Ahdistus ja pelko on vallannut mielen. Minua jahdataan ja minulle vihjaillaan. Ei ole yhtäkään ihmistä tai tahoa, joka kuuntelisi minua. Kaikki suuntaavat voimavaransa minut luhistavan teatterin ylläpitämiseen ja hekumoivat ajatuksella, että loppunäytös on tulossa.
Olette oikeassa siinä, että minussa ei ole mitään hyvää tai kaunista. Tajusin tämän, kun opetitte minut lukemaan rivien välistä - eli liian myöhään. En voi vähätellä päämäärättömyyttäni tai mieltäni, sillä vaikken vakaviin laittomuuksiin ole syyllistynytkään, olen ollut useasti pahansuopaisuutta täynnä.
Ihmetyttää silti, miksi jokainen on mennyt minun takiani sekaisin. Juuri nyt kaipaisin kuuntelijaa ja neuvojaa, joka sanoisi, miten tästä jatketaan. Tai niin, taisi se elämä jäädä joka tapauksessa käyttämättä.
Olette oikeassa siinä, että minussa ei ole mitään hyvää tai kaunista. Tajusin tämän, kun opetitte minut lukemaan rivien välistä - eli liian myöhään. En voi vähätellä päämäärättömyyttäni tai mieltäni, sillä vaikken vakaviin laittomuuksiin ole syyllistynytkään, olen ollut useasti pahansuopaisuutta täynnä.
Ihmetyttää silti, miksi jokainen on mennyt minun takiani sekaisin. Juuri nyt kaipaisin kuuntelijaa ja neuvojaa, joka sanoisi, miten tästä jatketaan. Tai niin, taisi se elämä jäädä joka tapauksessa käyttämättä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
älä nyt murehdi niin liikaa. Sinussa on varmasti paljon hyvää ja kaunista. Et edes pohtisi asiaa, mikäli sellaisia ominaisuuksia ei löytyisi :)
Ja sitäpaitsi joskus kritiikki joistain asioista voi olla ihan hyvä juttu. Kun ei ota liian henkilökohtaisesti vaan miettii kriittisesti, mitkä ovat sellaisia asioita jotka ehkä osittain olisi hyvä koittaa omassa käytöksessään muuttaa. Kun tiedostaa ja saa palautetta niin voi tietoisesti tehdä asioille jotain. Et ole mitenkään tilanteessa, jossa et voisi tehdä mitään.
Olet vielä tosi nuori ja pelkäät ihan turhaan koko elettävän elämän puolesta. Ei ole ihme, jos ahdistaa. Niin paljon olet asioita puinut ja niin paljon palautetta saanut.
Koita välillä keskittyä johonkin ihan muuhun kuin pelkoosi siitä, että sinulle kukaan haluaisi mitään ikävää. Se ei ole oikeasti todennäköisesti lainkaan realistinen vaan ahdistuksesi synnyttämä tuntemus.
Soita jollekin ystävällesi, jonka tiedät kuuntelevan tai laittele tänne vaikka jollain toisella nimimerkillä asioita, jotka sinua ahdistavat ja keskustele niistä ihmisten kanssa ilman huimaan reaktiota saanutta tilitystä-nimimerkin taakkaa. Ihan oikeista asioista, jotka mieltäsi painavat.
Lisäksi koita liikkua ja olla vähän ulkona luonnossa ja tehdä muutakin kuin täällä asioita puida. Lue vaikka itämaisista ideologioista erilaisia asioita ihmisistä, tai kirjallisuutta, jossa kerrotaan kuinka pelkojen ja ahdistuksen kanssa voi elää ja kuinka niitä työstetään.
Saat mielekästä perspektiiviä itsetutkiskeluunkin, ilman että joudut koko ajan miettimään vain omaa tilannettasi ja asioita, jotka liittyvät suoranaisesti itseesi.
Murehdin, koska kaikki on loppumassa. Jos minussa olisi hyvää ja kaunista, en olisi varmasti ajautunut tähän umpikujaan.
