Tunnetteko ketään joka kärsisi oksennuskammosta? Mulla on kaveri, joka ei voi edes käydä myöhään illalla ulkona ja ajaa yöbussilla, koska pelkää yrjöömisen näkemistä niin paljon, että kuulemma tappaisi itsensä heti jos näkisi. Se ei uskalla syödäkään normaalisti, ettei vain vahingossa söisi jotain pilaantunutta ja tulisi pahoinvoivaksi, ja kun joskus on huonovointinen, pidättelee väkisin pahoinvointia niin että hikoilee ja muuttuu harmaaksi. Ongelma on selvasti ihan todellinen, vaikka onkin ainakin mulle täysin käsittämätön. Huolettaa aika lailla. Jos jollain on kokemusta niin olisin tiedoista kiitollinen.
Oksennuskauhu
Tanja
111242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tietääkseni toisille oksentaminen on "helpompaa" kuin toisille. Ainakin itse kammoan sitä mutta ei se sentään fobia ole. Myös se saattaa vaikuttaa kuinka pahana kokee yrjön karvaan maun, makuaisteissa on eroja. Ei voi ainakaan neuvoa että harjoitus tekee mestarin... Onneksi oksennustauti iskee aikuisena tosi harvoin verrattuna siihen miten pienenä oli.
Niin, pelkään oksentamista yli kaiken. En uskalla syödä, jos paikka on yhtään epämääräisen oloinen, pesen jatkuvasti käsiä ja pienempänä en uskaltanut lähteä yökyläänkään, koska pelkäsin sairastuvani siellä. Ehkä pelkään oksennustaudin yllättävyyttä, se voi iskeä missä vain milloin vain, ja sitten saa hävetä kauheasti, jos ei ehdikään vessaan vaan yrjöää esimerkiksi työpaikalla.
Ja jos oksennustautia on liikkeellä, linnoittaudun visusti kotiini ja pakollisilla kodin ulkopuolelle suuntautuvilla reissuilla välttelen koskettelemasta mitään semmoista, mihin ihmiset yleensä koskevat (esimerkiksi ovenrivat).
Onneksi minulla on ollut elämäni aikana vain yksi oksennustauti (jos ei lasketa sitä, joka oli 0-vuotiaana) ja pari ruokamyrkytystä. Ei enää koskaan Turkkiin!
Ystäväsi tilanne kuulostaa hyvin pahalta. Tiedän todellakin, miltä tuntuu elää jatkuvassa ahdistuksessa ja pelossa tämän asian osalta. Ja tiedän senkin, että siitä on hyvin vaikea puhua kenellekään, koska kukaan ei ymmärrä ja monet pitäisivät outona. Terapia ei siis taida tulla kyseeseen. Hienoa kuitenkin, että sinä tiedät asiasta ja voit näin olla ystäväsi tukena. Häntä varmasti ahdistaa kauheasti!
Meikä taas on himo laatan heittäjä kiva roiskia vaik naisten päälle (ne muuten pitää siitä ei tietenkään kaikki) se kiihottaa mua kun saa yrjötä, henki tietty haisee paskalle mut ei se mitään.
Kiitos kun kirjoitit! Jus tollanen se mun kaverikin on. Tiedätkö sä tästä taudista mitään tieteellisempää, kuten mikä sen nimi on tai onko siihen terapiaa? Jos on, niin varmaan se tyttö menis hakeen apua; ei sekään tykkää koko elämäänsä himassa istua.
Olisi kivaa jos voisin "tukea" kaveria niinkuin sanoit, mut en mä kyllä voi, kun ei mulla oo aavistustakaan, miten. Olen jo vakuuttanut ettei vatsahappo ja sulanut ruoka ole vaarallista, mutta siitä ei tietenkään ole apua, kun ei tyypillä oo järjessä vikaa vaan jossain muualla.
Saanko kysyä vielä jotain henkilökohtaista? Vaivaako sua yleisesti kontrollin menetyksen pelko? Ootko sä kauhee suorittaan ja vaativa itseas kohtaan? Voisko avain olla se, että pelkää yllättävää avuttomuuden hetkeä?
Mut Maija, voi jessus! SÄ se vasta oot outo! Kaikkee sitä löytyy. Mut vaarattomampaa toi on kun moni muu perversio. En kylla haluis olla sun housuissa kun rakastaja kyselee, mita fantasioita sulla on.
Oksennuskammolla on kyllä toinenkin nimi. Se on emetophobia. Tosta löytyy hurjasti tietoa, jos käy googlen hakusivuilla ja laittaa hakusanaks emetophobia. Mulla itselläni on oksennuskammo ja pelkään oksentamista yli kaiken! En ole tehnyt sitä yli kymmeneen vuoteen, joka on aika pitkä aika. Kyllä mäkin linnottautuisin mielummin kotiini, jos työkavereilla olis vatsatautia. Miksi haluisin itselleni sellaista ja kärsiä?! Yleensä jos mulla tulee pahoinvointia tai oksettaa, niin todellakin jos päätän niin, että en varmasti oksenna niin en tule oksentamaankaan. Aivoissa on kuulemma sellanen oksennussysteemi ja jos päättää ettei oksenna niin ei oksenna. Niinkuin se sun kaverisi, joka pidättelee sitä ja onnistuukin siinä. Yleensä ne joilla on oksennuskammo, oksentavat harvemmin kuin ne, jotka ei oksentamista pelkää. Emetophobia sivut on kyllä englannin kielisiä, mut kyllä niistä jotain irtoo. Siellä on kaikkea mahdollista oksentamisesta, mut eipä se ole oksennuskammoa multa ainakaan poistanut. On siellä terapiastakin juttuja, mut ne on todellakin harvinaisia, enkä usko että Suomessa järjestetään terapiaa oksennuskammoisille, koska fobia ei ole hirveän tunnettu tai siihen ei uskota. Sellasta....
