Olen hieman nykyään yksinäinen kun lopetin huumeidenkäytön.Huomasin että,muita kavereita ei edes ole kuin huumeita käyttäviä.Vaikka kyse on viihdekäyttäjistä niin en jostain syystä pysty olemaan siellä missä vedetään huumeita kun itse huumeita nykyään inhoan.
Pitäisiköhän minun kuitenkin jatkaa hengaamista näiden tyyppien kanssa vai etsiä toisenlaista seuraa tai olla vaan yksin sen aikaa kun ahistus loppuu.Lääkkeitä en halua käyttää ahistuksen poistoon.
Pitäisiköhän minun kuitenkin jatkaa hengaamista näiden tyyppien kanssa vai etsiä toisenlaista seuraa tai olla vaan yksin sen aikaa kun ahistus loppuu.Lääkkeitä en halua käyttää ahistuksen poistoon.
Vastaukset 7
Vanhimmat
muuhun harrastusporukkaan. Vaikee olla ainoa vahva porukasta, jos itelläkin teettää kovin vaikeeta.
Joskus vuosia sitten olin samassa jamassa. Ei niiden vanhojen kamujen kanssa tullut enää pyörittyä. Elämä oli ollut sitä, että niiden kanssa vain joko käytettiin huumeita tai etsittiin niitä ja suunniteltiin tulevia käyttökertoja ja mietittiin, että voi kun nyt jostain saisi. Puheenaiheetkin liittyivät tai johtivat aina jotain kautta huumeisiin. Sitten kun itse lopetti ja muut jatkoivat, niin eipä niiden kanssa ollut enää mitään yhteistä.
Oli vaikea löytää muidenkaan kanssa mitään yhteistä. Olin käyttänyt sen verran kauan, etten oikein tiennyt, mitä niiden kunnon kansalaisten kanssa oikein tehdään. Mistä niiden kanssa puhutaan. En tiennyt paljon muusta kuin huumeidenkäytöstä, kun ei elämääni ollut viime aikoina kuulunut paljon muuta. Enkä siitä huumehistoriastani viitsinyt mainita, kun muut puhuivat parisuhteista, ryyppyreissuista, autoista, matkailusta ym. Olin hiljaa.
Oman aikansa se otti, että pääsi taas yhteiskuntaan kiinni noin niinkuin sosiaalisesti. Opettelin taas käyttämään alkoholia (tiedän, ei terveellistä mutta sosiaalisesti hyväksyttävämpää), pikku hiljaa löysin paikkani työelämästä ja opin toimimaan ja kommunikoimaan erilaisten ihmisten kanssa. Nyt, viitisen vuotta myöhemmin asiat ovat taas ihan mallillaan. Tai no, eivät nyt ihan mallillaan, kun tällä foorumilla seikkailen, parisuhdeasiat aika rempallaan, mutta hei, aina ei voi voittaa.
Olet tehnyt valtavan muutoksen päästessäsi irti huumeista. Saat olla hyvin ylpeä itsestäsi, että olet selvinnyt tuollaisen vaiheen lävitse. Kaikki eivät siitä selviä, mutta sinä selvisit! Olet vahva kuin mikä :)
Tee mitä tahansa, mutta älä mene enää mukaan vanhoihin porukoihin. Vaikka nyt tuntuu siltä, että pysyisit erossa aineista, niin pikkuhiljaa saattaisit hairahtua uudestaan, kun vanhat kaverit vetäisivät mukanaan. Ihminen vain on sellainen.
Suosittelen, että laittaisit ilmoituksen jossa etsisit meilikaveria tms. jolle purkaa sydäntä.
Ja mene luontoon, lenkille, kuuntele musiikkia, käy kirjastossa jne. Yksinkin voi olla hauskaa.
Kiitos kaikille neuvoista ja positiivisesta suhtautumisesta.Hyviä neuvoja teillä.
Olet tehnyt todella hienon päätöksen. Vähitellen huumeiden mentävä aukko elämässäsi täyttyy mielekkäällä tekemisellä. Mene kuntosalille, uimaan, kävelemään kaupungille, istumaan katukahviloihin, elokuviin jne. Mene vaikka ei huvittaisikaan. Mene huumevierotuksen tukiryhmiin!! Sinun täytyy saada tarttumapintaa tähän elämään, ja sinun täytyy ymmärtää, että huumeiden käyttö on ollut elämäntapa (vaikkakin kyseessä on ollut viihdekäyttö). Hoida itseäsi kuin toipilasta. Hoida mieltä ja kehoasi rakkaudella.
Päivä päivältä tuntuu paremmalta mutta samalla tuntuu ,että olen yhä enemmän ittekseni joka voi olla toisaalta ihan hyvä tässä vaiheessa kun saan ajatuksia kirkkaammaksi.Tuntuu kuitenkin ,että duunin aloittaminen/hakeminen on jotenkin vaikeaa mutta eiköhän tämä tästä.Ehkä tuon hieman rankan elämänvaiheen jälkeen pitäisi ottaa rauhallisesti.
Mutta en ole ihan varma mikäköhän olisi nyt järkevintä kun jotainhan tässä kuitenkin pitäs vissiin tehä...