Olen todellakin tajunnut, että minun on muututtava, mutta kuten sanottu, tilanne on jo peruuttamaton. Toisaalta en myöskään ole varma, onko tämä kohtaloni, johon ei olisi voinut paljon vaikuttaakaan. Mutta jos vain jostain saisin apua, voisin aloittaa puhtaalta pöydältä - perustasaista elämää paremmalla luonteella varustettuna ja ihmiset huomioiden. Tämä ei muuten ole mitään valehtelua, sillä viimeaikaiset kokemukset ovat saattaneet minut sellaiseen kipsiin, että jos siitä vain vapautuu elävänä, muuttumiseni on varma.
"Koita välillä keskittyä johonkin ihan muuhun kuin pelkoosi siitä, että sinulle kukaan haluaisi mitään ikävää."
En voi, koska kaikki haluavat minulle pahaa. Myös sinä, kuten viestisi loppuosastakin voi päätellä (en nyt ihan täydellisen aivokuollut vielä ole, vaikka idiootti olenkin).
halua sinulle kuin hyvää. Olet ahdistunut ihminen, joka pyysi apua ja koitin auttaa.
Eli pelkosi siitä ei ihan oikeasti ole realistinen. Luulet vain niin koska olet ahdistunut ja selvästi peloissasi.
Älä ajattele, että kaikki on loppumassa. Kriiseissä ja stressaantuneena ihmiset saavat sellaisia tuntemuksia, mutta muista että ne ovat vain hetkellisiä. Kertovat uuden synnystä, jolle tarvitaan tilaa. Perspektiivisi muuttuu vielä. Ja kyllä sinussa on hyvää ja kaunista. Halusi löytää niitä asioita itsestäsi jo kertovat siitä.
Kasvamiseen ihmisenä ja muutenkin kuuluu se, että joutuu arvioimaan asioita uudelleen. Ja se aiheuttaa helposti ahdistusta. Kukapa meistä ei olisi etenkin juuri iässäsi joutunut kehittymään. Ja kriiseistä yleensä tosiaan seuraa, että ihminen kehittyy ja vaikka kriisin hetkellä olo voi tuntua vaikealta jälkikäteen ymmärtää, miksi vaihe on ollut osa omaa kasvua.
Ei pidä luulla, että sinun tarvitsisi muuttua hetkessä toiseksi ihmiseksi tai paljon. Tekemällä ihan pieniä asioita ihminen kehittyy jatkuvasti ja jokainen pohdiskeleva ihminen joutuu jossain vaiheessa elämäänsä puntaroimaan erilaisia asioita. Siksi voi olla hyvä lukea asiasta kirjallisuutta, sillä niissä pohditaan asioita, jotka monia mietityttävät yleisellä tasolla. Ja saattaa jopa huomata, että moni muukin on joskus miettinyt vastaavia asioita kuin minkä kanssa itse painiskelee.
Mikäli oikein paljon ahdistaa voi kannattaa ehkä jopa käydä lääkärissä kertomassa peloistaan ja tuntemuksistaan ja sieltäkin voi saada hyviä neuvoja. Moni ihminen tekee myös niin. Joka tapauksessa voi myös auttaa se, että keskustelee paljon asioista ja erilaisten ihmisten kanssa ja lukee asioista, jotka vaivaavat mieltä. Sehän on oikeasti myös aika rohkeata ja kehittävää noin avoimesti puida asioita, jotka vaivaavat.
Silloin kun miettii ihan asiallisesti juttuja.
Millaiset asiat sinua sitten ahdistavat? Ja miksi luulet, että olet umpikujassa?
Ainakin pinnalla oleva käsityksesi siitä, että ihmiset haluaisivat sinulle jotain pahaa on ihan oikeasti väärä, eli sitä sinun ei kannata pelätä. Sen voin sanoa jo vain siitä, että itse en varmasti halua sinulle ikäviä asioita vaikka niin luulet.
Umpikujan tuntemus on vain tuntemus. Ihmisellä on aina erilaisia vaihtoehtoja joita voi tehdä.
Ja tuskin luonteessasikaan on mitään peruuttamatonta vikaa. Joistain viesteistäsi päätellen olet ehkä kiukkuisena ja ainakin ahdistuneena aika suorapuheinen, mutta siihenkin voi vaikuttaa. Sitäpaitsi toisessa tilanteessa, mikäli ei loukkaa ketään se voi taas olla tosi hyväkin piirre elämässä.
