Mä toivon että te jaksatte lukee tän ja vaikka helpata mua...Mä tarvin kipeesti apua!!!!
Elikkä. Mua on pikkulapsesta asti peloteltu kaikilla möröillä, haamuilla, kummituksilla yms. Nyt mä siis todellakin pelkään näitä kaikkia asioita. Mä en uskalla liikkua kotona yöllä/pimeällä enkä uskalla olla yksin kotona. Mä
oon nyt 14 vuotta ja mä oon yli puolet mun elämästä pelänny. Jos mä vaikka yöllä herään ja mun on tarvis käydä vessassa niin en mä uskalla mennä, ku mua pelottaa että ku mä aukasen oven niin siellä on jotaki. Ja monesti ku mä oon jo päässy sänkyyn ja sit muistan että ainniin vesilasi jäi täyttämättä ja mä haen vettä, niin mä JUOKSEN takasi omaan huoneeseen ku mua pelottaa. Ja joskus mä purskahan jopa itkuun ku mua pelottaa. Tää alkaa jo pikkuhiljaa ottaa päähän ku mä oon yli puolet elämästäni kärsiny tästä. Aluksi se ei ollu niin pahaa, mutta nytte ma alan tulla jo hulluksi. Ja sitte ku mä vielä ite kuvittelen että nyt joku paholainen houkuttelee mua siis jos mun vaikka yöllä täytyy mennä veskiin...:( Ja sit vielä ku mä tiiän et nää jutut kaikista kummituskista ym. hengistä et ne jokseenki pitää paikkaansa, mun läheisellä henkilöllä on kokemuksia, useallaki. Monesti illalla kun mä oon sulkenu silmäni, niin mun pitää vielä miljoona kertaa avata ne ja kattoo ettei huoneessa oo ketään... Ja sitte ku oon aamulla yksin kotona/muut nukkuu ja kuivaan hiuksia kouluun lähtiessäni niin mun pitää kokoajan vilkuilla ympärilleni ja mä oon kuulevinani jotain ääniä että muka rapisee jossain ym... Mua pelottaa erityisesti, ku mä lähen joskus opiskelemaan (ainaki toivottavasti) niin ku mä joudun varmaan asumaan yksin että miten mä sielläki pärjään. Mä en kotona uskalla ees kattoo telkkaria yksin illalla... Ja kun kello tulee 00.00 niin mä meen suorastaan paniikkiin... Mä luulen et mä oon tällänen jokseenkin uskovainen nuitten mun pelkojen takia, mä en haluas olla, mä en haluas uskoa, ainakaan näin paljon. Mä en oo yhtään sen luontonen... Siispä, mua pelottaa että mulle on tulossa/tulee ajan myötä skitsofrenia!? Pitääkö mun hakee jotain apua, vai mitä? Vai meneekö tää joskus ohi (!)? Kellään samanlaisia pelkoja? Mikä on auttanut vai onko mikään? Nytkin musta tuntuu että mun takana on kokoajan joku, vaikkei siellä kyllä oo...
Kiitti vastanneille... Mä todellakin tarvin apua tähän.... Kiitos jos jaksatte vastata mulle...
