Sellaista tässä olen pitkään jo mietiskellyt, että kun mieheni lapset tulevat vkonlopuiksi meille, niin he saavat tehdä mitä haluavat, aina ovat vinkumassa jotakin, siis tarkoitan karkkia, leluja, jätskiä yms herkkuja. Ja mies ostaa, kaikki mitä nämä keksivät pyytää. Mutta jos jotain vaippoja tms pitäisi ostaa meidän lapselle, siitä saa riidellä tunti tolkulla. Ja perustelu kuuluu: näen niitä lapsia niin harvoin ja ettei tulisi sanottavaa lasten äidiltä niin näin on helpoin toimia. Ja minua sitten haukutaan ja mollataan kun yritän että kaikki kakarat olisivat samalla linjalla, olen varmasti itse käyttäytynyt enemmänkin reilusti ja kauniisti mieheni lapsia kohtaan, mutta enään en tahdo jaksaa. Teen ruuat, siivoan ja jopa kuljetan heitä kahden kodin väliä. Mieheni ei kuuntele minua vaikka olen yrittänyt ko. asioista jutella, sama tahti jatkuu vuodesta toiseen ja en enää jaksa. Mikä avuksi?
eriarvoiset lapsetko?
outoko?
121442
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Heitä helvettiin se mies
et todellakaan ole outo.onhan kyse myös sinun kodistasi.itse tuollaisesi puhe tepsi.mutta aina kannattaa yrittää puhua aiat selviksi.rahastaei kannata tapella.
"Teen ruuat, siivoan ja jopa kuljetan heitä kahden kodin väliä."
Jos miehesi ei kykene asiasta järkevästi keskustelemaan, niin ota astetta järeämmät aseet käyttöön.
Ihan ensimmäiseksi lopetat sen hotellin pidon ja palvelusten tekemisen silloin kun miehesi lapset ovat teillä.
Poistu itse ainakin osaksi aikaa jonnekin ja jätä miehesi ihan itse huolehtimaan lapsistaan. Vaadi myös, että mies siivoaa lasten sotkut (eivät varmaankaan itse siivoa kun noin lellittyjä ovat?)
Tuollaisesta sirkustelusta on vain ja ainoastaan haittaa lapsille. Valitettavan monet etäisät kuitenkin siihen sortuvat eivätkä käsitä ollenkaan, että se ei ole normaalia elämää ja opettaa lapsille ihan vääriä asioita elämästä.
Jos puhe ei auta, niin melkeinpä ainoa tapa saada nämä sirkusisät kuriin on EVVK-asenne ja kaiken vastuun työntäminen miehelle.
olisit tutustunut häneen paremmin ennen kun pyöräytit kakara. ensimäinen lapsi ja hänen äiti on tärkein
Hyvää kevättä sinullekin :D
t. mieheni ainoa ja paras vaimo ;)
Olisko lapset jo siinä iässä että kotitöitä tekevät?
Neuvotelkaapa miehen kanssa tästäkin vastuunjaosta. Kun kotityöt on tehty on sen päälle kiva nauttia sitten sen kunniaksi ne herkutkin.
Miltäs kuulostaa?
Olet ilmeisesti vain jalkavaimo ja edellisen korvike. Miksi ihmeessä lähdit tekemään penskaa jos et tiennyt asemaasi?
Ei missään uusperheessä ole lapset samanarvoisia, vai kuvittelitko niin? Harvoin ne lapset ovat samanarvoisia edes ydinperheessä.
Muuta ainoastaan omaa itseäsi, sillä toista ihmistä et voi muuttaa! Ota virheistä opiksesi ja älä enään perustele uusperhe systeemeitä. Niissä on turha yrittää mitään tasa- arvo ja reilun meiningin ideoita!
tulee vastauksissa.
Ymmärrän sua hyvin. Meillä vähän samantapainen tilanne. Mies yrittää hyvittää vähäistä yhdessäoloa ostamalla lahjoja yms. Yhteisiä lapsia ei vielä ole, mutta epäilen, että heitä kohtaan mies käyttäytyisi erilailla, kun ei tarvitsisi ostaa sitä rakkautta tavaroilla...
