tiedän tämän aiheen olevan jo aika kulunut, mut jos joku kuitenkin viittis/jaksais jotain vinkkei antaa..
mä niin vihaan itteeni, mä en tiiä onks tää normaalii mut mä suorastaan nautin itsemurha ajatuksista, ku ei voi olla näin tyhmää ihmistä olemassa.. ja mä en tajuu miks tuollainen ku mä ees on olemassa..
mä en edes tiiä mikä mua vaivaa, ku periaatteessa kaiken pitäis olla iha ookoo; mul on kavereita, koulussa menee suhteellisen hyvin ja sillai, poikaystävää ei ole. mut mua niin vituttaa kaikki..
mul oli viime syksyllä melkein sama tunne, mä melkein tein itsarin, mut sit mä en uskaltanu, pikkuhiljaa se meni ohi ja nyt toi tunne on taas palaamassa.. niin hirvittävän turha olo..
kellään samoja kokemuksia? miten selvisitte? jos selvisitte....
mä niin vihaan itteeni, mä en tiiä onks tää normaalii mut mä suorastaan nautin itsemurha ajatuksista, ku ei voi olla näin tyhmää ihmistä olemassa.. ja mä en tajuu miks tuollainen ku mä ees on olemassa..
mä en edes tiiä mikä mua vaivaa, ku periaatteessa kaiken pitäis olla iha ookoo; mul on kavereita, koulussa menee suhteellisen hyvin ja sillai, poikaystävää ei ole. mut mua niin vituttaa kaikki..
mul oli viime syksyllä melkein sama tunne, mä melkein tein itsarin, mut sit mä en uskaltanu, pikkuhiljaa se meni ohi ja nyt toi tunne on taas palaamassa.. niin hirvittävän turha olo..
kellään samoja kokemuksia? miten selvisitte? jos selvisitte....
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos ei ole ystäviä (ei sama kuin kaveri!) tai läheisiä sukulaisia, niin sitten vaikka teraupetille... Ei se tarkoita sitä, että olisi hullu, jos varaisi psykiatrilta ajan. Ihan tavalliset ihmisetkin niin tekevät, jotta saisivat lisää voimia jatkaa eteenpäin. Kaikkea hyvää sinulle! :)
www.tukiasema.net löytyy kohtalotovereita. Pyri puhumaan jollekulle, tuntemattomalle voi olla helpompaa puhua, ei tule oloa että syyllistää läheisiä ihmisiä huonolla olollaan.
mäki oon kans suunnitellu itsemurhaa viime aikoina todella vakavasti... mun elämästä on kaikki valo kadonnut. mun perhe elämä on yhtä helvettiä kun äiti ei osaa selvittää riitoja puhumalla. ja mua suoraan sanottuna vituttaa ku kaikki viranomaset sotkee mun elämää esim. koulu kuraattori. se uhkaa tehdä lastensuojelu ilmoituksen meidän perheestä. ja tästä kaikesta saan kiittää yhtä "ystävääni" joka näyttää nauttivan siitä kun mä kärsin. se oli nimittäin mennyt kertomaan kuraattorille et meidän äiti käyttää väkivaltaa joka on kyllä valitettavasti totta... mutta kun sitä ei tapahdu edes usein nii minkä helvetin takia siitä on tehtävä tuollainen numero!? mä en jaksa enää... kertokaa mulle että onko mulla enää mitään syytä elää? mä olen alkanut jo miettiä helpointa ja kivutonta tapaa päästä pois täältä...
täs on mun sähköposti jos joku haluu jakaa ajatuksia: [email protected]
kiitos kaikille vastauksista, kommentit tervetulleita edelleen..
ku tää mun ongelma onkin outo, mä en itekkään ymmärrä mitään: kaiken pitäis olla hyvin..
mikä mua vaivaa?
kävin tänään terveydenhoitajalla juttelemassa, otan ehkä yhteyttä koulun psykologiin..
olet penis maha
Mistäköhän sitä edes alottas kerrottavaa olis niin paljon,että jos sen kaiken tähän kirjottaisin tuskin kukaan jaksais lukea loppuun asti.Alotan vaikka kertomalla vähän taustaa...
Lapsena/teininä usein ajattelin itsemurhaa.Vanhemmat ryyppäs ja tappeli joka ilta.Siinä sivussa myös minä sain turpaani jokopäivä millon mistäkin syystä.Yleensä vaan siitä syystä,että satuin olemaan olemassa ja avuton.
Ala-asteella mua kiusattiin harvasepäivä.Turpaani otin myös koulussa ja koulu matkoilla,mutta eipä se sattunut isä oli jo mua tarpeeks lujaan koulinu(sano tekevänsä musta yhtä vahvan ja kova sisuisen ihmisen niikuin dobermanni oli eläimenä),joten lasten potkut ja hiuksistarepimiset tuntui silkin kosketukselta isän nyrkkiin verrattuna.Ylä asteelle mennessäni olin jo onnistunut kovettamaan itseni totaalisesti enkä enää alistunut olemaan kenenkään nyrkkeilysäkkinä vaan musta tuli koulun tyranni.Enää mä en ollut se kuka otti turpaansa vaan mä olis se joka veti turpaan.Koulun pikku tyranni se mä olin.Valtaistuimia vain yksi eikä mulla ollut aikomustakaan luopua asemastani.Koulussa kävin asenteella hajoita ja hallitse,se päti niin oppilaisiin kun opettajiikin.
Koulun jälkeen kävin kotona ottamassa turpaani jonka jälkeen läksin aina kartsalle.
Rellestin ja ryyppäsin pätemisen tarve oli kova.Millään tai kellään ei ollut väliä.Pahaa oloa purin pulloon ja myöhemmin viiltelyyn.Itsari pyöri mielessä 24/7.
15 kesäsenä isä ja äiti eros.Äiti ja me lapset muutettiin toiselle paikkakunnalle ja elämä pitkästä aikaan hymyili mulle ja meille kaikille muilekkin.Kun isä ei enää ollut hakkaamassa ja äitikään ei enää juonut mulla ei enää ollut tarvetta esittää jotain muuta mitä mä en ollut.Teini vuodet oli ja meni kaikki oli kerranki hyvin tai ainaki paremmin.
syitä jatkaa on monia.
et voi odottaa juhlapyhiä.
hae apua.
puhu, tanssi, itke,
tee mitä tahansa että tuska helpottaa.
kasvakaa nyt vaan pois tuosta angsti-iästä, amen.
jospa voisinkin..
ei siitä voi kasvaa pois.
hakekaa apua.
paljon kokeneena tajuan, että se kannattaa.
heti, kun ei jaksa enää itse.