Elikkä. Mua on pikkulapsesta asti peloteltu kaikilla möröillä, haamuilla, kummituksilla yms. Nyt mä siis todellakin pelkään näitä kaikkia asioita. Mä en uskalla liikkua kotona yöllä/pimeällä enkä uskalla olla yksin kotona. Mä
oon nyt 14 vuotta ja mä oon yli puolet mun elämästä pelänny. Jos mä vaikka yöllä herään ja mun on tarvis käydä vessassa niin en mä uskalla mennä, ku mua pelottaa että ku mä aukasen oven niin siellä on jotaki. Ja monesti ku mä oon jo päässy sänkyyn ja sit muistan että ainniin vesilasi jäi täyttämättä ja mä haen vettä, niin mä JUOKSEN takasi omaan huoneeseen ku mua pelottaa. Ja joskus mä purskahan jopa itkuun ku mua pelottaa. Tää alkaa jo pikkuhiljaa ottaa päähän ku mä oon yli puolet elämästäni kärsiny tästä. Aluksi se ei ollu niin pahaa, mutta nytte ma alan tulla jo hulluksi. Ja sitte ku mä vielä ite kuvittelen että nyt joku paholainen houkuttelee mua siis jos mun vaikka yöllä täytyy mennä veskiin...:( Ja sit vielä ku mä tiiän et nää jutut kaikista kummituskista ym. hengistä et ne jokseenki pitää paikkaansa, mun läheisellä henkilöllä on kokemuksia, useallaki. Monesti illalla kun mä oon sulkenu silmäni, niin mun pitää vielä miljoona kertaa avata ne ja kattoo ettei huoneessa oo ketään... Ja sitte ku oon aamulla yksin kotona/muut nukkuu ja kuivaan hiuksia kouluun lähtiessäni niin mun pitää kokoajan vilkuilla ympärilleni ja mä oon kuulevinani jotain ääniä että muka rapisee jossain ym... Mua pelottaa erityisesti, ku mä lähen joskus opiskelemaan (ainaki toivottavasti) niin ku mä joudun varmaan asumaan yksin että miten mä sielläki pärjään. Mä en kotona uskalla ees kattoo telkkaria yksin illalla... Ja kun kello tulee 00.00 niin mä meen suorastaan paniikkiin... Mä luulen et mä oon tällänen jokseenkin uskovainen nuitten mun pelkojen takia, mä en haluas olla, mä en haluas uskoa, ainakaan näin paljon. Mä en oo yhtään sen luontonen... Siispä, mua pelottaa että mulle on tulossa/tulee ajan myötä skitsofrenia!? Pitääkö mun hakee jotain apua, vai mitä? Vai meneekö tää joskus ohi (!)? Kellään samanlaisia pelkoja? Mikä on auttanut vai onko mikään? Nytkin musta tuntuu että mun takana on kokoajan joku, vaikkei siellä kyllä oo...
Kiitti vastanneille... Mä todellakin tarvin apua tähän.... Kiitos jos jaksatte vastata mulle...
Vastaukset 20
Vanhimmat
tuollain tuu, ihmissuhteitten puute tai omituiset sellaiset voi kyllä laukaista jotain tollaista. Et sitte aatellu kirjottaa kokemuksias tarinoiksi, tai saada inspiraatiota? Kaikkeen vaivaan löytyy apu jos meet sitte vaikka sinne terkkarille ensalkuun jutteleen... Mut tollasesta eläytymiskyvystä ja mielikuvituksesta kuin sulla sanoisin et pura se johki luovaan... JOS oisin ammattilainen antaisin diagnoosin mutku en oo nii en anna. Skitsofreniaa se ei kuiteskaa oo.
t. toinen houru...
Iloista syystalvea!
niille ammattilaisille, lääkkeet on pahempia kuin itse pelot. sitäpaitti tekevät yleensä väärän diagnoosin.
ps. älä lue lääkärikirjaa äläkä noitten sairauksien kuvauksia (/mielenterveys-palstoja, ne on sekasin niissä, sekä lääkärit että osa potilaista, ettei 'tartu' ajatustavat)
nuku valo päällä niin ei käy möröt kimppuun, vielä se ohi menee vuosien päästä (eikä varmaan kannata kertoa peloista hirveän usein muille kuin kavereille tms. muuta kuin vitsillä ehkä joskus, vanhemmillekin voi ehkä jutella)
se skitsofrenia on sairaus joka määritetään semmosille jotka halutaan pois kaduilta asumasta jne., se ei ole oikea sairaus vaan tulee sosiaalisista syistä yleensä se diagnoosi, vaikka niitä oikeastikin sekaisin olevia on, vähemmistö sen diagnoosin saajista sitä on. ei kuitenkaan kannata alkaa iässäsi vielä pohtimaan maailman kaksinaamaisuutta ja sanojen käyttöä väärissä paikoissa, ettei ala kasvamaan kyyniseksi (eli realistiksi) vaan elää optimistina ja kurkoittaa taivalle. kuka kuuseen... ...ei joudu jäämään maanpinnalle.
