Miksi ihmeessä mielenterveyden "asiantuntijoita" ei saisi arvostella? Ollaanpa rehellisiä. He eivät tiedä sinusta totuutta. Kukaan lääkäri ei voi tehdä sinusta pätevää diagnoosia 45 min keskustelun aikana.
Heitä on ajanut raha tuohon työhön tai mitkä lie, mutta ei ainakaan se että halutaan tietää toisesta "totuus".
Sitten leimataan vakavasti sairaaksi pskykopaatiksi vain sen vuoksi että kieltäytyy uskomasta lääkärin 45 minuutin aikana suoltamaa tekstiä? Hmmm...
Lääkäritkin ovat vain ja ainoastaan ihmisiä. Ja esim KELA ei katso että masennus riittää sairauspäivärahan/kuntoutustuen saamiseen, siihen tarvitaan jämeriä lausuntoja ja siksi lääkärit liioittelevat reippaastikin.
Heitä on ajanut raha tuohon työhön tai mitkä lie, mutta ei ainakaan se että halutaan tietää toisesta "totuus".
Sitten leimataan vakavasti sairaaksi pskykopaatiksi vain sen vuoksi että kieltäytyy uskomasta lääkärin 45 minuutin aikana suoltamaa tekstiä? Hmmm...
Lääkäritkin ovat vain ja ainoastaan ihmisiä. Ja esim KELA ei katso että masennus riittää sairauspäivärahan/kuntoutustuen saamiseen, siihen tarvitaan jämeriä lausuntoja ja siksi lääkärit liioittelevat reippaastikin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joo, mutta siinä ei ole mitään järkeä. Ei tämä edistä toipumistasi, päinvastoin.
Jo yleisen viihtyvyyden kannalta, joka on mielestäni tärkeää toipumisessa, olisi hyvä muistaa kuka kukin on. Vaikkkapa tyyliin, minä olen se, joka olen se, joka olen sairas, mutta kuitenkin vahva, koska olen vielä hengissä. Olen lääkitty, ehkä helpottunutkin siitä, että olen saanut juuri oikeaa lääkettä, ammatti-ihmiseltä ja olen siis onnellinen ja tyytyväinen potilas. Tyytyväisyys ja hyvä mieli onnistumisesta, tässä tapauksessa sairauden eli elimistön epätasapainosta johtuvan pahan olon voittamisesta luo positiivisia kokemuksia, positiivistä mielialaa ja ovat edellytyksinä toipumiselle ja arjessa jaksamiselle.
luottaa heidän ammattitaitoonsa. Ihminen kun on terveydenhuollon kanssa tekemisissä koko elämänsä ajan. Hän joutuu sairastamaan, hänen perheensä sairastelee, sattuu tapaturmia jne. Mä ainakin olen sen verran herkkä, että mun täytyy pystyä luottamaan heidän ammattitaitoonsa. Panostaa täysillä siihen omaan potilaan rooliini.
Terveydenhuollossa kannattaisi selittää potilaalle ja ottaa huomioon, onko minkäkin aikakauden käytös tyypillistä, johonkin elämässä sattuneeseeen tapahtumaan. Kannattaako normaaleja oireita hoitaa "jämerillä" lääkkeillä, joihin elimistö tai vielä pahempaa pää ajatuksineen voi reagoida, mitä ihmeellisimmin tavoin? Kannattaako lievittää "oikein" oireilevaa tunne-elämää leväperäisesti lääkkein, jos vielä muutakin on tehtävissä?
On aika kyseenalaista. Eivät kaikki ole hengenhädässä, jotka hoitoon hakeutuvat.
niin lääkäreistä kuin Kelankin toiminnoist. Ovelin tapa päästä ihmiset eroon, lääkäri kirjottaa pysyvän eläkkeen, jopa ihan fyysisesti työkykyselle mut psyykkist tukea tarvitsevalle vielä kaukana normaalista työeläkeiäst, niinpä Kela jättää tällaset ihmiset oman onnensa nojaan eli ei enää millään tavoin tue kuntoutuspyyntöjä ja sosiaalitoimistostakaan mitään apua saa. Eläkkeelle määrääminen kuntoutuksen tms. muodos näköjään oiva tapa päästä eroon meist joille mielenterveyden kannalta jokin toiminta/tavoite ois parasta hoitoa.
Onko näin? Eikö todellakaan ol, mitään järjestettyä toimintaa? Tarkoitat siis pysyvää eläkettä? Entä mielenterveysseurat yms, voisivatko he auttaa tuollaisessa asiasssa? Tuohan on tavallaan mielenterveyspotilaan heitteillejättö. Eivät he hyödy lepäilystä, päinvastoin. On kuitenkin täysin tosiasia, että jo lääkityksen sivuvaikutuksien takia täytyisi olla jotain muuta toimintaa, johon keskittyä.
Pitäisikö saada vielä kuntoutukset ja sos.tuet eläkkeen päälle? Jos tunnet olevasi kunnossa, voit perua eläkkeesi koska tahansa menemällä töihin.
t. sekoeläkeläinen