Korkeakulttuuri ei sitten houkutakaan, kuten aina vain arvelinkin. Savonlinnassa ilmestyvän ilmaisjakelulehden päätoimittajakin oli sitä mieltä taannoisessa pääkirjoituksessaan.
Tottahan se ainakin on, että pitkälti oopperajuhliensa ansiosta Savonlinnakin tunnetaan kulttuurikaupunkina, ja että kulttuurimatkailu Savonlinnaankin on jatkuvasti kasvava matkailun ala maailmalla.
Kulttuuriin ja kulttuuritapahtumiin panostaminen lisäisi kyllä vetovoimaisuutta, myös minun mukaani, ja sillä varjolla kasvattaisi, tai siis nimenomaan kasvattaa, kuten päätoimittaja pääkirjoituksessaan mainitsi, palveluelinkeinojen bisnestä.
Ilmaisjakelulehden päätoimittajakin on kirjoituksessaan ollut sitä mieltä, että runsas ja monipuolinen kulttuuritarjonta lisää myös asukkaiden viihtyvyyttä kotiseudullaan. Tätä ei käy varmaan kenenkään muunkaan, edes minun kiistäminen.
Lukemani mukaan on kampanjoitu muualla Suomessakin toimivia yrityksiä muuttamaan Savonlinnaan – onhan se erinomainen myös yritystoiminnan sijaintipaikkana – niin -mihinkäs siitä pääsee? Siis Savonlinnasta ...
... No, yrittäjiltä saatu palaute ei kuitenkaan ole lukemani mukaan ollut ruusuinen. Sijaintipäätöksiä tehtäessä erilaisissa yrityksissä on ymmärrettävistä syistä varmaan arvostettu enemmän arkisempia asioita – muiden muassa sellaisia kuin riittävä väestöpohja, liikenneyhteydet – siis tiet ja muut yhteydet - ja käsittääkseni oma tonttipolitiikkaa. Arvelisin myös, että pelkkä työvoiman saanti erilaisiin hankkeisiin on näin ollen yritykselle elintärkeämpää kuin korkeakulttuuri?
Ko. maineesta - ja siis siitä kulttuurikaupungin maineesta - ei lukemani mukaan haittaakaan ole, päinvastoin. Mutta sen varaan ei kaikkea kehitystä voi ”nojata”, jollaista ilmaisua taas päätoimittaja käytti artikkelissaan.
Kun seisoo omilla jaloillaan, ei tarvitse nojata mihinkään. Sen olen arvellut huomanneeni ihan itse.
Tottahan se ainakin on, että pitkälti oopperajuhliensa ansiosta Savonlinnakin tunnetaan kulttuurikaupunkina, ja että kulttuurimatkailu Savonlinnaankin on jatkuvasti kasvava matkailun ala maailmalla.
Kulttuuriin ja kulttuuritapahtumiin panostaminen lisäisi kyllä vetovoimaisuutta, myös minun mukaani, ja sillä varjolla kasvattaisi, tai siis nimenomaan kasvattaa, kuten päätoimittaja pääkirjoituksessaan mainitsi, palveluelinkeinojen bisnestä.
Ilmaisjakelulehden päätoimittajakin on kirjoituksessaan ollut sitä mieltä, että runsas ja monipuolinen kulttuuritarjonta lisää myös asukkaiden viihtyvyyttä kotiseudullaan. Tätä ei käy varmaan kenenkään muunkaan, edes minun kiistäminen.
Lukemani mukaan on kampanjoitu muualla Suomessakin toimivia yrityksiä muuttamaan Savonlinnaan – onhan se erinomainen myös yritystoiminnan sijaintipaikkana – niin -mihinkäs siitä pääsee? Siis Savonlinnasta ...
... No, yrittäjiltä saatu palaute ei kuitenkaan ole lukemani mukaan ollut ruusuinen. Sijaintipäätöksiä tehtäessä erilaisissa yrityksissä on ymmärrettävistä syistä varmaan arvostettu enemmän arkisempia asioita – muiden muassa sellaisia kuin riittävä väestöpohja, liikenneyhteydet – siis tiet ja muut yhteydet - ja käsittääkseni oma tonttipolitiikkaa. Arvelisin myös, että pelkkä työvoiman saanti erilaisiin hankkeisiin on näin ollen yritykselle elintärkeämpää kuin korkeakulttuuri?
Ko. maineesta - ja siis siitä kulttuurikaupungin maineesta - ei lukemani mukaan haittaakaan ole, päinvastoin. Mutta sen varaan ei kaikkea kehitystä voi ”nojata”, jollaista ilmaisua taas päätoimittaja käytti artikkelissaan.
Kun seisoo omilla jaloillaan, ei tarvitse nojata mihinkään. Sen olen arvellut huomanneeni ihan itse.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sivilisaatiolle eli korkeakulttuurille on ominaista keskitetty hallinto, kaupungit, eriytyminen ammattiryhmiin, kalenteri ja kirjoitus... Minua houkuttaa ainenkin...
No, jos vallihtoo stantartisoetu, yhtenäestetty ja keskusvallanj kannattelema korkejakultturj, se ulottuupi koko väestöön ja se väjesto tahtoo siihen sammaistuva, niin semmosesta kulttuurista tulloo polliittisen legitimaatijon lähe. Ilimankos!
Niissä tappaaksissa, joessa vallasta sivussa olova kulttuurj on vanahoo korkeakulttuurija, voe ilimetä vaekka natijonalismija, mutta ylleesä sillon polliittinen konflikti on helepommin ja suhteellisesti kivuttomammin ratkastavissa iliman joukkomurhija, väjestönsiirtoja ect.
Korkejakulttuurj olennaesesti on urpaanin elliitin rojekti, ja siihen sammaistuminen oes sitten se itentiteetti? Mielenkiintosta on tuas se, jotta onko ne kaekki korkeakulttuurit vallan ilimentymijä?
Mittee sitten, jos väestö omaksuskii tietyn korkeakulttuurin, saesko se siinä samalla valtoo? Mittee täätistä kukkaan oes halunna muuttoo kansankulttuurinj korkejakulttuuriksj, jos se ei oes ollunna vallantavottelumielessä mittään, kun tuas nuapurissa oes ollunna vakkiintunut korkejakulttuurj, joka liitty tominoevaan ryhmään? Ilimankos!
Näen ollen vaekka paekalliset rahvaanj ”matalakulttuurit”, jotka ussein muotostavat natijonalisminj pohjan, eivät tuhhouvu, vuan ne nostatettaan korkejakulttuureiksi.
Se ja sama koskoo hallihtevien ryhmijen korkejakulttuurin levijämistä luajemmalle väjestöönj. Monihen maehenkaan massakorkejakulttuureja ei selitä etes tejollistuminenj, luontevampoo on johtoo ne aekasemminj valtoo pitäneittenj suppejammasta korkejakulttuurista. Ilimankos!