Mä en ymmärrä sitä asiaa että miten mulla tässä asiassa voi olla niin hyvä mieleikuvitus ku normaalisti mulla on aivan tajuttoman surkee.... Kai mä oon lukenu liikaa "tositapahtumiin perustuvia" kauhukirjoja/kattonu kauhuelokuvia... Ja tottakai ne meidän porukoitten pelottelutki on vaikuttanu...:( No, kaippa tää menee tästä ohi joskus... Ei auta muutaku oottaa...
Iloista syystalvea myöskin sulle!
Tosta optimistisuudesta....mä en kyllä yleensäkkään ajattele mitenkään optimistisesti MITÄÄN! Aina kaikissa asioissa on huono puoli, kaikki ajattelen relaistisesti, ehkä liiankin... Lisäksi mulla on vähän tällaisia kokemuksia ku tämä yks on kirjottanu (katoppas tuota):http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=97&conference=1500000000000124&posting=20500000000015534
Siis eli onko paniikkihäiriötä? Mulla on pari kertaa tullu tollanen. Eka tulee kylmä hiki ja varpaat,päss ja kädet on AIVAN siinä kylmässä hiessä. Sit kohta tulee hiki joka ei tosiaankaan oo mikään kylmä juttu, eli aivan niinku ois saunassa. Ja mä en uskalla ottaa pois peittoo päältä ku mua pelottaa niin sairaasti. Ja ne on aivan naurettavia juttuja mitä mä pelkään, mut ei ne yöllä tunnu siltä!!! Kerran oli sellanen että mä heräsin siihen ku mun huoneessa paukku joku, niinku joku ois ikkunan takana jyskyttäny täysillä ja joku ois välähtäny! Mä vieläki muistan ihan selvästi sen äänen...:( Sitte mä menin aivan paniikkiin,enkä uskaltanu laittaa silmiä kii. Kuitenki aina ku mä olin nukahtamassa kuulu taas pauke ja sitte en taas uskaltanu nukkua. Tosin nyt mä tiiän mistä nuo paukkeet SAATTO johtua. Siitä ku oli kauhee myrsky ja meiltä meni sähköt poikki niin se mikälie sulakekaappi paukku... Mä oon jotaki meijämn porukoitten kans tosta jutellu mut ne vaan sanoo suurinpiirtein että höpsö sinä...:(
..vaan mene kattoon mikä siellä kolkuttaa..
..paniikkihäiriö on aika monella niitä muotisairauksia joita tulee kun toisillakin on..
(niihin on olemassa mukamas lääkkeitäkin, mutta ei kannata ihan kaikkeen uskoa mitä lääkeyhtiö sanoo, tietty jos ei esim. pysty meneen töihin, sitten eri asia (tosin lääkärin mielestä työttömyyskin on selvä merkki hulluudesta, koska saa rahaa kun tyrkyttää lääkettä jne.), mutta älä huolehdi sellasista)
et taida tietää skitsofreniasta yhtään mitään.....
etkä psyykelääkkeistä. Saanko arvata? no, arvaan kuitenkin: sulla on psyykkisiä ongelmia ja sulla on huonoja kokemuksia ammattiavusta. No ei se mitään, nähellään sit ku tuut M1:llä meille kylään...
...kyllä tiedän
...miten mä pääsen mun uskosta eroon!!!!!???? Mä haluan päästä!!!
tarkoitat uskolla? Siis uskoa siihen että kaapissa on mörköjä? Vai jotain muuta uskoa? Mä ainakin luulen että kaikella on aikansa ja sitten kun ai enää huomioi , kun ei ole aikaa jollekin asialle niin jokin toinen asia tulee tilalle. No. meitä on moneksi ja mun mielestä on ihan inhimillistä että näkee joskus sellaista mitä ei toisille ehkä olekaan. Mitkä muut asiat sua pelottaa, niin voisit laatia listaa joutessasi, ja aina kun löydät pelottavan jutun niin ajattele vastapainoksi juttu mikä vie pelon pois. Eli vaikka että jos minä pelkäisin olla "uskossa mörköihin", niin silloin on oltava enkeleitäkin ja lähetän täksi yöksi suojelemaan sellaisen!
