta miehensä kuoltua hän on vapaa lain määräyksestä eikä tee aviorikosta, jos menee naimisiin toisen miehen kanssa. [Matt. 5:32] 3 Sentähden jos hän toisen miehen kanssa on miehensä eläissä, niin hän huoraksi kutsutaan; mutta jos mies kuolee, niin hän on laista vapaa, ettei hän huoraksi tule, jos hän toisen miehen kanssa on. 3 Sentähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.
4 Samoin on teidän laitanne, veljeni. Kristuksen kuolemassa te hänen ruumiinsa jäseninä olette kuolleet vapaiksi laista ja kuulutte nyt toiselle, hänelle joka on herätetty kuolleista. Näin me kannamme hedelmää Jumalalle. [Gal. 2:19,20, 5:18; Kol. 2:14] 4 Niin olette te myös, minun veljeni, laille kuoletetut Kristuksen ruumiin kautta, että teidän pitää toisen kanssa oleman, joka on noussut kuolleista, että me Jumalalle hedelmän kantaisimme. 4 Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle.
5 Silloin kun vielä olimme turmeltuneen luontomme vallassa, ruumiissamme vaikuttivat lain herättämät syntiset himot ja me kannoimme hedelmää kuolemalle. [Room. 6:21, 8:8; Gal. 5:19] 5 Sillä kuin me lihassa olimme, niin ne syntein himot, jotka lain kautta olivat meidän jäsenissämme, vaikuttivat kuolemalle hedelmää saattamaan. 5 Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle,
6 Mutta kun nyt olemme kuolleet pois siitä, mikä piti meitä vallassaan, olemme päässeet vapaiksi laista. Nyt palvelemme Jumalaa uudella tavalla, Hengen mukaan, emme enää vanhalla tavalla, lain kirjaimen orjina. [Room. 6:4, 8:4; 2. Kor. 3:6] 6 Mutta nyt me olemme laista vapahdetut ja hänelle kuolleet, jossa me pidettiin kiinni: että me palvelisimme hengen uudistuksessa ja ei puustavin vanhuudessa. 6 mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.
Laki ja synti
7 Mitä meidän on siis sanottava? Onko laki syntiä? Ei toki. Mutta vasta lain vaikutuksesta tulin tuntemaan synnin. Himo olisi ollut minulle tuntematon asia, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse." [2. Moos. 20:17; Room. 3:20] 7 Mitäs me siis sanomme? Onko laki synti? Pois se! Mutta en minä muutoin syntiä olisi tuntenut, ellei lain kautta; sillä en minä olisi himoistakaan mitään tiennyt, ellei laki olisi sanonut: ei sinun pidä himoitseman. 7 Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse".
8 Saatuaan lain käskystä aiheen synti herätti minussa kaikenlaisia himoja. Ilman lakia synti on kuollut. [Joh. 15:22; Room. 4:15] 8 Mutta synti otti tilan käskystä ja kehoitti minussa kaikkinaisen himon; sillä ilman lakia oli synti kuollut. 8 Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut.
9 Minä elin ensin ilman lakia, mutta kun lain käsky tuli, synti heräsi eloon 9 Mutta minä elin muinen ilman lakia. Kuin siis käsky tuli, niin synti taas virkosi, 9 Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi,
10 ja minä kuolin. Näin käsky, jonka oli määrä antaa elämä, tuottikin minulle kuoleman. [3. Moos. 18:5; Hes. 20:11; Room. 10:5] 10 Ja minä kuolin: ja niin löydettiin, että käsky, joka minulle oli elämäksi, tuli minulle kuolemaksi. 10 ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi.
11 Saatuaan lain käskystä aiheen synti käskyn avulla petti ja surmasi minut. [1. Moos. 3:13] 11 Sillä synti, joka otti tilan käskystä, petti minun ja tappoi sen kautta. 11 Sillä kun synti otti käskysanasta aiheen, petti se minut ja kuoletti minut käskysanan kautta.
12 Laki itse on silti pyhä, ja käsky on pyhä, oikea ja hyvä. [Ps. 19:8,9; 1. Tim. 1:8] 12 Laki on kuitenkin itsestänsä pyhä ja käsky on myös pyhä, oikia ja hyvä. 12 Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.
