Minua kiusatiin henkisesti lähes koko peruskoulun ajan. Välillä pahempaa, välillä oli parempiakin jaksoja. Minulla ei ole koskaan ollut montaa kaveria. Lähes kaikki ovat selkäänpuukottajia. Nyt olen 18, lukio vielä kesken. En asu vanhempieni luona, muutto on hieman helpottanut oloani. Tunnen itseni jatkuvasti muita huonommaksi. Onneksi on ihana poikaystävä, joka jaksaa kuunnella ja olla tukena. Pelkään silti menettäväni poikaystäväni, koska olen melkein jatkuvasti alakuloinen. Olen puhunut noin vuosi sitten psykologille, mutta siitä ei ollut paljoa apua.
Salaan huonoja koenumeroita "kavereiltani", sillä olen aivan varma, että he haluavat minulle pahaa. En halua syrjäytyä, vaan haluan elämäniloni. Hävettää miten vanhemmatkin ovat laittaneet minuun niin paljon rahaa ja silti olen luuseri.
Salaan huonoja koenumeroita "kavereiltani", sillä olen aivan varma, että he haluavat minulle pahaa. En halua syrjäytyä, vaan haluan elämäniloni. Hävettää miten vanhemmatkin ovat laittaneet minuun niin paljon rahaa ja silti olen luuseri.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ajattele millaisista ongelmista kiusaajasi kärsivät? Mitä heidän käytöksensä tuo muuta esille, kuin sinun ns. huonommuutesi? Miksi sinulla ei ole tuollaista tarvetta olla huomion keskipisteenä ikäistesi seurassa?
Itse saatoin vaikkapa koulussa keskittyä ihan muihin asioihin, kuin keksimään kuinka voin tuoda itseäni esille sekä psyykkisesti että fyysisesti muita vahvempana. Pystyin hyväksymään itseni omine piirteineni. Mun osalta tähän itsensä hyväksymiseen oli kyllä panostettu aika paljon. Mun mielestä fyysisten ja psyykkisten voimakeinojen käyttö oli äärettömän lapsellista. Varsinkin jos niitä käytettiin suunnitellusti, suunnitelmallisesti. Miksi ystäväsi tuntevat tarvetta sosiaaliseen kilpailuun, johon itsekin nyt kokemuksiasi miettiessä tunnet? Saatat tuntea tarvetta olla sosiaalisesti vahva, jota varmasti oletkin. Miksi et voisi olla onnellinen omasta itsestäsi ja tuoda sitä esille? Ihan omana itsenäsi, omin avuin.
Joskus kieltämättä tuli sellaisia ajatuksia, ettei jaksa jotain naamaa kattoo. Mulla nämä ajatukset pysyivät yleensä oman pään sisällä. Joskus saattoivat tulla ilmi parhaan ystävän seurassa, mutta silloin oli muutakin stressiä elämässä. On kuitenkin tärkeää pysyä ikätovereiden seurassa. Nuoruutesi on kuitenkin ainutlaatuista aikaa.
Ei vanhemmuus ole rahasta kiinni. Heidän ei tulisi tätä raha-asiaa ajatella ja jos sulla on ollut ongelmia ei myöskään sinun. Itsekin kieltämättä ajattelen. Voit yrittää kertoa, että jos et pärjää, kysymys ei ole valittavissa olevasta seikasta. Omasta kokemuksestani voin ikävä kyllä todeta, ettei tästä välttämättä ole hyötyä.
Tilanteesi on tuttu varmasti suurelle osalle meistä kaikista. Jokaista meitä ahdistaa turvaton ja tarkoituksettoman olon tunne joskus. Joku ryhtyy suorittavaksi työnarkomaaniksi, joku ammattivalittajaksi, taide, urheilu, juopottelu, luonnonsuojelu...mikä tahansa touhu on tarpeen tyhjiön täyttämiseksi. Rukoile. Lue raamattua. On yksi, joka tietää kaiken. Kukaan ihminen itse ei sitä yksin voi.