Juttelu auttaa, jos vaikka ettisit jonkin emailkaverin itsellesi, vaikka ulkomaalaisenkin niin kielitaitokin voisi vähän hioutua, ja kirjoittaisit harrastuskohtaan "kauhu"... Tai jotain sellaista... Tai joku lemmikkieläinkin voi viedä niitä mörköjä pois jos vaan saat semmoiseen luvan. Hamsterit on kivoja ja ahmaisee tyhmät kauhistukset poskipusseihinsa. Myös jokin nallukka tai vastaava on ihan käypä... Itse pelkäsin ja kuulin ääniä ja kaikuja isossa puutalossa jossa mies oli tappanut joskus perheensä kirveellä... ja yhdessä toisessa kämpässä taasen oli asukas kuollut vessanpöntölle... ja eräässä puutalossa syysöisin aivan kuin askeleita ja narinaa kuului ullakolta... Ja voin vakuuttaa että kivaa ei ollut! Noh, joskus nää jutut voi johtuu ihan jostain aivosairaudestakin, et jos oikeesti alat nähdä juttuja niin lääkärille ois hyvä mennä... Musta kyllä tuntuu että sulla vaan on omanlaisesi tapa tarkastella maailmaa ja musta se on hienoa ettei kaikki vaan kittaa kaljaa ja rettelöi... Se voi olla joskus varmaan aika kidutusta tuollainen "herkistely", mutta siihen auttaa kun hakee elämyksiä itselleen ja voi sanoa jälkeenpäin että selvisinpäs:) Ikäänkuin vahvistuu.
Ja sitäpaitsi, ne tyhmät möröt on joka tapauksessa huonompia kuin me koska ne ei oo lihaa ja verta joten ne ei voi tehdä sellaisia juttuja mitä me ihmiset tehdään... On ne vaan niin pirun kateellista sakkia:)Arvaa harmittaako niitä kun ei voi juoda kokista tai syödä jotain hyvää... läpihän ne menee. Eikä voi lukea, kun ei voi pidellä kirjaa... Eikä voi meikata eikä olla nuori... Ja aina ne säälittävät oliot tahtoo lisää sääliä että niillä olisi kavereita. Meidän ihmisten nyt vaan on kai tarkoitus elää ihmiselämää eikä mörköelämää. Miten selittää poikaystävälle tai vanhemmille pitävänsä pippalot joihin on jo kutsunut omat ystävänsä... No, ymmärrät varmaan!
Vastaa jos tuli jotain mieleen. Ennen vanhaan kai uskottiin etä tuollaiset otukset olivat jokim merkki jostain... Oma nuoruuteni oli hyvin mörkövoittoinen, mutta nyt on taas toiset aatokset. Pspspspspsps. Erään vastaajan hyväätarkoittavan käsityksen mukaan ei kannattaisi kysyä mielenterveysosiosta ihmisiltä mitään kun ne on kaikki "sairaita". Noh, sanoisinpa että asia ei ole näin vaan itse ainakin on saanut myötätuntoa ja kannustusta joten voin olla puolestapuhujana. Ehkä tämä vastannut ihminen ei ollut saanut kaipaamaansa myönteistä palautetta... Pieni kritiikki vastaukseen kuin vastaukseen on kai aina hieman paikallaan...
No, toivottavasti saat asiaasi hieman selvitettyä. Ajan kanssa yleensä kaikki tasoittuu, ja kuten sanoin, elämysmaailmasi on "cool", ja moni haluaisi jopa vaihtaa osia kanssasi.
Eli sano möröille moi ja muista että luoja nekin on luonut, eikä näinollen voi sinua vahingoittaa. Pelon tunteelle ei sinänsä mahda mitään:(
Tulipas tästä pitkä...