13 Onko nyt hyvä tuottanut minulle kuoleman? Ei toki, vaan synti. Jotta synti paljastuisi synniksi, se tuotti minulle hyvän avulla kuoleman. Näin käsky teki synnin vielä monin verroin pahemmaksi. 13 Onko siis se, mikä hyvä on, minulle kuolemaksi tullut? Pois se! Mutta että synti synniksi nähtäisiin, on hän minulle hyvän kautta kuoleman saattanut, että synti ylitse määrän synniksi tulis, käskyn kautta. 13 Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta.
14 Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty. [Ps. 51:7; Room. 3:9] 14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen: vaan minä olen lihallinen, synnin alle myyty. 14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15 En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. [Gal. 5:17] 15 Sillä en minä tiedä, mitä minä teen, etten minä tee sitä, mitä minä tahdon, vaan sitä, mitä minä vihaan, teen minä. 15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16 Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä. 16 Mutta jos minä teen, jota en minä tahdo, niin minä suostun lakiin, että se on hyvä. 16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17 Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti. 17 Niin en minä sitä enää tee, vaan synti, joka minussa asuu. 17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18 Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. [1. Moos. 6:5] 18 Sillä minä tiedän, ettei minussa (se on: minun lihassani) mitään hyvää asu. Sillä tahto minulla on, vaan täyttää hyvää, en minä sitä löydä. 18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19 En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. 19 Sillä hyvää, jota minä tahdon, en minä tee, vaan pahaa, jota en minä tahdo, teen minä. 19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20 Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti. 20 Mutta jos minä teen, jota en minä tahdo, niin en minä sitä enää tee, vaan synti, joka minussa asuu. 20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. 21 Niin minä löydän itsessäni lain, joka tahtoo hyvää tehdä, että minussa pahuus riippuu kiinni. 21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, [Ps. 119:35] 22 Sillä minulla on halu Jumalan lakiin, sisällisen ihmisen puolesta; 22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. [Jaak. 4:1; 1. Piet. 2:11] 23 Mutta minä näen toisen lain minun jäsenissäni, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja ottaa minun vangiksi synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. 23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? 24 Minä viheliäinen ihminen: kuka päästää minun tästä kuoleman ruumiista? 24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia. [Joh. 8:36; 1. Kor. 15:57] 25 Minä kiitän Jumalaa Jesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Niin minä itse palvelen nyt mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. 25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Vaikka parisuhteenkin ongelmat juuri ylläolevan esimerkin mukaisesti hengellistetään ja itse ongelmiin puuttuminen näin vältetään, ei ongelmat hoidu hurskastelemalla!
Voitte tietysti puhua jonkun kunnianarvoisan saarnamiehen kanssa ja saada synninpäästön, mutta parisuhteen ongelmat täytyy selvittää erikseen. Ne eivät maton alle lakaisemalla perinteiseen vl-tyyliin mihinkään häviä.
Se niin yleinen, että hirvittää. Miksi näin on ?
Yhteistä niille kaikille on se, että avioparit eivät ole suoneet yhteistä aikaa RIITTÄVÄSTI toisilleen puhuakseen niin ilot kuin surut toisilleen ja tätä kautta eivät ole olleet tukemassa toinen toistaan.
Arki on vain lipasahtanut "teollisuuden liukupöydäksi" jossa päivät täyttää NÄYTTÄVÄN ELANNON hedelmät.
Aloittaja, kirjoitit lopussa ettette ole "pettäneet toisianne" ? Kuitenkin olit jo harkinnut muuttoa "toisen miehen" lähelle ?
En ollenkaan ihmettele ja enkä usko etteikö miehesi reissuillaan petä perhettäsi ja sinua,koska kerroit hänen valehtelutaidoista.
Teillä on vielä täysi mahdollisuus pelastaa se kaikki arvokas tähän astinen elämänne ja ihana perheenne, kun vain nyt jo "heränneenä" toimitte YHDESSÄ jatkossa toinen toiselleen rehellisenä ja parasta antaen,eikä VAIN VAATIEN,
avaudutte ja käyttäen luotettavaa "saattomiestä tai-naista" saatta elämänne kaikkein tärkeimmän asia - elävän uskon takaisin ja synnit ja matkanviat anteeksi. Sen hedelminä kyllä korjaantuu - ihan itsestään - myös TV asiakin ja moni moni muukin raskas kuorma.
