menetin tyttären,mut en lopullisesti vaa riidan kanssa ,tytär on 25 vee ja odottaa kolmatta lastaan ,ja tekee sellassii tenppui jotka satuttaa mua, ei ymmärrä että satutaa itseääkin joskus huomaa sen vaikka olen koittanut sanoo älä tee noin ,,,,,,,,,,,,ei se oo nii yksinkertasta sanoo että on jo aikuinen, ei oo vaik ikää on aikuiseen asti ,mut ei ajattele kuin aikuinen ,,,ja tänään sanoin suoraan mitä aattelen asioista niin sanoi ,tai huusi että älä ota minuun yhteyttä ,sanoi myös että et oo ees mun äiti ,vaikka olen kaikki hänen parhaaksi tehnyt ei vaa tajuu ,sitä ja nyt on tekmäs jotakin mitä voi romuttaa kaiken omassa suhteessa ja omaa tyhmyttään,,,,,,,,,ja sitten kuitenkin kun tulee pienikin hätä nii heti soittaa ja itkee puhelimessa,ja taas toisena päivänä mä en oo mitään.......onko muita joka kokee samaa;?? olen tavalline huolehtiva äiti ja hän ei sitä tajuu,kun ite on jo unohtanut yhden lapsensa lapsen isälle uusioperheeseen ja on mustis kun käyn siä kylässä,,lapselapsellani on kuitenkin kaikki oikein hyvin,,,,,,,,, sit mun tyttärel on kotona 2vee ja kolmas syntyy lokakuus,,,,,,,ja siitä nyt meen kiista on kun ei ymmärrä nyt kuinka hyvä mies sillä on;) ja tekee kaikki temppui ei kuitenkaa petä ,mutta tapaa vahoja poikaystäviään kahvilla ,ei se oo oikein tätä nykyistä miestä kohtaa,,,,sanoin että jättää sut pian ja vaan sanoi mulle mitä sitten ,ja yksin hän ei toimeen tuu jos se mies siitä lähtee.......
ja siitä men riita.aattelin olla ottamatta yhteyttä ja olla vastaamatta puhelimeen,,,ajatelkoon mitä tekee,,,,,,,,asumme hyvin lähellä toisiamme , mut emme nää joka päivä onneksi;ette kyllä varmaan ymmärtäneet mitään;))mut kysykää nii vastaan;))
ja siitä men riita.aattelin olla ottamatta yhteyttä ja olla vastaamatta puhelimeen,,,ajatelkoon mitä tekee,,,,,,,,asumme hyvin lähellä toisiamme , mut emme nää joka päivä onneksi;ette kyllä varmaan ymmärtäneet mitään;))mut kysykää nii vastaan;))
Vastaukset 9
Vanhimmat
... vastaamaan samalla mitalla. Pidä oma ryhtisi ja ole ymmärtäväinen kuitenkin.
Joskus lapsille pitää antaa tilaa.
puuttuisi hänen asioihinsa, sillä jokaisen on näköjään elettävä kantapään kautta oma elämänsä, ei siinä auta vaikka kuinka kipeää tekisi sivusta seurata. Niinhän se on että lapset tallaavat pienenä äidin syliä, isompina sydäntä...
Anna tyttären olla ihan rauhassa, kyllä se taas tulee neuvoja kyselemään aikanaan. Neuvot sitten siinä asiassa, mikä häntä askarruttaa. Hänellä on kasvun paikka edessään, toivottavasti oppii tekemisistään. Älä huolehdi liikoja, aiheutat vain pahaa mieltä itsellesi, sinulla on oma elämä elettävänäsi! :-)
aivan samaa mieltä. Tyttäret on tyttäriä, niitä pitää vaan yrittää ymmärtää.
Nyt kannattais olla ihan hiljaa vaan ja ootella, niin kyl se tytär sieltä vielä tulee ja ehkäpä pyytelee anteeksikin, jos sil on sydän kohdallaan ja tajuaa miten on tullut käyttäydyttyä omaa äitiään kohtaan, joka ei halua lapselleen muuta kuin hyvää.
koska oma tyttäreni on sellainen totuuden torvi, vaikka on 25-v. Olen monasti kuullut kunniani ja hänen mielestään en ymmärrä mitään. Kerran hän pani välit poikki mutta minä olin se joka meni tekemään sovintoa, vaikka syy ei ollut yksin minun.
Minun oli niin paha olla riidasta, että siksi pyysin sovintoa.
Yhä edelleen tulee tiukkoja tilanteita, mutta nielen kaiken enkä sano mitään. Minulle jää usein ahdistava olo hänen käynneistään.
hyväksyä tyttäresi olevan aikuinen nainen, jolla on oikeus omaan elämään ja omien virheiden tekemiseen?
Kahlil Gibranin sanoin:
"Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne.
He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.
He tulevat kauttanne, mutta eivät teistä itsestänne.
Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.
Antakaa heille teidän rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne.
Sillä heillä on omat ajatuksensa.
Voitte hoivata heidän ruumistaan vaan ette heidän sielujaan.
Sillä heidän sielunsa asuvat huomenkoiton asunnossa, minne te ette voi mennä, ette edes unelmissanne.
Te voitte yrittää tulla heidän kaltaisikseen, mutta älkää yrittäkö tehdä heitä itsenne kaltaisiksi.
Sillä elämä ei mene taaksepäin eikä viivy menneessä päivässä."
Ehdotan, että annat tyttärellesi varauksettoman rakkautesi sekä annat ohjeita ja neuvoja vain silloin kun hän niitä pyytää.
Hyväksy, että teillä kummallakin on oma elämänne, etkä sinä voi edes yrittää tehdä päätöksiä hänen puolestaan.
Ethän kiellä häneltä rakkauttasi, jos hän kieltäytyy elämästä sinun arvojesi mukaisesti. Sinut on jo vapautettu vastuusta hänen kasvatuksensa osalta. Nauti siis omasta elämästäsi sekä tilaisuudesta saada osallistua ja vierailla tyttäresi perheessä äitinä, mummona ja anoppina.
Joskus on raskasta katsoa sivusta, kun tietäisi paremmin ja haluaisi opastaa parempaan. Toivotan sinulle jaksamista ja hyviä asioita omaan elämääsi. Ehkä jaksat sitten paremmin tukea tytärtäsi, kun hän sitä tarvitsee.
Puhut asiaa. Kiitos,että muistutit tästä asiasta. Tuppaa joskus unohtumaan minulta.
hyvin kantasi tyttäresi kahvitteluihin entisten poikakavereiden kanssa, että jos nykyinen mies lähtee, eikä tytär selviä itsekseen lastensa kanssa, niin hän tulee anelemaan sinulta rahallista avustusta ja jos itselläsikin on tiukkaa, niin siinä mielesssä hänen kannattaisi kyllä pitää huolta parisuhteestaan.
kannustavista vastauksista ;)) olin ihan yllättynyt kun e yhtään herjaavaa vastausta tullut, vaan kaikki tosi asiallisii;))
ehkä kait joskus saattaa ymmärtää millasen verstaan on pannut pystyyn.
Tässä naapuritalossa asuu yh-äiti jolla 4 lasta ja joka lapsella on eri isä.
Mahdotonta tietää mitä tämän naisen äidistä tuntuu, siis joka on mummu näille neljälle lapselle.
Joskus tuntuu että se on "tehtailua", sorry ruma sana, mutta niin se taitaa useammassa tapauksessa olla.
Ei tarvi kouluttautua eikä hakea työtä, koska saa olla lasten kanssa kotona ja kun nuorin täyttää 2v, taas hankkiudutaan raskaaksi.