Näin syntyi hän (kulissien takaa)
[joku kysyi]
[Minä esitin vasta kysymyksen,
kahden vastauksen välissä kysymys,
Se käy vastauksesta monelle.]
Epätietoisena olemassa olostaan, hän kasvoi, minä hoivasin, ruokin, lopulta kauneus otti muotonsa. Valaistuminen. Näin hänet, hän pisti silmään sen harmauden keskellä, ylpeänä itsestään. Hän tiesi olevansa.
Kauneus ottaa muotonsa,
täydellisyyttä katsojan sielussa.
Tuli nuolee kylkiluita,
kasvoille nousee unohdus.
Sielun mielikuvitusta,
hellä kosketus poskella,
kauniita ajatuksia ikuisuudesta.
hiljaisuus tanssii huulilla,
kun tunteita kutsutaan,
Lämpöä kysytään muistoilta,
kyyneliä vaaditaan.
Ikuisuus on lyhyt hetki,
kun kuolevaisuutta punnitaan.
Öh, en taida tänään kyetä ilmaisemaan yhtään
selvää ajatusta. Ja entä sitten, on kivaa välillä olla erillainen.
Potkaista kengät pois, paljain jaloin, ruohikko kutittaa jalan pohjaa. Aurinko lämmittää kasvoja ja rintakehää. Heinänkorren riivin,
hampaan väliin, olkihattu päähän, satakielen lauluja rantapajukosta, Menen istumaan ajanvirran viereen, menneisyyden virstapylvään päälle ja kalastan onnea, siinä missä muutkin.
Hymyilen koska minä muutuin ja kaikki näyttää erillaiselta.
[joku kysyi]
[Minä esitin vasta kysymyksen,
kahden vastauksen välissä kysymys,
Se käy vastauksesta monelle.]
Epätietoisena olemassa olostaan, hän kasvoi, minä hoivasin, ruokin, lopulta kauneus otti muotonsa. Valaistuminen. Näin hänet, hän pisti silmään sen harmauden keskellä, ylpeänä itsestään. Hän tiesi olevansa.
Kauneus ottaa muotonsa,
täydellisyyttä katsojan sielussa.
Tuli nuolee kylkiluita,
kasvoille nousee unohdus.
Sielun mielikuvitusta,
hellä kosketus poskella,
kauniita ajatuksia ikuisuudesta.
hiljaisuus tanssii huulilla,
kun tunteita kutsutaan,
Lämpöä kysytään muistoilta,
kyyneliä vaaditaan.
Ikuisuus on lyhyt hetki,
kun kuolevaisuutta punnitaan.
Öh, en taida tänään kyetä ilmaisemaan yhtään
selvää ajatusta. Ja entä sitten, on kivaa välillä olla erillainen.
Potkaista kengät pois, paljain jaloin, ruohikko kutittaa jalan pohjaa. Aurinko lämmittää kasvoja ja rintakehää. Heinänkorren riivin,
hampaan väliin, olkihattu päähän, satakielen lauluja rantapajukosta, Menen istumaan ajanvirran viereen, menneisyyden virstapylvään päälle ja kalastan onnea, siinä missä muutkin.
Hymyilen koska minä muutuin ja kaikki näyttää erillaiselta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
alusta loppuun ! Lisää, kiitos.
Söit juuri päivän annoksen,
enempää et saa.
Varsinkaan näinä sota-aikoina.
Sanoista on pulaa, kaikki
hyvät sanat kuolevat rintamalla.
Heikot sanat jäävät kotia hoitamaan.
Heikoista sanoista on huono,
koota mitään hyvää.
Vaadi mahdotonta nyt, ei ole mistä antaa,
ei pohjatonta kaivoa mistä ammentaa.
Odota täydellisyyttä, ei sitä ole.
Naurettavaa, sanon minä!
Tämän kokin työ päivä loppui,
keittiö meni kiinni.
Tarjoilivat tuovat enää pientä
naposteltavaa. Pääruokia ei enää saa
Pohjaton nahkasäkki saa haukata ilmaa.
mutta niin paljon runostasi pidin, että se tuntui loppuvan kesken.
t."Ilmaa haukkaava pohjaton nahkasäkki"
Kesti kaksi viikkoa että kauneus otti muotonsa,
sanojen joukossa se sikesi.
(kestää vähintään muutama kuukausi ennenkuin rupen kirjoittaan yhtä vaikeaa runoa kun tuokin oli. mokomakin!)
Aina voi pyytää mahdotonta,
mutta ei aina voi antaa.
Tusina runoja voin rustata jos ne kelpaa.
Riimejä? onnnistuu kyllä.
Kysyntään löytyy tarjotaa.
Ja kirjoittaminen hauskaa jos
ei kirjoita mitään vaikeaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=106&conference=642&posting=20500000000167765
Jos todella pidät runoista(vaikeista runoista), olet kaiken lisäksi etsimässä niitä aivan väärästä paikasta.
http://aukea.net/
t. ville
kaunista.
Niin minustakin.