Paljon on kuormaa ja vaivaa yhteisellä tiellänne.
Mutta ole vapaa television synnistä. Se on nyttemmin sallittu myös elävässä kristillisyydessä. Kerroit myös kevytmielisestä musiikin kuuntelusta. Senkin suhteen voit olla vapaa, kristillisyydessä on hyvä tietää mitä maailman lapset kuuntelevat. Tärkeää on vain että ei anna sydäntään maailman musiikille.
Kerroit myös läheisyydestä. Tarkoititko ehkäisyä. Senkin osalta kristillisyys on muuttanut suhtautumistaan. Näethän että ei ole enää siionissa suuria lapsiperheitä. On ymmärretty että Jumala antaa ymmärryksen ja ohjaa hyvällä omalla tunnolla kääntymään ja rakkaudella torjumaan puolisonsa tai keskeyttämään kun on ne päivät. Ja vakavan sairauden kohdalla kristillisyys ei pidä jumalattomuutena turvautua lääketieteen leikkaukseen jossa uuden raskauden tulo ja sitä kautta lapsen tai äidin vakava vaara torjutaan.
Muilta osin rohkaisen kääntymään ammattiauttajan puoleen. Jos käännyt puhujaveljen tai muun lähimmäisen kanssa keskusteluihin, muista että heitä ei sido laissa salassapitosäännöt.
kiitos
Käsittämätöntä. Nyt joku julistaa että "höpö höpö" kun ei itse ajattele tai usko samalla lailla.
Ja muistutan rippisalaisuudesta että ei laki sitä aseta kadunmiehelle ja puhujalle. Siksi on tärkeää että sekin on tiedossa avaajalle kun hänellä aito hengellinen ja maallinen hätä.
Ihmettelen että miksi sensuuria vaaditaan kun me uskovat keskustelemme ketään loukkaamatta oman tunnon ohjaamana.
Ole varovainen kun asetut televison eteen tai musiikki soi taustalla. Ja ehkäsisyssä on annettava lasten tulla. Ei ole määrää lapsilla mutta tienenkin saa torjua ymmärryksellä ja rakkaudella kun lapsia "vilisee jaloissa kymmenen". Tuo ehkäsy on vielä vaikea asia miedän kristillisyydessä mutta tottakai saatte pidättäytyä kun tahto rakkaudessa on yhteinen
sopisi tuohon otsikoksi mielestäni paremmin.
"...jos ihme tapahtuu, minun mieleni kääntyy...mikä on tämä ihme..? kuka osaa avata minulle uudelleen tämän uskomisen lahjan?"
Avoimuus, halu nähdä sitä miten asiat todella ovat välillänne, on hyvin tärkeä asia; jos kumpikaan teistä ei halua nähdä sitä mikä on todellista yhteisessä elämässänne, niin siinä on ongelmien alku; siitä pitäisi voida keskustella yhdessä, jos se onnistuu, niin kaikki on vielä mahdollista.
Avioliiton ja kumppanuuden tärkeä perusta on anteeksiantaminen joka näyttää joskus olevan niin vaikea asia että se tuhoaa ihmisuhteen. Sinulla on halukkuutta rakentaa yhteistä elämää, voitko ottaa asian puheeksi miehesi kanssa, järjestäkää yhteistä, rauhallista kahdenkeskistä aikaa, niin että voitte rauhassa kuunnellen ja levollisesti keskustella elämästänne, siitä mikä teidät aikanaan yhdisti, siitä mikä tuossa toisessa saa sydämen sykähtämään ja tuntumaan omankin olon niin hyvältä, vieläkin, vaikka tuntuukin että onkohan sitä rakkauden taikaa enää välillämme ollenkaan...
Ongelmista on vaikea keskustella avoimesti hyvässä ilmapiirissä jos syyttää kumppania hänen vioistaan ja samalla puolustelee omia tekojaan.
En oikein usko että haluaisit luopua uskostasi, mutta koet että rehellisesti ja avoimesti et voisi tunnustaa uskoasi, koska elämäntilanteenne on niin vaikea. On eri asia olla keskellä aviokriisiä kuin keskellä uskonelämän vaikeuksia, vaikka samaa uskomisen vaikeuttahan ne tietenkin ovat, mutta kuitenkin ajattelen näin.
