Eikö vaan olekin totta, että köyhän ja kippeen lesken ei kannata toivoa uutta suhdetta itselleen?
Miten sitä jaksaa miestä passata ennää?
Ikää on 50 ja toinen kun on siellä jälkipuoliskolla kymmenlukua.
Miten sitä jaksaa miestä passata ennää?
Ikää on 50 ja toinen kun on siellä jälkipuoliskolla kymmenlukua.
Vastaukset 15
Vanhimmat
nuoremman ukon kuin itse on...hän sitten passaa...
jota ei tarvihe passata..:)
Osaatteko muut ihastua vielä tässä iässä?
lakkaa elämästä jonkun tietyn iän täytettyään?
Ihminen on tunteva eläin, se ihastuu, vihastuu, ja rakastuukin niin kauan kuin huokua riittää, ja antaa tunteilleen luvan..:)
eimerkiksi. Syö, juon ja laetan ruokani ite. Ossaan käyvä vielä kaupassa ja pyykkini pesen myös. Siinä sänkykamarihommassa tartteisin kaveriksi naispuoleisen ihmisen. Tietysti myös inttämiseen ja pikku kahakointiin olis hyvä olla semmonen pystyvä kaveri. No niin siinäpä ne tärkeimmät tulivatkii..
poikamiehenä kaippailla, etkö ou huomanna mikä valitus tälläi palstalla on pahasisusista ja tyytymättömistä muijjista - ou hyvä immeinen hyvilläs kun suat piättee ite omasta elämästäs, vaikka ei se toissaalta ou varmmaan herkkuu yksinkkää eläminen, ainakkaa jos muusta ei ou kokemusta.
Elämäsä kun oisi suana ellee etukätteen ja sen pohjalta rakenttoo toisen, sitä vois osata jo elleekkii "oikkein".
Suattaase varsin olla niinnii, että immeisellä on hyvä olla sitten kun on kyynärä muata piällä ja horsma kasvvaa takapuolesta.:)
suhteelta odottaa, passaamista tai passattavana olemista...ko ?
Siitäkö se onni löytyy ja elämänilo?
Hei muutosta mieleen
ja
tunnetta vaikka kieleen
.. yhdessä olla, toinen toistaan tukien?
*hellydellä*
ei pidä lannistua,äitini oli 75 kun löysi Niilon.raitilla menossa jatkuvasti,kysyin viimeksi kuulumisia,sano olimma kattomassa ripparia,kysyin millainen oli, vastaus pyh
itselleen 70-vuotiaana. Hän oli paljon onnellisempi tämän vanhuuden varan kuin sen ekan miehen kanssa.
Ota sellainen, jonka kanssa voitte molemmat hemmotella toisianne!
Sellainen, joka tuo elämääsi lisäarvoa viemättä siitä mitään pois ja joka osaa arvostaa sitä, mitä sinulla on tarjottavana.
Eikös sitä sanota, että sokeri sulaa vanhemmassakin suussa. ;)
Minulla mietteet taitaa olla utopia-asteella vielä. En ole paljon tilaisuudessa edes tavata ketään.
Mutta Sinun sanomasi kuulostaa hyvältä ja oikealta! :)
Voihan köyhä ja kipeä toivoa rinnalleen toista, ei välttämättä yhtä köyhää ja kipeää tai vallan rikasta ja tervettä - voi saadakin - sillä raha ei ratkaise kaikkea, ja terveys on kaikilla se mikä varmasti pettää ja keikkuu jo nyt.
Minäkin toivon vielä kumppania, ja jostain kyllä sen vielä nappaan!
Jos kaiken jälkeen eivät sitten voimat riitäkään, kun koskaan ei voi olla varma toisen tavoista ja luonteesta.
Hellyyttä juu juu, mutta entä ne pahat päivät?
selviää muutaman viikon seurustelussa, ja kauan ei tarvitse toista testata, kun luonteesta saa riittävän käsityksen. Ihanne-kumppania ei ole olemassa, kovin itsen kaltaista ei löydy, eroa täytyy olla siedettävästi, niin ettei elämä ole ikävää nyhjäämistä ja aivan vailla yllätyksiä.
Paljon tähän ei tarvita voimaa, oman itsen tuntemista kyllä.