voi kristus

Kuulepas isäntä :) Minä en omasta mielestäni ole mitenkään onneton, vaikka olenkin lähes koko aikuisikäni kärsinyt paniikista ja pelosta. Suvustani löytyy muitakin siihen taipuvaisia, toinen vanhempani on sellainen. Ei ole kysymys siitä, etteikö oltaisi tartuttu itseä niskasta useammankin kerran, mutta kun se ei menekään niin.. se juttu on siinä. Ja sen tietää vasta, kun itse sen kokee. Joten jätäpäs viisastelut ja ota selvää.
Itse olen aika vahva ihminen muutoin, enkä ole syönyt lääkkeitä. Mutta tämä ongelma nakertaa ihmistä aikalailla, muuttaa käyttäytymistä, seuraa välttelyjä ja sitä kautta elämä kapenee. Niin vain käy, vaikka kuinka olisi muutoin vahva. Joten en lähtisi kenellekään suosittelemaan tätä lääketöntä linjaa, en sittenkään. Se voi olla hyvä valinta, mutta ei todellakaan kaikille.
Paniikit ja häiriöt eivät noin vaan lähdekään, se on siinä se juttu. On helppo sanoa, jos ei itsellä sitä ongelmaa ole.
Hyvää kesän odotusta !

me palkataan "isäntä" POISTAMAAN KERTAHEITOLLA meidän kaikkien paniikkihäiriöoireet!

kun isäntä ei oikein tiedä mistä puhuu!!!Se on sitten hyvä antaa niitä hyviä neuvoja!

Olen itsekkin todella sosiaallinen ja tulen erilaisten ihmisten kanssa toimeen väännän huumoria ja muutenkin mukava, mutta kun se paniikki ekan kerran iski meinasi maailma pysähtyä ja ihmettelin mistä se mulle kun en ikinä ole jännittänyt mitään.
Joten turhaan sielä mollaat jos sen saisikin pois ilman pirun tabuja niin hallelujaa, kerro ihmeessä parannus, kuka tätä itsellensä haluaisi.

No onnettomia täältä saattaa hyvinkin löytyä. Ja varmaan myös monia lääkkeettömiä ja paskaa jauhamattomia. Valitettavasti ei taida olla sairaus kiinni näistä asioista.
Noinko sinä sanot myös mahahaavaiselle, kliinisesti masentuneelle, angina pectoris -potilaalle tai vaikka jalkansa katkaisseelle - että ota itseäsi niskasta kiinni? Voi kristus mitä juttuja.

ensin itseäsi niskasta kiinni ja opettele käyttämään isoja alkukirjaimia. ;)

Jeps...kylhän se paniikki aika paljo omasta itsestään lähtee...