Vanhusten hoito

Tuo on erittäin totta, Kymenlaakso on Lapin ohella kärsinyt hankalasta lääkäripulasta, jota ns. vuokralääkäreiden välitystoiminta on onneksi jonkinverran helpottanut pahimmilta osaltaan (päivystys). Sekin on tosin hankalaa, että kun varsinaiset ajanvarausvastaanottoa pitävät omalääkärit puuttuvat, niin monisairaat vanhukset pitää kuskata kaikkien tavallistenkin vaivojen takia sitten päivystykseen eli ensiapuun, jossa usein nuori ja ennestään potilasta tuntematon lääkäri antaa vain välittömän ensiavun ja hoitaa hommaa eteenpäin sen verran kuin kykenee ja ehtii, silti jonoja tulee ja "varsinaisillakin" päivystysasioillakin olevat potilaat joutuvat odottamaan ja se harmittaa kaikkia. Aikaa menee melkoisesti kun nuori lääkäri jolla ei välttämättä ole kokemustakaan paljoa vielä, joutuu selvittelemään ennestään tuntemattoman mummelin tai papparaisen asiat perinjuurin että saa jotain tolkkua miksi edes on ensiapuun tultu, kun vanhuksen tuojat saattavat sanoa että vanhus kaatui ja kun kysyy että joo, ja... ei mitään kuulu, kysyy tarkemmin onko kipuja, niin vanhus sitten vain myhäilee että onhan niitä joo, on, on, sitten kysee, että missä, niin vastaus on että missä milloinkin jne jne jne. Saattaapa taustalla olla vaikka levinnyt syöpä, jota ei vain heti tiedä tai osaa yhdistää kipuihin tai vaivoihin. Omalääkäri tietäisi asiat heti ja osaisi suhteuttaa kunnon ja yleistilan aiempaan ja tietäisi perussairaudet ja syövät yms.

Esitit hyviä kysymyksiä. Vastauksia niihin vain ei tiedä kukaan oiken, jos hyviä vastauksia edes on. Nimittäin, on selvää, että väestö vanhenee ja vanhuksia ei kyetä enää hoitamaan niin hyvin kuin nyt, koska paikkoja ei ole, resursseja ei ole, rahaa ei ole, työntekijöitä ei ole. Se on melko sama jo isommissakin kaupungeissa, kaikki kaatuilevat, dementoituneet ja monisairaat vanhukset eivät mahdu terveyskeskusten vuodeosastoille, ne ovat jatkuvasti melko täynnä. Missä he sitten ennen olivat? Vastaus on kaikessa karuudessaan että haudassa: ennen ei etenkään Suomessa eletty niin vanhaksi, että olisi tullut vastaavia ongelmia, etenkin sydän ja verisuonisairaudet kaatoivat suorilta jaloilta jo 60-65 vuotiaana sydäninfarktiin tai aivoinfarktiin. Ei maattu 10-15 vuotta potilaana lopulta 2-3 vuotiaan lapsen tasolle taantuneena ruokittavana vaipoissa loput puoli vuotta. Mutta eihän hoitamattakaan voida jättää. Fyysinen kunto jos menee heikoksi vanhuudessa, niin minkäs teet. Jos kunto on heikko jo 50-60 vuotiaananiin se on loput 65-70 vuotiaan iän erittäin heikko, siis täysin autettava. Sinällään asiaan voi itse vaikuttaa jopa. Dementiaan ei tosin paljoa, jonkinverran siihenkin. Mutta jos on vielä 65-70 vuotiaana hyvässä fyysisessä kunnossa, toisin sanoen on huolehtinut itsestään, niin saattaa elää hyvinkin 90-vuotiaaksi omilla avuilla. Ennen lisäksi kuoltiin vuodepotilainakin huomattavasti nopeammin jos oikeasti sairaalaan joutui, niin melko usein myös kuoli sinne melko pikaisesti esim. keuhkokuumeeseen.Nykyisin tehokkailla hoidoilla näin ei käy. Lisäksi ennen vanhukset asuivat pitkälti omissa perheissään jonkun lapsensa kanssa.