Sama täällä, joskus kun käy yöllä vessassa niin on pakko juosta makuuhuoneeseen kun alkaa mielikuvitus laukkaamaan ("joku seuraa"). Se on ihan tervettä, joillakin ihmisillä on sellanen luonne:)
Eikä se mitään uskoa ole, vaan sitä että sä itse pelottelet itseäsi möröillä. Niinkun edellinen sanoi, ei siitä tarvi päästä eroon kun osaa valjastaa sen johonkin hyödylliseen. Ala vaikka kirjoittamaan tarinoita niistä (vaikka siitä mitä ne tekee öisin = narskuttavat raesokeria keittiössä), piirrä möröille ulkonäkö (etenkin niille jotka asuvat sun vaatekaapeissasi)... niin ne pelottaa varmasti vähemmän. Ja ala vaikka pelottelemaan jotain pikkuisia tarinoillasi;)
On tietysti asioita jotka eivät välttämättä ole mielikuvituksen tuotetta, mutta kannattaa muistaa että mikään kummajainen ei ole vielä todistetusti tappanut ketään, joten tee toki tuttavuutta sellaisen kanssa jos niitä joskus tapaat. Niin minäkin aion tehdä:)
Aikuisemmalta kannalta ajateltuna, jos tahtoo lakata ajattelemasta kummajaisia, kannattaa lopettaa kauhuelokuvien ja scifi ym sarjojen katsominen ja siirtyä ihmissuhdedraaman (tai oikeiden ihmissuhteiden) pariin. Suhdekiemurat vie niiin ison osan (nuorten) aikuisten ajasta että ei siinä samassa tule kovin usein enää ajateltua mörköjä... :( Oikeastaan sääli sinänsä että minäkin murehdin nykyään enemmän ihmissuhdeongelmiani kuin mörköjä...
....uskolla mä tarkotiin Jumalaan, Jeesukseen ja muuhun shittiin uskomista... Mä varmaan uskon sen takia, ku mä penskana oli seurakunnan kerhossa ja siellä oli yhtä Jeesusta vaan. Toisaalta mä uskon sen takia, että jotenki kummasti mä uskon että jos uskoo yläkerranukkoon, niin ei tuu mitään vakavia kuolemansairauksia, kuten syöpää, jota mä kammoan ja pelkään aivan mielettömästi... Mä en haluas uskoa ja mä en tiiä miten voin päästä siitä eroon.... Mä en oo varsinaiselta luonteeltani uskovainen, kuuntelen deathmetalia ja heviä yms, käytän suurimmaksi osaksi mustia vaatteita että ei oikeen luontevaa, vai? En mä niinkään hirveesti pelkää sitä että möröt vaikka syö mut tai vahogoittaa mua, vaan sitä, että jos mä nään jonkun valkosen hahmon kipittelevän meidän olkkarissa ku oon menossa yöllä veskiin niin mä saan sydärin, varmasti! Oon mä yrittäny kääntää sen semmoseksi että mä aina meen ihan mielenkiinnolla sinne pimeeseen hiippaileen että jos onnistuski vaikka näkemään mörön, sehän ois jännää... tosin se ei onnistunu kovin hyvin:) Mä oon yrittäny lopettaa kauhuelokuvien kattelun ja kauhukirjojen lukemisen, että jos se vaikka helpottas tätä asiaa, mut ku kaikki yliluonnollinen kiehtoo jotenki mua ihan mielettömästi, niin mun on pakko lukee aina kaikki jutut lehdistä yms...
Tosta kummajaisesta, ku sä sanoita ettei kukaan oo todistetusti tappanu ketään... Mä oon yrittäny ajatella samaa... Mut mun isä kerto yhen jutun ku se oli kerran yöllä heränny kun joku mustakaapunen akka oli seissy kirves kädessä valmiina katkaseen sen jalat...:| Sit se oli vetässy jalat pois ja noussu istumaan ja se muija lähti vek seinän läpi... En tiiä mitä ois tapahtunu jos se ois lyöny kirveellä niien jalkojen läpi. Eikä iskä tommosesta valehtelis IKINÄ, se ois jo sanonu mulle että ootpä pöljä ku uskoit tommosta, ja oli niitä muitaki juttuja mitä se kerto sen kavereista, ku sen kaverit pelas mustaa raamattua (jonka takia tuo haamukin tuli isän herättämään) ja myi yhen häiskän sielun.... En mä sitä pelkää että siellä ois niinku mun vaatekaapissa mitään, van siis niitä mitä on kaikenmaailman räyhähenkiä jotka viskoo tavaroita ja aukoo hanoja ja ikkunoita paukuttelee....:| Tai niinku tossa mun isän tapauksessa....:( Mä en jouda murehtiin muuta ku mörköjä ku ei mulla juurikaan oo ihmissuhteita ku oon niin epäsosiaalinen, tykkään olla enemmän yksin ku niiden ns.kavereitten kans...
