Jo Laestadius saarnasi syntejä anteeksi "Jeesuksen nimessä ja veressä", vaikka varsinaisesti tämän käytännön vakiinnuttikin Raattamaa.
Vuonna 1849 hän saarnasi Pajalan kirkossa näin:
"Uskokaat ennen kaikkia, kaikki weljet ja sisaret; syntinne on kaikki anteeksi annettu JEESUKSEN NIMESSÄ JA WERESSÄ. Kokoontukaat rakkaudessa kaikki armonlapset armonpöydän ympärille syömään ja juomaan niitä rakkauden weren pisaroita, joita iankaikkinen armahtaja wielä tänä päiwänä priiskoittaa EWANGELIUMIN SAARNAN KAUTTA, että kaikki lapset saisiwat kantaa ristiä Jeesuksen jälissä."
"Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin." (Ef.1:13)
Vuonna 1849 hän saarnasi Pajalan kirkossa näin:
"Uskokaat ennen kaikkia, kaikki weljet ja sisaret; syntinne on kaikki anteeksi annettu JEESUKSEN NIMESSÄ JA WERESSÄ. Kokoontukaat rakkaudessa kaikki armonlapset armonpöydän ympärille syömään ja juomaan niitä rakkauden weren pisaroita, joita iankaikkinen armahtaja wielä tänä päiwänä priiskoittaa EWANGELIUMIN SAARNAN KAUTTA, että kaikki lapset saisiwat kantaa ristiä Jeesuksen jälissä."
"Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin." (Ef.1:13)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyseinen kohta on saarnakäsikirjoituksen loppuun jälkeenpäin lisätty, ei siis osa Laestadiuksen alkuperäistä saarnaa. Esimerkiksi Seppo Lohen kirjassa "Sydämen kristillisyys" on siis virhe tässä kohden, minkä Seppo on jälkeenpäin itsekin kyllä myöntänyt.
Lestadius oli eri uskossa kuin nykyajan "vain me"-lahkolaiset. Raattamaakaan ei edustanut vl:ien omavanhurskasta "vain me"-oppia.
1900-luvulla syntynyt ahdasmielinen ja kieroutunut lahkokunta nimeltä rauhanyhdistys on kopioinut oikeasta kristillisyydestä (jota Lestadiuskin edusti) syntien anteeksijulistamisen tavan. Tästä on kirjallista faktaa olemassa.
Aivan järjetöntä!
Ei syntien anteeksisaaminen ole sidottu yhteen tiettyyn lauseeseen, vaan KOKO saarna, joka kertoo Kristuksesta, on saarnaa armosta ja syntien anteeksisaamisesta. Joka sen uskoo, hän sen omistaa. Ei siinä tarvita mitään erityistä todistusta sinänsä.
Toiseksi, LLL on pappi ja liturgian mukaisesti julisti synninpäästön. Erikseen vielä ripittäytyjille, kirkotettaville jne. Hän ei ole sitä koskaan kieltänyt.
On myös olemassa lukuisia kirjallisia dokumentteja lestadiolaisten ekslusiivisesta seurakuntaopista ja muusta täällä kielteiseen sävyyn ruodituista (vanhoillis)lestadiolaisuuden ominaispiirteista 1870-, 1880-, 1890-luvuilta. Nämä eivät siis ole olleet ainoastaan vanhoillisuuden "kauneuspilkkuja".
"Kyseinen kohta on saarnakäsikirjoituksen loppuun jälkeenpäin lisätty, ei siis osa Laestadiuksen alkuperäistä saarnaa."
Saarna, jota tarkoitat, tunnetaan nimellä "avainsaarna", ja se on tosiaan lähdekriittisesti ongelmallinen, mikä todetaan jo "Sydämen kristillisyydessä". SE EI OLE KUITENKAAN TÄMÄ SAARNA JOTA NYT LAINASIN!!
Minä puhun saarnasta Pajalan kirkossa 4. kolminaisuuden päivän jälkeisenä sunnuntaina vuonna 1849. Entä sinä?
Ajattelin, että tarkoitat ns. avainsaarnaa, jonka käsikirjoituksesta, "saarnakartasta", suurin osa on kirjoitettu jonkun muun kuin Laestadiuksen käsialalla. Siinä ei ollut päiväystä. Myös sitä Lohen Seppo lainaa "Sydämen kristillisyydessä".
Paitsi huorin tehneeltä naiselta (ja muilta suruttomilta), joka hänen olisi pitänyt kirkottaa, mutta kun tämä ei suostunut katumaan, LLL kielsi häneltä anteeksiannon. Ja tämä nainenpa teki Laestadiuksesta valituksen...
Kristuksen mieli.
Teen parhaillani tieteellistä tutkimusta (yliopistossa)Laestadiuksen saarnoista. Tutkimukseni lähteinä ovat kolme Laestadiuksen postillaa: Kirkkopostilla (1900), Uusi postilla (1915) ja Kolmas postilla (1936). Olen lukenut kaikki edellä mainitut postillat kannesta kanteen läpi. Lukemani n. 1200 sivun perusteella voin sanoa, ettei nimessä ja veressä korostus ole Laestadiukselle tärkeä. Kyseistä sanamuotoa ei esiintynyt kertaakaan näissä postilloissa! Kuulin myös eräältä tutkijalta, että 1849 saarnassa esiintyvä nimessä ja veressä olisi myöhempi lisä eikä kuuluisi alunperin saarnaan.