Ratkaisua en osaa antaa, muuta kuin, että kerro miehellesi miltä tuntuu. Ja aloita nimenomaan sanoilla "minusta tuntuu" tai "minun mielestäni", älä syyttäen, että "kun sä et...".
Vaikeisiin tapauksiin tehoaa vain lakkoase. Valmistele etukäteen itsellesi ja lapsellesi mukavaa ohjelmaa tapaamisviikonlopuksi ja noudata sitä. Ystävällisesti, rauhallisesti. Mikäli pelkäät, etteivät hermot pidä, yritä tehdä pikku matka. Onko sinulla vanhempia, sukulaisia tai ystäviä, joiden luona voisit piipahtaa? Ainakin voisit mennä ulos hemmottelulounaalle lapsesi kanssa, sillä onhan teidän syötävä ja vaiketahan yhdessä asunnossa olisi järkätä sapuskaa vain itselleen. Mutta täydelinen lakko vaatii sitäkin.
Ja kuljetuspalvelut - purskahdat raikuvaan nauruun, jos joku ehdottaakin... ja jos käytät alkoholia, voisi se olla juuri sopiva tilanne kaataa itselleen viinilasillinen ja asettua täyttämään kaikessa rauhassa sanaristikkoa.
Aloituksestasi on kulunut jo pari viikkoa - olisi kiva kuulla tällä palstalla, oletko päässyt eteenpäin. Lykkyä!
Mä en ymmärrä kui sä jaksat. Mulla on takana nyt kolmen vuoden suhtkoht ihana suhde. Miehen lapset ovat jo isoja ja asuvat äitillään. Mutta saavat isältään kaiken mitä haluavat. Nyt mulla tuli pinna täyteen ja räjähdin. Mies päätti vaan seuraavana päivänä että on kyllästyny kaikkeen minuun, minun lapsiin ja kuulemma myös omiinsa. Ihan yhtäkkiä vaan ja eilen kaikki vielä oli ok.
Tais mennä hermot kun hakuin sen lapset sille. Tyypillinen eronnu isä lapsille "mitä vaan saa kun haluaa" Kiva ostaa rakkautta.
koskaan ei tarvitse edes alkkareita laittaa pesuun (18v. ja 16 v) perusteena, kun ovat niin harvoin täällä.
Voi kun ei tulis enää ikinä!
Meillä samaa ongelmaa, nyt huomaan että jopa aika yleinen vitsaus uusperheissä.Minulla ja miehelläni on 2 yhteistä poikaa (3v ja 1v) ja miehellä aiemmaltaan tytär 10v.Iän kaiken mies on ostellut tytöllä esim.aina kunkin hetken hittileluja, vienyt ja tuonut sinne ja tänne ja asioita on tehty ihan sillä ettei tytöllä ole tylsää.Pojille on tiukka kuri eikä mies salli heille ollenkaan samanlaista käytöstä kuin tytölleen.Tytärtään kieltää tuskin koskaan, mutta poikia senkin edestä.Minä sitten joudun olemaan se, joka siitä huonosta käytöksestä joudun silloin tällöin huomauttelemaan-tästäköhän se "paha äitipuoli"-myytti aina käynnistyy???!!!
Ihan viime aikoina olen alaknut ottamaan esille mieheni kanssa tämän asian ja sanonut hänelle, etten pidä siitä että sillon kun on hänen tapaamisviikonloppunsa niin tytöllä on aivan eri pelisäännöt ja hän ei pidä tytölle mitään kuria.Vastaus on yleensä ettei tyttöä tarvi komentaa niin kovasti kuin poikia kun hän tottelee niin helposti.Tästä asiasta olen eri mieltä.Myöskin eri arvoinen kohtelu nyppii itseäni ja vanhempi poikamme on jo sen ikäinen, että osittain tajuaa että heitä kohdellaan siskon kanssa eri tavalla.Itsekin olen aina ollut joustava ja tehnyt kaiken mahdollisen, että tyttö viihtyy mutta nyt alkaa pikku hiljaa menemään yli.Ja tottahan tyttökin on oppinut käyttämään sitä hyväksi, että isä antaa kaiken aina periksi.Joskus vain tuntuu ettei tätä kuviota jaksa!