ei mitenkään pahalla mutta koitas kuunnella jotain rauhallisempaa ennen nukkumaan menoa, älä kuuntele mitään death metallia
lue ateismia käsittelevää kirjallisuutta jos tahdot uskostasi eroon.
tosin jos otat jonkun toisen uskon uskonnon tilalle, ei usko ole mihinkään kadonnut vaan sen kohde vaihtunut.
katso monsterit oy/monsters inc (vuokraa/lataa kazaalla) tapasia ennen nukkumaan menoa kauhuleffojen sijaan.
..mä olen sua varmaan paljon vanhempi mutta silti mä sen katoin (ja toy storyt) enkä katso kauhuleffoja, musta ne on tylsiä enkä osaa eläytyä sellaisiiin.
(älä nyt vaan hurahda mutta) monet idän uskonnoista ovat melko mielenkiintoisia, siis tutkia/lueskella ajatuksia.
(itse en oikein usko mihinkään.)
ateismista - mutta jos tunnet olosi turvalliseksi uskonnossasi ,ei siitä välttämättä kannata luopua.
eikä ateismilla kannata meluta, uskovaiset ei monesti tykkää ateisteista.
eikö death metallin sanat, jos niitä siellä on, monesti ole aika uskontolähtöisiä ?
en tiedä, jos niitä paljon kuuntelet, ehkä ne vaikuttavat mielialaan, tavalliset hittikipaleet ehkä aiheuttaisi vähempi mörköjä.
olet sinä aika sopassa...
Luin kaikki viestisi ja surullinen oon. 14-vuotias, siis ihan lapsi vielä, tavallaan. Ymmärrän että oot ahdistunut, ja hassua sanoa tämä mutta emme voi valita vanhempiamme. Sen voimme valita mitä itse elämällämme teemme :) Kukaan ei voi pakottaa susta tulemaan mitään sellaista miksi et halua. Elämä on niin laajakirjoinen ja monisyinen juttu... Ja voin sanoa että noituudella ja sen sellaisella pärjäsi vielä viime vuosisadalla, tällä vuosituhannella määrää vähän eri arvot. Musta Raamattu on vain typerä kirja, kielletty jonkin asian vuoksi aikoinaan, silti osa Raamattua, muistaakseni kuudes Mooseksen kirja. Se että jotkut leikkivät satanistisia leikkejä, on siinä mielessä paha että silloin ihminen kutsuu omia pahoja puoliaan itsestään esiin... Yleensä ihmiset jotka oikeasti ovat ylikilttejä yms ja hakevat vahvistusta. KENELLÄKÄÄN ei ole oikeasti mitään "voodoo"-voimia. Jumala on nimi meissä olevalle puhtaalle, kauniille ja hyvälle minuudelle tai itselle, Saatana on se oikeasti heikompi aliolio joka hajottaa ja pilaa kaiken -koska kukaan ei halua leikkiä sen kanssa- ollen kuitenkin Jumalan vallan alainen. Jumalahan sen sarvijaakon taivaasta alas potkaisi... Sinun kannattaisi ehkä hakea enemmän faktatietoa asioista, noin niinkuin fantasian vastapainoksi. Jokainen tekee itse, kutakuinkin, omat ratkaisunsa ja nuoruus on juuri sellaista aikaa missä tehdyt valinnat muovaavat tulevia valintoja. Ei meillä ole kuin tämä yksi seitsemänkymmentä vuotta käytettävänä, mitä paremmin itse voi sitä paremmin voi oikeasti auttaa vaikkapa toisiakin. Mielikuvitus on se minkä avulla ainakin minä rakennan omaa elämääni, ja välillä kai vähän toistenkin... Sussa on potentiaalia vaikka mihin, mutta elävät kaverit on siltikin kivempia. Pyytäisin että harkitsisit jonkin ulospäinsuuntautuvan toiminnan aloittamista, keksisit kaikenlaista mukavaa tekemistä TÄSSÄ MAAILMASSA. Mielikuvitus kun on hieno asia ja eläytymiskyky kanssa mutta jos ottaa huomioon millaista on mielisairaanhoito tässä maassa niin sille tielle ei kannata lähteä tarpomaan, eikä tietenkään muutenkaan, koska se tie on kivulloinen, yksinäinen ja aika pirullisen pitkä. Tuntuu että olet fiksu nuori nainen joka on jätetty ehkä vähän liikaa yksikseen. Sellaista se tänä päivänä on. Kirjat ja musa on hienoja hengentuotteita, niitä parempia ei olekaan. Sen sijaan jos on paljon yksin niin se ei ole ehkä terveellistä. On mahtavaa että kirjoitit tänne, itse en olisi ikäisenäsi kyennyt, niin ujo olin. No, ei silloin ollut edes nettiäkään, ainakaan mulla.