Ystävä johon luotat, on hyvä ja tärkeä sinun kannaltasi, tarvitset sellaista; ihmistä jolle voit kertoa koko asian, sellaisena kuin sen koet. Se, että joku tietää elämäsi tilanteesta on sinun kannaltasi tärkeä asia, saat tukea, lohdutusta, neuvoja, rakkautta; vaikka ehkä pelkäät että saat vain moitteita ja nuhteita (televisio, kiinnostus toiseen mieheen, jne) niin uskon kuitenkin että todellinen ystävä haluaa että näkisit elämän sellaisena kuin se on, vaikka vaikeana ja raskaanakin.
Rakkaus on suurempi kuin luuletkaan, sillä on enemmän mahdollisuuksia kuin toivotkaan, se on kaikkien ihmisten elämän alkuaine.
Kirjoituksesi herätti minussa monia ajatuksia.
-mieheni paljon poissa kotoa
-tuonut kotiimme paljon "syntiä"
-televisio ja ylimielinen suhtautuminen musiikin kuunteluun. myös leffoja katsottu ja mies katsoo paljon,
-mieheni elää reissuilaan miten epäuskoiset elävät,
".....olen siis tuhoamassa tämän idyllin onnellisesta avioliitosta..."
Kun alkaa purkaa tuota kirjoitustasi osiin, sieltä selviää paljon mielenkiintoisia ajatuksia. Ensimmäisenä mieleen tuli kysymys siitä, miksi ajattelet että olet tuhoamassa "idylliä"? Eihän tuo teidän elämä idylliltä vaikuta vaan kauhealta pahoinvoinnilta. Näin ollen se että suunnittelet jotain tekeväsi, on todella terve reaktio.
Vaikuttaa siltä, olet kovin alistuvainen avioliitossasi. Mies vain tekee kaikenlaista ja sinä alistut hänen tahtoonsa. Miehen tulee kunnioittaa sinua ja sinun uskoasi, sinullakin on oikeuksia. Sinä hoidat kodin, lapset, vaikka vastuu on molemmilla.
Sinä olet aina se joka luopuu. Ei ihme, että olet katkera.
Mielestäni usko ei ole mitään ilman tekoja.Kyllä uskon tulisi näkyä ENNENKAIKKEA perhe-elämässä toisen ihmisen kunnioittamisena ja avioliitossa kilpailuna toinen toisensa kunnioittamisessa. Millaisen kuvan lapset saavat ihmisten välisistä suhteista, jos vanhempien avioliitto kristityssä kodissa on tuollainen.
Ihmisten välisten ongelmien hoitamiseen ei ole paljon muita keinoja keksitty, kuin puhuminen. Mielestäni vähin,mitä voit tehdä, on ensimmäiseksi sanoa miehellesi että et enää hyväksy tällaista. Jos kahdenkeskinen keskustelu ei auta, niin sitten perheneuvolaan.
Tuohon uskon asiaan en kauheasti osaa auttaa, koska näen kirjoituksesi perusteella ongelman olevan nimenomaan sinun ja miehesi vuorovaikutuksessa.
Kun sanot, että miehesi on tuonut kotiinne paljon syntiä esim. television muodossa, niin kehoittaisin sinua miettimään, onko todellista syntiä jokin esine? Voisiko syntiä olla ennemminkin se, että te yhdessä ette toteuta sitä lupausta rakastaa toistanne myötä ja vastamäessä? Eikö todellista syntiä ole se, että me emme anna anteeksi toisillemme ja me emme kilpaile toinen toisemme kunnioittamisessa yhdessä. Mielestäni syntiä on myös marttyyriksi heittäytyminen. Sinun on otettava asia puheeksi heti. Sinä et saa vaieta. Sinä olet avioliitossasi se, joka kantaa vastuusta puolet ja miehesi on se joka kantaa vastuusta toisen puolen. Ei ole oikein vaieta tuossa tilanteessa.
Eikö todellista syntiä ole ennemminkin salailu, valehtelu, paatuminen, katkeroituminen ja jonkinlainen "tuhoaminen" joita kerrot välillänne olevan? Ei ole sopivaa ajatella, että mies on se, joka tuo synnin kotiinne. Me olemme kaikki syntisiä ja tarvitsemme armoa. Tv ei tässä ole se synti.
Toivon teille kaikkea hyvää ja toivottavasti haette apua avioliittoonne.