Kiitos vinkistä. Se mun kaveri osaa englantia tosi hyvin, niin ettei se oo ongelma. En mäkään usko että sellasesta "oksennustiedosta" on varsinaista apua, mutta jos siellä terapiaosastossa kerrottaisi vaikka vain sen verran, että minkälaiset ihmiset tästä yleensä kärsii, niin sekin ois hyvä.
Anteeksi, en huomannut, että olit vastannut, vaikka lähes päivittäin näitä foorumeita lueskelen.
Niin, todellakin vaivaa tuo kontrollin menetyksen pelko ja olen "täydellinen perfektionisti". Mikään ei saa ikinä mennä piiruakaan pieleen tai kaikki on pilalla, ja en missään nimessä halua olla koskaan väärässä - tai ainakaan myönnä sitä.
Periaatteessa voisi olla mahdollista, että avain olisi - kuten oletit - se yllättävä avuttomuuden hetki. Ainakin monissa tapauksissa. Minulla se olisi sen lisäksi suunnaton häpeä. Jostain syystä olen aina hävennyt kauheasti sairastumista, etenkin oksentamista, ja en käsitä, mistä se johtuu.
Mitään sen tieteellisempää en tästä pelosta osaa sanoa, koska olen luullut, että tämä on hyvin harvinanen (en sitten tiedä, onko). n22 tuossa kuitenkin jotain kertoili, ja voisin itsekin yrittää niitä englanninkielisiä sivustoja hakea ja lueskella, vaikken englantia kovin kehuttavasti ole koskaan osannutkaan.
Tsemppiä sinulle ja kaverillesi!
Minua kiihottaa jostain syystä oksentamisen ajattelu masturboidessa jopa enemmän kuin seksin ajatteleminen. Ainakin toimii silloin, kun on kiire.
Tämä ei sitten ollut pila. En tiedä, onko miten yleistä/normaalia.
meiksil oli joku tommonen että liitti normaalei asioit oksennustautiin(kuuma olotila ym.semmosta). pelkäs olla yleisil paikoil koska tuntu et koht mä saatan oksentaa, tää oli kuitenkin kuvitelmaa koska en ikinä oksentanut. kannattaa hankkii vaik maitohappobakteeri valmisteit, kuten nää valion gefilus tuotteet tai sellaset maitohappobakteeri tabletit. se rauhattaa mahaa, eikä sit ainakaan maha oo sekasi tai tuu sellast tunnetta et saattas tulla oksennus ku maha toimii. kannattaa yrittää hankkii muuta tekemist ettei tulis ees oksennus mielee, yrittää niinku unohtaa koko asiaa pikku hiljallee..
IHANAA! Luulin olevani ainoa maan päällä! Itse olen kärsinyt kyseisestä vaivasta teini-iästä lähtien. pelkään siis oksentamista kuolemakseni! Mulla on diagnosoitu paniikkihäiriökin sen takia, mutta luulenpa että diagnosointi oli vain väärä... Ja että sillä on vielä nimikin! Luulin ettei sillä oo! Ittekkää en oo oksentanu 10 vuoteen, vaikka usein tuntuukin siltä, että nyt se tulee... Silloin tärisen, vapisen, itken, pelkään, ahdistus jne. KAikki oireesta kärsivät varmaan tietävät oireet... Pahinta oli teini-iässä, kun ryypiskeltiin, ja ihmiset oksentaa kännissä. edelleenkään en siedä että meillä joku ottais niin lärvät, et rupeis oksentelmaan vaiks lattialle. Miehenikin valintaan se vaikutti! Ei siis miestä joka ei tiedä rajojaan, tai joka ei osaa mennä vessaan oiekalla hetkellä, tai mies joka saisi taudin herkästi! Onneksi näin ei siis ole, vaan mieheni on tältä kannalta sopiva kumppani! Oksentamisen pelko on todella sosiaalisesti rajoittava pelko, ja tottakai olen työnikin valinnut niin että sitä joutuu välillä sivuttamaan (hoitoalaan liittyvä, en kuitenkaan hoitaja). Tänäänkin olin työyhteisössä jossa on vatsatautia liikkeellä,´ja arvatkaa tuliko heti huono olo!
Voisin siis kirjoitella asiasta päiväkaudet! Ottakaa joku yhteyttä muhun sähköpostitse [email protected], niin vois ruveta "terapioimaan" toisiamme. Oma pelkoni on vähän helpottanut, niin että olen uskaltanut alkaa haaveilemaan raskaudestakin...
HEI!
Oli vielä pakko lisätä, kun jäin miettimään asiaa... Kävin lueskelemassa niitä englanninkielisiä sivuja, ja musta meitin ois aika kerääntyä kasaan! Tietääkö joku miten tälläinen "emetonetti", eli sähköpostipiiri tai jotkut kotisivut saataisiin aikaseksi, ja miten päästä vaikka lehteen, tai jotain? Musta meiän olis aika toimia kunnolla, sekä itsemme että muiden takia! Jotta meitä opittaisiin edes hiukan ymmärtämään, eikä tarvitsisi odottaa 10 vuotta että saa selville ettet ole ainoa. Ja toiseksi, pitäishän tälle saada ymmärrystä terapeuteille ja lääkäreille, sillä tähän pitää saada apua! SIIS KIRJOTELKAA MULLE [email protected], niin lupaan ottaa asiakseni olle ainakin alkuun "koordinaattori"!