Edelleen syystalvea toivotellen,
natural blues
Kiitos että ootte jaksanu lukee näitä mun valituksia ja vastailla niihin... Se on helpottanu ku on saanu "puhua" näistä juttuista jollekkin...:) Elikkä suuri kiitos teille...
Älä vielä lopeta keskustelua:)
Mun mielestä on kaikkein paras olla ajattelematta esimerkiksi spiritismiä, satanismia, saatananpalvontaa ym. ja pysyä mahdollisimman kaukana tyypeistä jotka sellaista harrastaa. On totta että sillä tavalla saa esiin yliluonnollisia asioita (koska niin moni on kokenut niitä), mutta ne eivät ala vainoamaan sua ellet sä itse hankkiudu sellaisen pariin. Eli sun ei tarvi pelätä että jonain päivänä sun sänkysi vieressä on joku pelottava hahmo, jos et sotkeennu niihin.
Leffoja ja kirjoja voi lukea juuri mielenkiinnosta niinkun säkin teet, mutta jos alkaa etsimään joka paikasta yliluonnollista niin eiköhän se etsi lopulta sinutkin. Eli ole joka tapauksessa varovainen.
Mä kuuntelen death metallia, heviä ym, lueskelen horoskooppeja ja sen sellaisia, katselen taivaalle jos siellä näkyisi valoja, mietin onko metsässä keijuja ja niin edelleen, mutta ikinä en koske mustaan raamattuun tai muuuhun mistä ihmiset todella ovat "menneet sekaisin", niin sanotusti.
Olen avoin kaikelle yliluonnolliselle ja kaikkea olen nähnytkin, mutta en usko että mikään tekee pahaa sulle ellet sä itse ensin sotkeennu siihen maailmaan.
Saatananpalvojathan ovat ensin ihan ihmeissään siitä mitä sillä palvonnalla voi nähdä ja saada aikaan, mutta kun asiat jossain vaiheessa muuttuvat ikäviksi (niinkuin ne aina tekevät) ja he haluavat pois, alkaa jatkuva "yliluonnollinen vainoaminen". Niin olen kuullut.
Jos uskot Jumalaan niin miksi tahtoisit olla uskomatta? Sehän on hyvä että on jokin tarkoitus elämällä, ja ei se ole mitenkään pahalla tavalla yliluonnollista, päin vastoin yleisen käsityksen mukaan normaalia ja "hyvää". Voit silti lukea kriittisesti Raamatun tekstejä, miettiä ufoja ja kummituksia ym. eikä kaikkea mitä siellä lukee tarvi ottaa ihan kuolemanvakavasti.
