miten kauan meni aikaa siihen,että olo tuntuu jotakuinkin entiseltä.Siis semmoiselta kuin ennen masennusta.Olen sairastanut kesk.vaikean masennuksen ja nyt eläkkeellä sen vuoksi,koska toipuminen oli hidasta.En tarvitse enää mitään lääkkeitä ja pärjäilen itseni kans aika hyvin.Mutta mitään äkillistä tai vaikeaa tilannetta en oikein hallitse,tulee ahdistava olo joka menee pian ohi.Murehdin yhä helposti asioita,joille en oikeastaan voi mitään.En ole enään niin valoisa ja hymyilevä,herkkä ja empaattinen kuin olin ennen sairastumistani.Onko syynä mikä en tiedä,mutta harmittaa olla aika tunteeton,voisko ne reilun parin vuoden aikana syödyt lääkkeet olla osasyynä.Onko kenelläkään samanlaisia mietteitä?
kertokaapa toipumisesta
kokenut
3417
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
hei.en usko että lääkkeet persoonaasi olisi muuttaneet...kuulostaa enemmänkin siltä ettet ole täysin vielä parantunut masennuksesta..
Jaksamisia!!
että olisin toipunut ainakin kesk.vaik.masennuksesta se on ainakin varmaa.Tämä on niin kurjaa,kun ei lopultakaan tiedä onko terve vai mikä.Pystyn kotityöt yms.tekemään,mutta joenkin olen niin erilainen nyt kuin ennen sairastumista.Usein allapäin ja murehdin tätä elämäntilanettani.Eristyy väkisin kun työelämästä putoaa pois.En ole kovin innokas lähtemään erlaisiin harrastuksiinkaan..
..että kun on kokenut masennuksen kerran, mikään ei oikeestaan ole niinkuin ennen. Siis, vaikka alkaisi mennä paremminkin niin tietää, että kaikki voi romahtaa.
Ennen ei sellaista osaa ajatella vaikka kaikki tietävät että sellainen kuin masennus on olemassa, joillain toisilla..
Mulla on nyt toisen kerran masennus, hoidossa kylläkin ja vähän parempi jo.
Ensimmäisellä kerralla en hoitanut sitä loppuun kun luulin, että uusi "rakkaus" paransi mut. Heh heh.
Nyt suhtaudun vakavammin tähän ja on pakkokin koska elämänhalu hävisi kokonaan, enkä halua kuolla.
Nyt olen ns. hoitanut kaikki masennukseen johtaneet asiat pois elämästäni, mutta krooninen (fyysinen) sairaus on ja pysyy. Ja masennus kulkee sen mukana.
Vain masennuksen kokenut tietää nää asiat, olen sen huomannut. Tietää, että voi menettää kokonaan elämänhallintansa ja elämänhalunsa.
Vasta terapiassa mullekin aikuiselle ihmiselle selvis, ettei kukaan hallitse elämäänsä kokonaan, niin itsevarmasti sitä on tullut luulleeksi.
Nyt tiedän paremmin ja osaan jotenkin suhtautua elämääni vajavaisena.
Mutta niinkun sanoin, mikään ei ole entisellään enää ikinä.