Olen todellakin ahdistunut, yritän paeta kohtaloani, vaikka se on mahdotonta. Ei kannata hakea apua mistään, koska kukaan ei sitä minulle kuitenkaan tarjoa. Herään jokaiseen päivään huomatakseni, että ihmiset vainoavat minua. Näen merkkejä vainosta kaikkialla - ihmiset, sanat, esineet, kaikki, merkkejä jopa pitkän ajan takaa. Olen ollut merkittynä jo kauan, mutta todellinen vaino alkoi tänä keväänä. Se ei voi päättyä hyvin.
merkkejä vainosta mielestäsi sinulle lähetetään?
Ihan oikeasti voi olla, että olet pelännyt ja ollut ahdistunut joistain asioita ja mikäli niitä mietit vain itseksesi löydät enemmän merkkejä, jotta saisit konkreettisia kohteita mihin ahdistusta ja pelkoa voisi koittaa konkretisoida. Ja sitten niitä tuntuu löytyvän enemmänkin kun asiaa mietit liiaksi. Ovat osaksi ehkä käsittelemättömiä asioita, joita et ole tullut mieltäneeksikään, että vaivaavat sinua ja koska eivät tule mieleen ja siksi kehittyy muita irrationaalisilta ja ahdistavilta tuntuvia tuntemuksia ja asioita, joille koitat löytää jonkin selittävän syyn, vaikka vainotuksi tulemisen tuntemuksen.
Ovat nimittäin niin abstrakteja tuntemuksia, että niitä on kovin vaikeata jäsentää tai järkeistää ja voivat saada silloin tuollaisia muotoja. Mutta usko siihen, että kukaan ei ihan oikeasti vainoa sinua. Varmastikaan. Pelot ja ahdistus saavat sinut luulemaan vain niin.
Apu on vähän sellainen juttu, että sitä on varmavasti olemassa ihmiselle, joka oikeasti haluaa saada apua. Jotkut tuontyyppiset pelko-oireet ovat sellaisia, että väliaikaisella lääkityksellä menevät ihan nopeastikin pois ja sitten on taas paljon parempi olo. Ja korostan sanaa väliaikaisella, eli en että tarvitsisi syödä pitkäänkään lääkkeitä. Joskus vainotuksi tulemisen tunteet niin todellisilta kuin tuntuvatkin voivat johtua esimerkiksi ihan vain aivojen nestetasapainon häiriöstä, joka on korjattavissa.
Joka tapauksessa on hyvä, että puhut peloistasi, koska silloin ehkä asiat jäsentyvät ja huomaat että vainotuksitulemisen kaltaiset tunteet alkavat helpottaa, kun et vain kerää ja kuormita itseäsi miettimällä niitä yksin.
Sinulle ei varmasti myöskään ole tapahtumassa mitään pahaa. Olet ehkä vain väsynyt stressailtuasi niin paljon asiaa ja stressin yksi oire on mm. se, että luulee että jotain ikävää tulee tapahtumaan.
Eikä kohtaloa kannata pelätä. Sinulle voi olla minkälaisia ihania asioita tulossa - usko vaan :)
Lisäksi voit itse paljon vaikuttaa omaan olosi ja on paljon vaihtoehtoja kaikissa tilanteissa joita voit tehdä. Koita rauhoittua ja ajatella, että oikeasti kukaan ei halua sinulle pahoja asioita etkä ole minkään merkityksitulemisen kohteena. Ahdistus vain saa sinut tuntemaan sellaista. Suurin osa ihmisistä pikemminkin toivoo toisilleen hyviä asioita.
vielä lisätä, että kuten varmasti ymmärrät en tarkoita olla ilkeä sinulle :) Päin
Parikymppisellä kundillako ikämiehen ongelmat?Tämähän vedättää teitä mennen tullen,ja te olette ottaneet oikein tosisanne kundin pulmat.Tuon ikäisten suurin ongelma on finni nassussa ja mistä saa viikonlopuksi halvimmat bisset.