(Tosin suosittelen että jos alat ilmestyskirjaa lukemaan niin älä lue sitä illalla pimeässä, se on aika pelottavaa meidänlaisille vähän säikyille. Mä säikyin valoja ja ääniä iltaisin monta viikkoa sen jälkeen, mutta kaikkea sitä pitää tutkia ja miettiä:)
Minä en kuulu mihinkään uskontokuntaan, vaan tahdon uskoa mihin uskon ilman kenenkään puuttumista mielipiteisiini. Toisin sanoen seuraan järkeä ja tunteita:)
Tästä tuli aika pitkä selvitys ja ehkä vähän asian vierestäkin, mutta toivottavasti tästä oli edes jotain apua:)
Vielä yksi juttu. Paniikkihäiriö voi tulla melkein mistä tahansa asiasta, ja jos sulla on sellaiseen viittaavia juttuja kuten (tietyssä pelkotilanteessa) hengenahdistus, käsien tärinä, epämääräinen paniikki ja pakokauhu ja yhtäkkinen todella voimakas ylitsepääsemätön kuolemanpelko ja epätodellisuuden tunne, kannattaa mennä kysymään lääkäriltä pitäisikö asialle tehdä jotain. En kuitenkaan suosittele kaikkien pelkojen luettelemista, ellet sitten tahdo todella päästä niistä eroon esim. terapiassa. Sekin on joitain auttanut erilaisiin pelkoihin sen perusteella mitä olen täältä lukenut, mutta itse en menisi selvittelemään asioita kenellekään ulkopuoliselle, vaikka mullakin on kaiken maailman juttuja ja ongelmia.
Joku saattaa alkaa katselemaan tähtiä ja miettimään kuinka pieniä me oikeesti ollaankaan ja yksin suuressa avaruudessa, ja koska asia tuntuu niiiin oudolta, hän saa siitä paniikkikohtauksen. Eli en ihmettelisi vaikka sullakin olisi tai tulisi joskus sellaisia oireita. Niihin ei kuitenkaan kannata kiinnittää huomiota, koska ne eivät ole vaarallisia ja oikeastaan aika normaaleja ja yleisiäkin:)
Mä oon kerran kokeillu spiritismiä kaverin painostuksesta, noin vuosi sitte. Tosin koska mä en uskonu (en halunnu uskoa, jotenki kai alitajusesti vai miten sen nyt sanois) vaikka mä yleensäkki uskon. Mä en sitte suostunu oikeen pelaan sitä, ja mä meinasin säikähtää kuoliaaksi ku se mun kaveri puhalsi sitä kynttilää silleen että se lepatti pikkusen... Mä pyrin olemasta sotkeentumatta niihin yliluonnollisiin hommiin siks en ees yritä mitään (edes vitsillä, vaikka ei mulla kyllä ois ees kanttia) mitä niitä on ku sanot peilin eessä aakkoset väärinpäin niin joku piru tulee siihen tai lukemalla isämeidän rukous väärinpäin...
Mä oon lukenu ilmestyskirjaa...valot päällä:) Pakko myöntää, se oli pelottava... Luin sitä, koska halusin tietää missä siellä puhutaan siitä niin kuuluisasta "pedon luvusta"...
Mä tiedän periaatteessa että Raamattuki on vaan ihmisten sepittämä tyhmä kirja, varmaankin... Esim. joku mikälie Aabraham eli yli 170 vuotta, vai oliko 160...no kuitenki. Ja sen vaimo synnytti lapsen sata vuotiaana. Sellasta ei voi oikeesti tapahtua. Tosin siihen mä uskon että sen niminen tyyppi ku Jeesus on eläny, siitähän on todisteitaki, mutta ei siitä, että se ois jotaki sokeita ja spitaalisia parantanu. Sitä vaan on niin vaikee käsittää, että elämä siihen aikaan ois ollu jotenkin niin erikoista ja yliluonnollista, ku on eläny joku hyypiö joka on parantanu sairaita ja muuttanu veden viiniksi, tai että ihmiset on eläny melkeen kaks sataa vuotta, ku ei ne elä nykyäänkään, ennen vielä nykyistä vähemmän... Joo no tää ei oikeen kuulu tänne palstalle enää, mutta ei voi mitään...:)
On olemassa unihäiriö, jossa juuri uneen vaipuessa tai herätessä on tunne että huonessa on joku henkilö tai eläin. Voi olla myös tuntemus että huoneessa on tulipalo tai olet putoamassa. Tällainen häiriö esiintyy uneen ja valvetilan rajamailla. Yleensä yöllä herätessä ihminen on usein puoliksi nukuksissa ja puoliksi hereillä ja tällöin pelkotilat voivat kohdistua mitä kummallisimpiin asioihin. Jos pelkotilat taas tulevat selvästi ollessasi valveilla on kyse eri asiasta.