Et tullut rantaan usvaisen aamun,
yksin kivellä istuin odotellen.
Näin usvassa kalpean haamun,
jonkun olennon leijaillen.
Se oli harhaa vain silmillein,
usva raskas vain eli
hiljaa laskeutuen.
Usvaa oma oli mielenikin,
sumua harmaata
ajatuksein.
Aatosten syvien keskeltäkin,
nousi kirkkaus auringon
alta pilvien pilkistellen.
Iloiten silitin pintaa
kylmää,
kiven rosoisia
muotoja tunnustelin.
Ei näkynyt rannalla kulkijaa,
joka olis kaivannut toista
seurakseen.
Ei haaveissaan orpoa astujaa,
olisin halunnut niin
rinnalleen.
yksin kivellä istuin odotellen.
Näin usvassa kalpean haamun,
jonkun olennon leijaillen.
Se oli harhaa vain silmillein,
usva raskas vain eli
hiljaa laskeutuen.
Usvaa oma oli mielenikin,
sumua harmaata
ajatuksein.
Aatosten syvien keskeltäkin,
nousi kirkkaus auringon
alta pilvien pilkistellen.
Iloiten silitin pintaa
kylmää,
kiven rosoisia
muotoja tunnustelin.
Ei näkynyt rannalla kulkijaa,
joka olis kaivannut toista
seurakseen.
Ei haaveissaan orpoa astujaa,
olisin halunnut niin
rinnalleen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ystäväni. Sinne rannalle minäkin halajan. Odotan jäiden sulavan...
Jäät ovat sulaneet,
joutsenet palanneet -
haaveilijat hakeutuvat
rantaan, kiville.
Kiitos ystäväni,
pian on kesä :)